Uusi viesti Telegramissa 24.2.2022 klo 05:16 Lähettäjä: DOXA Putin on aloittanut sodan Ukrainassa

Saša heräsi aamuyöllä kissan naukumiseen. Se kai halusi ruokaa. Saša ei viitsinyt laittaa valoja, puhelimen näytön kirkkaus riittäisi kaapin kaivamiseen. Hän katsoi ruutua. Siinä oli ilmoituksia. Joku toimituksessa oli hereillä ennen häntä. Kesti hetken tajuta, mitä viesteissä luki.

Venäjä
Teksti
Aurora Rämö

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Nelisen vuotta sitten Saša oli nähnyt ilmoituksen sosiaalisessa mediassa. Etsitään: toimittajia ja tuottajia opiskelijamediaan.

Hän oli ensimmäistä vuotta yliopistossa eikä ollut tehnyt päivääkään toimittajan töitä. Mutta hän opiskeli filologiaa ja ymmärsi kielen päälle. Sitä paitsi, kuinka kokenut opiskelijalehdessä muka pitäisi olla. Saša lähetti hakemuksen, pääsi haastatteluun ja sai paikan.

Doxa oli perustettu vuotta aiemmin, helmikuussa 2017. Se oli neljän Moskovan talouskorkeakoulun opiskelijan projekti. Nimi on kreikkaa, tarkoittaa mielipidettä. Idea oli sellainen kuin nuorisolehdillä aina, ”saada nuorten ääni kuuluviin”, mutta Venäjällä lause ei ole yhtä tyhjänpäiväinen kuin Suomessa.

Kun edellinen laajemmin tunnettu opiskelijalehti Bumaga lopetti vuonna 2012, se päätti ilmestymisensä sanoihin: ”Valitettavasti Venäjällä on pelkästään ihmisiä, jotka opiskelevat yliopistoissa, ei opiskelijoita.”

Tarkoitus oli sanoa, että ne ihmiset eivät ole toimijoita, joilla olisi oikeuksia tai mahdollisuutta vaatia oikeuksiaan. Ei poliittista tahtoa, ei sosiaalista pääomaa.

Doxa sai käyttää yliopiston tiloja koulun jälkeen ja hieman rahallista tukea, noin 150 euroa vuodessa. Se pystytti nettisivun. Siellä julkaistiin kulttuuriarvioita, filosofista pyörittelyä ja satunnaisia valituksia kampusten nettiyhteyksistä.

Kunnes sitten, marraskuussa 2018, Doxa julkaisi artikkelin luennoitsijan epäasiallisesta käytöksestä. Jutussa kerrottiin, miten kauppatieteiden opettaja kutsui opiskelijatyttöjä yksityistapaamisiin vastaanottoaikojen ulkopuolella, tarjosi ravintolaillallisia ja lähetteli tekstiviestejä, jotka koettiin tungetteleviksi.

Sen intiimimpää ei ollut tapahtunut, mutta artikkeli listasi painavia kysymyksiä: Miten opettajan sallitaan käyttävän asemaansa näin? Miksei moderni yliopisto pysty takaamaan naisille turvallista opiskeluympäristöä? Miksi opettajan ja opiskelijan suhteista syytetään aina opiskelijaa?

Alkoi tapahtumien sarja, jonka seurauksena Doxan perustajat pidätettiin ja pantiin niin tiukkaan kotiarestiin, että he saivat poistua kotoaan vain minuutiksi päivässä.

Nyt Saša on toimituksen vanhin ja pitkäaikaisin työntekijä. Hän on 24-vuotias. Doxa on ainoita sodan vastaisia oppositiomedioita, joiden toimittajia vielä asuu Venäjällä.

Opettajajutun jälkeen Doxa alkoi saada vinkkejä ja omia lähteitä, myös muista yliopistoista ympäri maata.

Toimitukselle kerrottiin akateemisesta sensuurista. Työntekijöiden irtisanomisesta poliittisista syistä. Seksuaalisesta häirinnästä.

Moskovan talouskorkeakoulussa ei oltu tyytyväisiä. Apulaisrehtori järjesti kriisi­ko­kouk­sia, eettinen lautakunta arvioi toimintaa. Kauppatieteiden opettajan tapaus käsiteltiin, todettiin, ettei minkäänlaisia ongelmia ollut.

Mutta opiskelijat pitivät uudesta, skandaalinkäryisestä ja poliittisesta otteesta. Lehdessä huomattiin, että ilmiselvä lokero oli täyttämättä.

Suurissa venäläisissä kaupungeissa oli kyllä perustettu nuorisomedioita koko 2010-luvun ajan, sellaisia kuin vaikkapa pietarilainen The Village, mutta ne olivat usein keskittyneet kaupunkikulttuuriin: tyyliin, ruokaan, baareihin.

Oli tietysti muitakin, aktivistisivustoja, kuten Pussy Riotin jäsenten Mediazona, joka seurasi poliittisia rikosprosesseja ja oikeudenkäyntejä.

Mutta ei sellaista, joka olisi suunnattu juuri nuorille, koulutetuille kansalaisille, jotka huomasivat epäkohtia ja halusivat puhua niistä ääneen.

Doxa lisäsi kierroksia. Perustajat ilmoittivat mahtipontisesti, länsitrendejä mukaillen, sivuston olevan uudenlaisen etiikan kapellimestari, sorrettujen ääni.

Se palkkasi lisää kirjoittajia muista yliopistokaupungeista sosiaalisen median kautta, samaan tapaan kuin Sašan.