Tänään Venäjä on todella mahdollisuuksien maa

Uusi histo­riankirja olisi hupaisa, ellei se olisi oppikirja. Daniil Ken selasi sen heti syyskuun alussa, kun se oli ilmestynyt.

11. luokan oppilaille suunnattu opus on paksu, miltei 500-sivuinen. Sinisten kansien­ välissä ohutta, läpikuultavaa paperia, kuten koulukirjoissa yleensä.

Vaikka Ken tiesi, mitä odottaa, hän yllättyi silti. Eihän tämä… eivät ne kehtaa tällä tavalla… tämähän on ihan…

Viimeinen luku erityisesti. ”Venäjä tänään”, se on nimetty.

Siinä kerrotaan Vladimir Putinin ajasta ja Ukrainan sodasta. Se on täydellinen kokoelma huonointa, röyhkeintä, tiivistetyintä propagandaa, joka vain kiihtyy sivu sivulta.

”Meidän” – oppikirjassa todella kirjoitetaan meistä – ”vastustajamme on ideologian ajama ja Naton asevarustelema. Sitä ohjaavat ja vahvistavat ulkomaalaiset palkkasotilaat.”

Kirja on lukukauden alusta saakka määrätty ainoaksi, jota lukion päättäville saa opettaa. Venäjällä astui syksyllä ensimmäistä kertaa voimaan yhtenäinen opetussuunnitelma ja siihen kuuluva lukemisto.

”Meidän armeijallamme on ehdoton käsky olla missään olosuhteissa tulittamatta asuinalueita, mutta Ukrainan armeija otti omia kansalaisiaan panttivangeiksi, ihmiskilviksi. Näin raakalaismaisia taktiikoita ei ole käytetty koskaan aiemmin.”

Kuin suoraan Putinin puheista.

”Te olette jo aikuisia, rakkaat lukiolaiset! Vetäkää omat johtopäätöksenne näistä ’Ukrainan uusista sotatekniikoista’.”

Daniil Ken aloitti työt heti yliopistosta valmistuttuaan, syksyllä 2011. Hän sai viran psykologian opettajana lyseossa n:o 344.

Lyseo sijaitsee Pietarin laidalla, kolmikerroksisessa punavalkokaakeloidussa rakennuksessa. Luokkahuoneiden seinät on maalattu turkooseiksi. Ruokalassa emäntä annostelee lounaan. Vieressä on pieni puisto ja neuvostoaikaisia kerrostaloja.

Lyseo on erikoistunut fysiikkaan ja matematiikkaan. Sen oppilaat ovat voittaneet kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuja. Pokaalit on koottu erilliseen huoneeseen, jonka seinällä esitellään neuvostoaikaisia uranuurtajia. Vitriineissä on shakkinappuloita ja diplomeja.

Ken itse oli käynyt yläkoulun samantyyppisessä rakennuksessa toisella puolella Pietaria.

Silloin, 2000-luvun vaihteessa, oli tavallista, että koulun entiset oppilaat osallistuivat koulun järjestämiin juhliin. Esimerkiksi Nikolai Rybakov, Jabloko-puolueeseen kuulunut kunnallispoliitikko, kävi Kenin koulussa usein.

Kun Ken aloitti opettajana, sellainen ei enää oikein onnistunut. Ei kukaan sanonut, ettei oppositiopuolueiden edustajia saisi kutsua kouluille, mutta niin ei vain tehty.

Opetuksen sävy oli muuttunut hänen omista kouluajoistaan muutenkin. Pikkuhiljaa, 2010-luvun kuluessa, tiettyjä ajatuksia alettiin toistella tunneilla useammin ja useammin.

Kun historiassa opetettiin toisesta maailmansodasta, sanottiin, että oli olemassa vain maita, jotka olivat Hitlerin puolella ja maita, jotka olivat Hitleriä vastaan. Ne, jotka olivat aluksi vastaan, antautuivat muutamissa päivässä tai alkoivat Hitlerin kätyreiksi. Neuvostoliitto oli ainoa, joka ei taipunut natsien alla, vaan vapautti koko Euroopan.

Siinä ei ollut sinänsä mitään uutta. Toinen maailmansota, tai suuri isänmaallinen sota, kuten Venäjällä kutsutaan, on kanonisoitu kuin Kristuksen syntymä. Ajanlasku on jaettu aikaan ennen ja jälkeen sodan.

Kaikki oppilaat tuntevat tarinat Zoja Kosmodemjanskajasta, urheasta koulutytöstä, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi sotaan, poltti saksalaissotilaiden taloja, vangittiin ja hirtettiin.

Kouluissa on aina ollut muistoseiniä sotasankareille. Alttareita, jotka koristellaan toukokuun yhdeksäntenä, voitonpäivänä. On opetettu, että Venäjän voittokulku alkoi toisesta maail­mansodasta eikä Venäjä ole hävinnyt yhtään sotaa sen jälkeen.

Mutta se, mitä alettiin korostaa 2010-luvulla, oli uutta. Luokissa toistettiin, että vaikka neuvostosotilaat pelastivat koko maailman, muu Eurooppa ei ollut kiitollinen.

Se ei arvostanut Neuvostoliiton uhrauksia, se ei arvostanut Venäjää.

Kun Ken oli toiminut opettajana pari vuotta, Venäjällä alettiin valmistella uutta, kaikille yhteistä historian oppikirjaa.

Maan entinen presidentti Dmitri Medvedev oli perustanut jo vuonna 2009 historiakomission, jonka tehtävänä oli torjua ”pyrkimyksiä vääristää Venäjän historiaa”. Se oli keskittynyt valvomaan erityisesti sitä, kiistettiinkö jossain, että puna-armeija vapautti Europan toisessa maailmansodassa.

Komissiota vastustettiin laajasti, ja se lakkautettiin kolme vuotta myöhemmin.

Kunnes valtaan uudelleen noussut Vladimir Putin esitti huolensa kouluopetuksen heikosta tasosta. Hänestä koulukirjoista ei kunnolla edes selvinnyt, kuka toisen maailmansodan voitti.

Putin vaati uutta kirjaa, joka olisi vapaa sisäisistä ristiriidoista ja monitulkintaisuudesta.

Oppikirjaprojekti alkoi helmikuussa 2013. Sen valvojaksi määrättiin Sergei Naryškin, silloinen duuman puhemies, joka oli johtanut myös historiakomissiota.

Kirjoittajien ryhmää veti Venäjän tiedeakatemian historian osaston johtaja Aleksandr Tšubarjan. Ryhmään kuuluivat Venäjän sotahistoriallisen seuran jäsenet. Putin oli perustanut seuran 2012. Sitä taas johti silloinen kulttuuriministeri Vladimir Medinski.

Kesäkuuhun mennessä ryhmä oli tunnistanut historian oppisisällöissä 31 kiistanalaista kohtaa.

Ne olivat sellaisia, jotka oli syytä selittää opettajille erikseen, jotta he osaisivat opettaa ne oikein, totuudenmukaisissa kehyksissä.

Lista kattoi suuren osan Venäjän historiasta. Ensimmäinen hankala kohta koski muinaista Rusia, joka tunnetaan muualla paremmin nimellä Kiovan Rus. Viimeisin Putinin aikaa.

Selitykset koottiin 80-sivuiseen linjaukseen, jota kutsuttiin standardoinniksi. Se oli vähän kuin opetussuunnitelma.

Opettajia ohjattiin tulkitsemaan Stalinin aikaa yksinvaltiutena, mutta vainoja ei mainittaisi sanallakaan. Nikita Hruštšovin ja Leonid Brežnevin kaudet tulisi esitellä erityisesti aikaansaatujen uudistusten kautta. Boris Jeltsinin kohdalla pitäisi puhua markkinataloudellisesta shokkiterapiasta.

Varsinaista oppikirjaa ei kuulunut. Huhuttiin, ettei sen sisällöstä päästy sopuun.

Pian sotahistoriallisen seuran puheenjohtaja Vladimir Medinski joutui vaikeuksiin.

Kaikki oppikirjaryhmän jäsenet eivät olleet erityisen arvostettuja historioitsijoita, mutta Medinski ehkä vähiten. Akateemisissa piireissä häntä ei pidetty minään. Jos jonain, niin pseudotiedettä harjoittavana politrukkina.

Medinski oli kaksinkertainen tohtori. Hän oli väitellyt valtiotieteistä 1990-luvun lopussa ja saanut myöhemmin dosenttia vastaavan arvonimen.

Vuonna 2011 hän väitteli historiasta. Väitöskirjan nimi oli Objektiivisuuden ongelmat Venäjän 1400-luvun puolivälistä 1600-luvulle ulottuvan historian kirjoittamisessa.

Siinä Medinski etsi keskiaikaisia tsaareja loukkaavia kirjoituksia länsimaisista teoksista ja esitti, että Venäjälle tarvittaisiin valtiojohtoinen historiallispropagandistinen järjestö, jonka tehtävänä olisi poistaa lännen aiheuttamat vääristymät historian tulkinnasta.

Jokin sellainen kuin sotahistoriallinen seura, jota hän itse nyt johti.

Kun Medinskistä tuli ministeri, hänen väitöskirjojaan alettiin käsitellä mediassa.

Eräs historiantutkija kutsui Medinskin historian väitöskirjaa keskikoulutasoiseksi esitelmäksi. Kolme tunnettua tutkijaa teki siitä opetusministeriöön valituksen. Heidän mukaansa kyseessä ei ollut tutkimus vaan propagandapamfletti, jonka väitteet eivät olleet pelkästään epätieteellisiä vaan paikoittain täysin absurdeja.

Toukokuussa 2014 akateemisia plagiaatteja jäljittävä Dissernet-järjestö huomasi, että kymmeniä sivuja Medinskin ensimmäisestä väitöskirjasta oli kopioitu muiden töistä. Lukuisia lähteeksi listattuja kirjoja ja artikkeleita ei löytynyt minkään maan kirjastoista tai tietokannoista.

Venäjän korkeimpia akateemisia tutkintoja valvova komissio otti asian käsittelyyn. Sen asiantuntijaraati esitti Medinskin tutkinnon perumista. Raadin mukaan väitöskirja ei täyttänyt akateemisen tutkimuksen tunnusmerkkejä eikä perustellut väitteitään tieteellisesti.

Medinski sai kumottua päätöksen. Hänellä oli suhteita.

Huhtikuussa 2021 Putin ilmaisi jälleen tyytymättömyytensä kouluopetukseen. Hän sanoi selanneensa joitakin historian oppikirjoja ja kerta kaikkiaan hämmästyneensä. Ikään kuin ne eivät kertoisi meistä, Putin sanoi puheessa liittokokoukselle. Niissä kirjoitetaan kaikenlaista, mutta joissain ei mitään edes Stalingradin taistelusta!

Tällä kertaa, lähes kymmenen vuotta ensimmäisen yrityksen jälkeen, uutta historian­ oppikirjaa valittiin kokoamaan yksin Medinski.

Kirja alkaa toisen maailmansodan päättymisestä.

Unkarin kansannoususta vuonna 1956 kirjoitetaan, että se oli länsivaltojen salaisten palveluiden masinoima. Neuvostoliitto oli mennyt apuun ja pelastanut tilanteen. Pelastusoperaatiossa kuolleiden lukumäärää ei mainita.

Prahan kevät vuonna 1968 ei kirjan mukaan päättynyt miehitykseen, vaan Varsovan liiton joukot yksinkertaisesti menivät maahan. Lännen kerrotaan aktiivisesti vaikuttaneen Tšekkoslovakian ”sisäiseen kriisiin”.

Stalingradin jälleenrakennuksesta on kolme valokuvaa. Vaikka kaupunki oli tuhottu täysin, yhdessä kuvatekstissä kerrotaan, että yhteisvoimin korjattu traktoritehdas valmisti ensimmäisen traktorin jo vuonna 1944.

Jugoslavian hajoamissotien kerrotaan olevan hyvä esimerkki siitä, miten Nato alkoi tuhota Venäjää ja sen siteitä muihin maihin. Alue jaettiin keinotekoisesti niin, että vuosisatainen haave eteläslaavien kodista, jonka sydän oli Serbia, tallottiin murskaksi. Kerran niin yhtenäinen kansa ei enää edes ymmärrä toistensa kieliä.

Ei sanota erikseen, että samoin kävi Ukrainassa. Ei tarvitse.

Daniil Ken sai potkut koulusta syyskuussa 2020.

Hän oli kirjoittanut sosiaalisen median sivustolle Vkontakteen päivityksen, jossa kommentoi oikeuden päätöstä. Tuomari oli määrännyt, ettei Ken saanut osallistua Pietarin kunnallisvaaleihin.

Tuomioistuimen mukaan Ken oli vastustanut viranomaista, eikä häntä siksi voinut päästää ehdolle. Kenin mukaan kyse oli siitä, että hän työskenteli vapaaehtoisena Aleksei Navalnyin korruptionvastaisessa liikkeessä.

Ken kutsui tuomaria poliittiseksi prosti­tuoiduksi.

Seurasi poliisitutkinta ja irtisanominen.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Ken seurasi koulujen tilannetta uudesta tehtävästään opettajien ammattiliiton puheenjohtajana.

Ammattiliitto oli perustettu valvomaan Putinin neljännen kauden alussa tekemää lupausta nostaa opettajien palkkoja. Ne eivät olleet nousseet lupauksista huolimatta.

Vuosien aikana Ken oli nähnyt, miten opettajia käytettiin vaalitulosten väärentämisessä, oppilaiden agitoimisessa nuorisoliikkeisiin ja hallintoa kannattavien tapahtumien järjestämisessä. Palkat olivat niin pienet, että kiusaus ottaa palkkio vastaan oli ymmärrettävä.

Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Ken sai kuvia Moskovan alueelta ja Baškirian tasavallasta Siperiasta. Koulujen oppilaat oli koottu ruokalaan tai juhlasaliin kuuntelemaan Putinin puhetta.

Että tällaista oppituntien sijaan, Ken muistaa ajatelleensa, tällaisella tiellä me olemme.

Koulutusta koskevaan lakiin oli tehty jo aiem­min joitakin muutoksia. Oli kehitetty yhteneväinen päättökoe, vahvistettu venäjän kielen asemaa, heikennetty vähemmistökielten ja englannin opetusta.

Luokkiin, joissa suoritettiin valtakunnallisia kokeita, määrättiin asennettavaksi valvontakamerat. Se tarkoitti suurta osaa luokkahuoneista.

1990-luvulta saakka määräysvalta kouluissa oli jaettu kolmeen niin, että alueet ja koulut vastasivat osasta, liittovaltio osasta. Nyt ryhdyttiin suunnittelemaan keskusjohtoista opetussuunnitelmaa.

Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä ehdotti kouluihin kasvatuksellisia neuvonantajia, aikuiskavereita, jotka ohjaisivat lapsia hyvin harrastusten pariin. Sellaisiksi katsottiin isänmaalliset nuorisojärjestöt. Neuvonantajat olisivat osa kansallista patrioottisen kasvatuksen projektia. Pilotointi käynnistyi kymmenellä alueella maaliskuussa 2021.

Sodan alettua yhteistä opetussuunnitelmaa ryhdyttiin ajamaan tosissaan.

Koulujen lukujärjestyksiin ilmestyi uusi pakollinen oppiaine. Sen nimi on keskusteluja tärkeistä asioita. Se on maanantain ensimmäinen oppitunti, aloittaa kouluviikon Venäjän kaikissa kouluissa. Sitä edeltää lipunnosto.

”90-prosenttisesti sisältö on täysin yhdentekevää ja älytöntä roskaa”, Ken sanoo.

Hän puhuu videoyhteydellä Armeniasta. Hänellä on siististi leikattu tumma tukka ja eheä lause. Hän lähti Venäjältä kolme viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Opettajien ammattiliitto ei ole hallinnon suosiossa, ja tilanne alkoi näyttää hankalalta.

Venäjällä on loputon määrä vuosittaisia erikoispäiviä, joita uusilla tunneilla käsitellään. Äitienpäivä, naistenpäivä, tiedonpäivä, erikoisjoukkojen päivä, toimittajienpäivä, kansallisen yhtenäisyyden päivä, opettajien­päivä, musiikinpäivä, vanhustenpäivä…

”Nämä tärkeät keskustelutunnit ovat sellaisia, että isänpäivänä kerrotaan, että perheissä on isä. Siihen lisätään sitten viidestä kymmeneen prosenttia propagandaa, että isät suojelevat lapsia, äitejä ja koko maata.”

”Siitä päästään ehkä ukrainalaiseen fasismiin.”

Ne opettajat ja oppilaat, jotka pitävät tunteja turhina, tylsinä tai väärinä, joutuvat sanomaan koulussa yhtä ja kotona toista.

Opettajien ammattiliitto saa koko ajan enemmän viestejä irtisanotuilta opettajilta, jotka ovat joutuneet rikostutkintaan.

Yksi opettaja Komin tasavallasta tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Kun Krimin sillalla oli räjähtänyt ensimmäisen kerran lokakuussa 2022, opettaja oli kirjoittanut sosiaaliseen mediaan, että se oli sopiva syntymäpäivälahja Putinille. Presidentti oli täyttänyt edellisenä päivänä 70 vuotta.

Monet ovat saaneet sakkoja. Ne ovat yleensä 50 000 ruplaa, noin 500 euroa, enemmän kuin opettaja tienaa kuukaudessa. Ammattiliitto kerää kolehteja niiden maksamiseksi.

Kouluista kerrotaan, että oppilaita liitetään patrioottisiin nuorisojärjestöihin vanhemmilta kysymättä.

Ensimmäinen liike -järjestö järjestää lapsille ja nuorille ”perinteisiin venäläisiin arvoihin” perustuvaa toimintaa. Duuma perusti liikkeen vuonna 2022 Neuvostoliiton pioneeriliikkeen satavuotispäivän kunniaksi.

Lain mukaan osallistumisen pitäisi olla vapaaehtoista ja vanhempien hyväksymää, mutta käytännössä minkäänlaista rekisteröitymisproseduuria ei ole, Ken sanoo. Ei tarvita lupalappua, vaan kouluissa saatetaan panna oppilaat täyttämään ilmoittautumiskaavake ja painamaan ”lähetä”.

Ensimmäinen liike väittää, että sillä on jo miljoona jäsentä. Järjestön hallitusta valvoo Putin.

Tavallisilla oppitunneilla kirjoitetaan kirjeitä rintamalle.

Uudessa historiankirjassa, yksinkertaisesti Venäjän historiaksi nimetyssä, Ukrainan sotaa kutsutaan erikoisoperaatioksi. Sen kerrotaan olevan Ukrainan provosoima.

Sotaa pohjustetaan selostamalla, että Nato oli luvannut olla laajentumatta itään, mutta ”herrasmiesmäinen sopimus” oli ollut yhtä tyhjän kanssa.

Suomi mainitaan kirjassa vain kerran. Sen kerrotaan olleen historiallisesti neutraali maa, jolle bolševikit antoivat itsenäisyyden sillä ehdolla, että puolueettomuus pitäisi. Vaan niin Suomikin liittyi Natoon.

Sitten esitetään teoria Yhdysvaltojen maail­manherruusmotiiveista ja syistä suhtautua aggressiivisesti Venäjään.

Kirjan mukaan Yhdysvallat toteuttaa jatkuvia militarististerroristisia operaatioita ympäri maailmaa – Irakissa, Syyriassa, Libyas­sa – koska se haluaa niiden ostavan kaasua. Yhdysvallat haluaa myydä myös Euroopan maille kallista kaasua ja tehdä niistä energiariippuvaisia.

Siksi Nord Stream -putki räjäytettiin syyskuussa 2022, ilmiselvien taloudellisten voittojen takia.

Fasismi otti kirjan mukaan Euroopan maissa vallan, kun venäjänkielisiä alettiin syrjiä Baltian maissa ja historiaa vääristellä kaatamalla neuvostoaikaisia muistomerkkejä.

Vierekkäisissä kuvissa näytetään, miten prahalaiset tervehtivät innoissaan Neuvostoliiton marsalkkaa Ivan Konevia toukokuussa 1945 ja miten he kaatavat Konevin patsaan huhtikuussa 2020.

Ukrainalaisia nimitetään uusnatseiksi.

Ensi syksynä, kun uusi vuosikurssi aloittaa Medinskin historiankirjan lukemisen, kouluihin tulee lisää uudistuksia.

Kasvatukselliset neuvonantajat aloittavat 35 uudella alueella.

Yhteiskunnallisen turvallisuuden tunneille lisätään sotilaallisen kasvatuksen osio, jossa oppilaat opettelevat aseiden kokoamista ja purkamista ja kranaatin heittämistä. Opettajiksi koulutetaan Ukrainan sodan veteraaneja.

Uudessa lakiesityksessä ehdotetaan, että koulunsa päättävät voisivat liittyä suoraan puolustusvoimiin. Ei tarvitsisi käydä armeijaa, voisi kirjoittaa työsopimuksen heti päättäjäisissä.

”Tällaisia uniikkeja aikoja ei tule vastaan usein”, historian oppikirjassa lukee.

”Kun ulkomaiset yhtiöt ovat nyt lähteneet maastamme, monet markkinapaikat ovat teille avoinna. Älkää hukatko tilaisuutta.”

”Tänään Venäjä on todella mahdollisuuksien­ maa.” 

Daniil Ken julistettiin Venäjällä ulkomaiseksi agentiksi syyskuussa 2022. Juttua varten on haastateltu Maanpuolustuskorkeakoulun väitöskirjatutkijaa Jonna Alasta, Jyväskylän yliopiston historiantutkijaa Simo Mikkosta ja Tampereen yliopiston kasvatussosiologian professoria Nelli Piattoevaa.

Jutun teossa avustivat toimittajat Nadiia Fedorova ja Aleksandr Trifonov.