Yhdysvaltain etu
Donald Trumpin hallinto ajaa kehitysapuvirastoa alas ennennäkemätöntä vauhtia. Se voi vaarantaa miljoonia ihmisiä. Samalla Yhdysvaltain vaikutusvalta maailmalla vähenee.
8
MIN
Yhdysvaltain rahoilla oli tehty kaikkein vaikeinta työtä. Jäljitetty ihmisiä, jotka olivat jättäneet lääkityksen kesken. Perustettu klinikoita, joissa yritettiin tavoittaa riskiryhmäläisiä: sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, huumeiden käyttäjiä, seksiä myyviä.
Siten oli torjuttu hi-virusta, sanoo Desmond Tutu hiv -säätiön johtaja Linda-Gail Bekker. Hän työskentelee myös Etelä-Afrikan pääkaupungin Kapkaupungin yliopiston lääketieteen professorina. Maan hiv-epidemia on pitkään ollut maailman suurin.
Nyt Yhdysvaltain rahoituksesta noin puolet on katkennut. Presidentti Donald Trump allekirjoitti tammikuussa ensimmäisenä työpäivänään presidentin asetuksen, joka pysäytti kehitysyhteistyövirasto USAID:n työn. Etelä-Afrikan hiv- ja aids-hankkeet irtisanottiin helmikuun lopulla.
”Kirjeissä luki, että rahoitus lopetetaan Yhdysvaltain hallituksen edun mukaisesti”, Bekker sanoo.
Viraston rahat Etelä-Afrikkaan kanavoitiin Yhdysvaltain PEPFAR-ohjelman kautta. Noin puolet ohjelman tuesta Etelä-Afrikalle jatkuu yhä, mutta on epävarmaa, kuinka kauan.
Etelä-Afrikassa yli kymmeneksellä väestöstä on hi-virus. Yhdysvaltain avun katkeaminen voi johtaa siihen, että 300 000 tai jopa 600 000 ihmistä kuolee hiv:n takia seuraavien kymmenen vuoden aikana. Arvio on esitetty Annals of Internal Medicine -tiedelehden artikkelissa, jota Bekker on ollut kirjoittamassa.
Kuolemien arvioidaan lisääntyvän, koska esimerkiksi testaaminen vähenee sekä aiempaa harvempi hiv-positiivinen saa hoitoa ja riskiryhmiin kuuluva estolääkitystä.
”Pian saatamme nähdä taas kasvavia määriä ihmisiä sairaalahoidossa hiv:n ja tuberkuloosin takia.”
Tuberkuloosi on maailmalla hiv-positiivisten yleisin syy joutua sairaalahoitoon.
”Pelkään myös, että tulemme jälleen näkemään lapsia, jotka ovat saaneet hiv:n syntymässä tai imetyksessä.”
Maaliskuussa Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio tiedotti peruneensa 83 prosenttia USAID:n hankkeista, 5 200 sopimusta.
Hankkeissa käytetyt kymmenet miljardit dollarit ”eivät palvelleet Yhdysvaltain keskeisimpiä kansallisia etuja”. Joissain tapauksissa hankkeista oli niille jopa haittaa, ulkoministeri kirjoitti X:ssä.
Jäljelle jääneet noin tuhat sopimusta siirretään ulkoministeriöön.
USAID:n alasajosta on käynnissä useita oikeusprosesseja. Maaliskuun puolivälissä liittovaltion tuomari Marylandissa määräsi Valtion tehokkuusvirasto DOGEn lopettamaan kehitysyhteistyöviraston sulkemisen. Lopetettuihin ohjelmiin ja tehtyihin irtisanomisiin määräys ei kuitenkaan vaikuta.
Lakkautetuista hankkeista ei toistaiseksi ole selvää kokonaiskuvaa. Viraston purulla ja hankkeiden mitätöimisellä on silti järisyttävä vaikutus kehitysyhteistyöhön ympäri maailmaa. Esimerkiksi avustusjärjestö International Rescue Committee arvioi, että leikkaukset vaarantavat miljoonia ihmisiä.
Yhdysvallat on pitkään ollut ylivoimaisesti suurin kehitysyhteistyön rahoittaja: se on maksanut 25–30 prosenttia valtioiden jakamasta kehitysyhteistyöpotista viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2024 USAID:n budjetti oli yli 32 miljardia euroa.
”Se on ollut läsnä käytännössä kaikkialla maailmassa – se on tehnyt töitä kansalaisjärjestöjen välityksellä, hallitusten kautta ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa”, Pohjoismaiden Afrikka-insitituutin vanhempi tutkija Liisa Laakso kuvaa.
Tuoreimmat koko vuoden tilastot ovat vuodelta 2023. Ylivoimaisesti eniten rahaa – 16 miljardia dollaria – virasto jakoi Ukrainaan. Etiopia, Jordania, Afganistan ja Somalia saivat myös kukin yli miljardi dollaria.
Centre for Global Development -ajatuspajan tutkijoiden mukaan suurimmat leikkaukset on tehty hankkeisiin, joilla on parannettu maataloutta, äitien ja lasten terveyttä, hallintoa tai pandemioiden torjuntaa. Myös erilaisista infrastruktuurihankkeista on säästetty paljon.
Tutkijoiden analyysin mukaan vaikutukset tuntuvat pahimmin Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Afganistanissa.
Monissa apua saavissa maissa tilannetta vaikeuttaa se, että muuallakin vähennetään kehitysapua. Helmikuussa kolmanneksi suurin kehitysrahoittaja Britannia ilmoitti yllättäen leikkaavansa avusta noin 40 prosenttia. Perusteluna oli tarve nostaa puolustusmäärärahoja.
Leikkauksia odotetaan myös kehitysrahoituksen kakkosmaassa Saksassa. Apuaan ovat vähentäneet myös esimerkiksi Hollanti ja Suomi.
USAID:n purkamisen merkitystä kehitysyhteistyölle voisi verrata siihen, mitä turvallisuudelle tarkoittaisi, jos Yhdysvallat vetäytyisi Natosta, Liisa Laakso sanoo.
”Ei sitä varmaan kukaan voinut kuvitella, että tulee näin raju muutos.”
USAID auttaa merkittävästi monia köyhiä maita
Kehitysyhteistyöllä on Yhdysvalloissa aina ollut kriitikkonsa. Poliitikot ovat kuitenkin perinteisesti nähneet ulkomaanavun palvelevan maan intressejä, Jamey Essex sanoo. Windsorin yliopiston politiikan professori on kirjoittanut kirjan USAID:n historiasta.
Kehitysyhteistyövirasto perustettiin presidentti John F. Kennedyn aikana vuonna 1961. Idea ei ollut uusi: käytännössä silloin vain yhdistettiin hajanaiset ulkomaanapua jakaneet ohjelmat.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Yhdysvalloista vietiin Belgian nälkää näkeville kansalaisille 5,7 miljoonaa tonnia ruokaa. Toisen maailmansodan jälkeisellä Marshall-ohjelmalla rahoitettiin erittäin laajasti Euroopan ja Japanin jälleenrakennusta.
Kylmän sodan aikana Yhdysvaltain antaman tuen päätavoite oli estää muiden maiden ajautuminen Neuvostoliiton leiriin. Siirtomaiden itsenäistymisen myötä heräsi ajatus rakentaa maailma uusiksi amerikkalaisen mallin mukaan, Essex sanoo.
”Logiikka oli, että kun autamme maita kehittymään nopeammin, niistä tulee pitkällä aikavälillä kauppakumppaneita mutta myös vähemmän herkkiä kommunistien vaikuttamiselle.”
Yhdysvaltain apu oli tyypillisesti ehdollista. Avunsaajien piti ostaa amerikkalaisia tuotteita, jolloin iso osa rahasta valui takaisin Yhdysvaltoihin.
Kun kylmä sota päättyi, ulkomaanapua kanavoitiin uusin tavoin. USAID:n henkilökuntaa leikattiin, ja yritykset sekä järjestöt saivat suuremman roolin. Nyt päämääränä nähtiin Essexin mukaan kansainvälisen vapaan kaupan edistäminen.
”Hankkeissa annettiin esimerkiksi päättäjille teknistä apua, jolla heitä valmisteltiin Maailman kauppajärjestön jäsenyyteen. Neuvottiin, miten muokata kauppapolitiikkaa, miten tarkkailla tuotteita satamissa tai kerrottiin, miten viljelijät toimivat globaalissa vapaakaupassa.”
George W. Bushin vuonna 2001 julistama terrorismin vastainen sota käänsi jälleen kehitysavun suuntaa.
”USAID:n johto markkinoi itseään toimijana, jolla oli pääsy maihin, joissa köyhyys voisi johtaa terrorismiin. Heidän argumenttinsa oli, että kehitys voi estää ihmisten ajautumista radikalismiin ja terrorismiin.”
Rooli terrorismin vastustamisessa nosti kehitysapuviraston suosiota erityisesti republikaanipiireissä. Juuri niissä virastoon oli suhtauduttu välillä skeptisesti.
USAID teki yhteistyötä Yhdysvaltain armeijan kanssa Vietnamissa ja myöhemmin Afganistanissa ja Irakissa.
Viraston työntekijät esimerkiksi työskentelivät sotilaiden kanssa eri operaatioissa. Kun sotatoimet tietyllä alueella olivat ohi, he käynnistivät kaivojen, teiden ja koulujen rakentamisen ja tukivat peruspalveluiden järjestämistä sekä infrastruktuurihankkeita.
Afganistanissa he muodostivat yhdessä armeijan edustajien kanssa maakunnallisia koordinaatioelimiä, joiden tarkoituksena oli vastata aluehallinnon rinnalla paikallisesta kehityksestä.
”Monet konservatiivit pitivät USAID:ta hyvänä pehmeän vallan resurssina ja rahoittivat sitä ihan mielellään”, Jamey Essex sanoo.
Esimerkiksi George W. Bush muistetaan Etelä-Afrikan hiv-työn merkittävästä rahoittamisesta sekä käytännöistä, jotka tekivät rahoituksesta vähemmän ohjattua. Ajatus oli, että paikalliset tietävät parhaiten.
Trump pyrki ensimmäisellä kaudellaan supistamaan USAID:n rahoitusta, mutta lopulta muutokset eivät olleet suuria. Siksi viime kuukausien tapahtumat vaikuttavat lyöneen kaikki ällikällä, Essex sanoo.
Sekä Essex että tutkija Liisa Laakso pitävät selvänä, että ulkomaanapu on tuonut Yhdysvalloille merkittävästi vaikutusvaltaa ympäri maailmaa.
Kun Yhdysvallat väistyy globaalissa etelässä, tilalle voi tulla Kiina, monet tutkijat ja poliitikot ovat varoittaneet.
Lontoon SOAS-yliopiston Kiina-instituutin johtaja Steve Tsang kuvasi Newsweekille USAID:n purkua ”valtavaksi lahjaksi” Kiinalle.
Yksittäisiä esimerkkejä on jo nähty. Politico kertoi Kiinan viestittäneen Nepalille, että se on valmis korvaamaan suoraan USAID:n rahat.
Kiina tuskin kuitenkaan ottaa laajemmin Yhdysvaltain paikkaa kehitysyhteistyötoimijana. Sen valtava Vyö ja tie -hanke on suurimmaksi osaksi lainoja. Maan varsinainen kehitysyhteistyöbudjetti on ollut vain murto-osa Yhdysvaltain vastaavasta.
Eroa on myös painopisteissä. Esimerkiksi Afrikassa Kiina on keskittynyt kauppaan, teknologiaan, infrastruktuuriin ja turvallisuuteen, ei humanitaariseen apuun, terveyteen eikä varsinkaan kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen.
Tutkija Liisa Laakso suree eniten juuri USAID:n demokratiatyön loppumista. Se tarkoitti tukea kansalaisyhteiskunnalle, hallinnolle, vapaalle medialle ja joskus myös suoraan oppositioliikkeille. Lisäksi USAID rahoitti vaalien järjestämistä ja vaalitarkkailua.
Työlle on vaikea nähdä jatkajaa. Uudet auttajat tuovat mukanaan uudet mallit.
Kiina on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kouluttanut satojatuhansia globaalin etelän viranomaisia. Yhdysvaltalaisen The Atlantic Council -ajatuspajan analyysin mukaan koulutusten keskeinen tehtävä on kiinalaisen autoritaarisen yhden puolueen mallin levittäminen.