Tahriintunut maine

Yhteiskuntakriitikko ja aktivisti Noam Chomskyn teos Manufacturing Consent kuvaa länsimaisen median toimintatapoja, jotka kaventavat toisinajattelijoiden mahdollisuuksia kyseenalaistaa valtarakenteita.

Kirjan keskeisen teesin mukaan media julkaisee yhteiskuntajärjestystä vahvistavaa propagandaa, mutta tekee sen huomaamattomasti muun muassa toimittajien sisäistämien oletusten ja itsesensuurin avulla.

Chomsky kirjoitti vuonna 1988 ilmestyneen klassikkoteoksen yhdessä professori Edward S. Hermanin kanssa.

Chomsky itse on ollut aikamme siteeratuin vasemmistoälykkö. Hän on vastustanut imperialismia, puolustanut palestiinalaisten oikeuksia ja kutsunut Yhdysvaltoja maailman johtavaksi terroristivaltioksi.

Hänen kirjoituksensa ovat herättäneet jyrkkää vastarintaa, mutta myös vastentahtoista ihailua. The New York Times on luonnehtinut häntä ”kenties merkittävämmäksi elossa olevaksi intellektuelliksi”, jonka ulkopoliittiset mielipiteet ovat kuitenkin ”raivostuttavan yksioikoisia”.

Miksi kaikista vasemmistolaisista juuri Chomsky on saanut äänensä kuuluviin mediassa niin usein?

Tätä on kysytty varsinkin sen jälkeen, kun edesmenneeseen Jeffrey Epsteiniin liittyvät paljastukset ovat asettaneet Chomskyn huonoon valoon. Yhdysvaltain oikeusministeriön julkaisemien viestien perusteella vaikuttaa siltä, että Chomsky ja pahamaineinen seksuaalirikollinen olivat ystäviä.

Viestit ovat yhdistäneet Chomskyn myös Donald Trumpin entiseen neuvonantajaan Steve Bannoniin ja Israelin entiseen pääministeriin Ehud Barakiin.

Chomsky näyttää olleen salaa hyvää pataa juuri sellaisten vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joita hän on arvostellut koko uransa ajan.

Philadelphiassa vuonna 1928 syntynyt Chomsky kasvoi itärannikon juutalaisyhteisössä. Vanhemmat olivat demokraatteja, mutta sukuun mahtui sosialistejakin.

Chomsky julkaisi ensimmäisen yhteiskunnallisen kirjoituksensa kymmenvuo­tiaana. Pääkirjoitus koulun lehdessä käsitteli Espanjan sisällissotaa ja fasismin nousua.

Eno omisti New Yorkin 72. kadulla lehtikioskin, jonka liepeille kerääntyi juutalaisten intellektuellien keskustelupiiri. Teini-ikäinen Chomsky osallistui innokkaasti väittelyihin.

Vuonna 1957 Chomsky nimitettiin kielitieteen professoriksi Massachusettsin teknilliseen korkeakouluun MIT:hen, missä hän työskenteli yli puoli vuosisataa.

Ura kielitieteissä oli häikäisevä. Chomsky muutti koko alan suunnan osoittamalla, että kielen tutkiminen on myös ihmismielen ymmärtämistä. Häntä on kutsuttu jopa modernin kielitieteen isäksi.

Chomsky olisi voinut jäädä kielen tutkijaksi. Vietnamin sota pakotti hänet kuitenkin ulos akateemisesta kuplasta.

”Oli yksinkertaisesti mahdotonta olla tekemättä mitään”, hän on kuvannut 1960-luvun alkupuolen tunnelmiaan teoksessa Power and Terror.

Yhdysvallat oli syventämässä konfliktia, mutta maasta puuttui lähes tyystin sotaa vastustava oppositio.

The New York Review of Books julkaisi vuonna 1967 Chomskyn esseen ”The Responsibility of Intellectuals”.

Hän kirjoitti siinä, että älymystöllä on moraalinen velvollisuus paljastaa valtion valheet ja osoittaa sodan epäoikeudenmukaisuus. Hän kritisoi asiantuntijoita, jotka keksivät ideologisia perusteluita Yhdysvaltain imperialismille.

Essee nosti Chomskyn sodanvastaisen liikkeen kärkihahmoksi. Osa akateemisesta eliitistä piti kirjoitusta liian jyrkkänä, jopa epäisänmaallisena.

Presidentti Richard Nixon lisäsi Chomskyn niin sanotulle ”vihollisten listalle”. Presidentin hallinto pyrki käyttämään valtion viranomaisia kuten verotarkastajia listalle joutuneiden poliittisten vastustajien vahingoittamiseen ja kiusaamiseen.

Ensimmäiset paljastukset Chomskyn yhteyksistä Epsteiniin tulivat ilmi vuonna 2023. The Wall Street Journal julkaisi tuolloin useita artikkeleita, jotka perustuivat Epsteinin kalentereihin, sähköposteihin ja muihin dokumentteihin.

Lisää on paljastunut, kun oikeusministeriö on julkaissut vuoden sisään yli kolme miljoonaa sivua Epstein-asiakirjoja.

Epstein tuomittiin vuonna 2008 seksuaalipalveluiden ostamisesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän istui vankilassa kolmetoista kuukautta.

Chomsky tutustui Epsteiniin todennäköisesti vasta tämän vankila-ajan jälkeen.

Miesten välinen yhteydenpito oli tiivistä ainakin vuosina 2015–2017. Chomsky kirjoitti Epsteinille syntymäpäiväonnitteluja ja tiedusteli tämän kuulumisia. Hän lähetti myös kirjeen, jonka oli laatinut Epsteinille suositukseksi.

Todennäköisesti vuonna 2017 kirjoitetussa kirjeessä Chomsky kuvaa Epsteiniä erittäin arvostetuksi ystäväksi, kehuu tämän älyä ja vaikutusvaltaa ja kertoo heidän käyneen pitkiä ja syvällisiä keskusteluja.

Epstein kutsui Chomskyn ja tämän vaimon Valeria Chomskyn vuonna 2016 vieraakseen New Yorkiin tai Karibialle. Chomsky vastasi: Valeriaa kiinnostaa aina New York. Minä fantasioin Karibian saaresta.

Epstein omisti Karibialla kaksi saarta. On mahdotonta sanoa, viittasiko Chomsky niistä pahamaineisempaan Little St. Jamesiin, jossa naisia ja alaikäisiä tyttöjä käytettiin vuosien ajan hyväksi.

Lukuisat paljastukset miesten yhteydenpidosta ovat ristiriidassa Chomskyn omien­ lausuntojen kanssa, joissa hän vähätteli suhdetta ”taloudelliseksi neuvonnaksi”. Sitäkin kanssakäymiseen tosin sisältyi.

Vuonna 2018 Epstein toimi välittäjänä 270 000 dollarin siirrossa, joka liittyi Chomskyn ensimmäisen vaimon kuolinpesän varoihin.

Chomsky on sanonut, että varat olivat hänen omiaan, mutta miksi hän halusi hoitaa raha-asioitaan tuomitun rikollisen avustuksella?

Chomsky on perustellut yhteydenpitoaan Epsteiniin sillä, että tämä oli kärsinyt tuomionsa ja oli siten oikeutettu aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Chomsky neuvoi Epsteiniä maineenhallinnassa vain kuukausia ennen kuin tämä pidätettiin uudelleen vuonna 2019.

Hän lähetti Epsteinille kirjeen, jossa yritti auttaa tätä selviämään ”kauheasta” kohtelusta lehdistössä ja julkisuudessa. Hän varoitti Epsteinia julkista reaktiota odottavista ”korppikotkista”.

Tämä pätee erityisesti nyt, kun naisten hyväksikäyttöön suhtaudutaan hysterialla, joka on saavuttanut pisteen, jossa jopa syytteen kyseenalaistaminen on murhaa pahempi rikos.

Epstein lähetti kirjeen edelleen asianajajalleen ja tiedottajalleen.

97-vuotias Chomsky ei ole puhunut julkisesti vuonna 2023 saamansa aivohalvauksen jälkeen. Valeria Chomsky julkaisi helmikuussa 2026 tiedotteen, jossa hän myönsi pariskunnan tehneen vakavia arviointivirheitä.

Noam Chomskyn neuvot Epsteinille tulisi kuitenkin lukea asiayhteydessään, hän kirjoitti.

Epstein väitti Noamille, että häntä vainottiin epäoikeudenmukaisesti, ja Noam puhui omasta kokemuksestaan, sen perusteella, mitä oli oppinut kiistoista median kanssa.

Valeria Chomskyn mukaan Epstein loi manipuloivan tarinan, johon luottavainen Noam uskoi ja lankesi.

Mediatutkija Marko Ampuja on suomentanut ja toimittanut Chomskyn tuotantoa. Hän työskentelee vanhempana yliopistolehtorina Helsingin yliopistossa.

Ampuja on seurannut Chomskyn uraa 1990-luvulta, siitä lähtien, kun näki dokumenttielokuvan Manufacturing Consent, Noam Chomsky and the Media.

Myöhemmin hän tutustui filosofi Juhani Yli-Vakkuriin, joka tunsi Chomskyn henkilökohtaisesti.

”Chomsky oli maailmankuulu intel­lek­tuell­i, mutta Suomessa ei ollut julkaistu hänen tekstejään vuoden 1976 jälkeen”, Ampuja kertoo.

Yli-Vakkurin, Ampujan ja Erkka Öörnin yhteistyönä syntyi kaksi Chomskyn tekstivalikoimaa. Like ja Suomen rauhanpuolustajat julkaisivat ne nimellä Ideologia ja valta vuonna 2002.

Ampuja ei ole enää viime vuosina seurannut Chomskyn uraa kovin tarkasti. Hän on kuitenkin perillä Epstein-kohusta ja kiivaasta keskustelusta, jonka se on aiheuttanut.

”Amerikkalainen vasemmisto on tässä asiassa todella jakautunut”, hän sanoo.

Ampujan mielestä jotkut julki tulleista paljastuksista ovat raskauttavampia kuin toiset. Esimerkiksi ”haaveilu Karibiasta” on niin monitulkintainen, että se voi tarkoittaa lähes mitä tahansa.

Chomskyn arvomaailmaan myös sopii ajattelu, että on moraalisesti väärin sulkea yhteisöistä ihmisiä, jotka ovat kärsineet tuomionsa.

Valeria Chomskyn mukaan pariskunnalle selvisi Epsteinin toiminnan turmiollisuus vasta vuonna 2018, kun The Miami Herald julkaisi juttusarjan ”Perversion of Justice”. Viranomaiset avasivat Epsteinin tapauksen uudestaan artikkelisarjan ansiosta.

Viimeistään siinä vaiheessa Chomskyn olisi pitänyt katkaista välit Epsteiniin, Ampuja sanoo.

”Se, että Chomsky vielä tämän jälkeen antoi neuvoja julkisuuden hallinnasta, on asia, jota en osaa puolustaa mitenkään, varsikin kun ottaa huomioon, mitä hän sanoo naisiin liittyvästä hysteriasta. Viestin sisältö ja sävy ovat mielestäni järkyttäviä.”

Vaikka Chomsky luonnehti metoo-liikettä vuonna 2018 antamassaan haastattelussa ”terveeksi kehityssuunnaksi”, hän varoitti sekoittamasta keskenään syytöksiä ja todisteita.

Chomsky itse on joutunut urallaan valheellisten väitteiden kohteeksi, ja Ampujan arvion mukaan reagoi sellaisiin siksi herkästi.

Chomskya on syytetty perusteettomasti muun muassa holokaustin kieltämisestä.

Hän puolusti vuonna 1979 ranskalaisen holokaustin kieltäjän Robert Faurissonin oikeutta ilmaista näkemyksiään, vaikkei itse jakanut niitä. Chomsky tuki Faurissonia, koska uskoo lähes rajoittamattomaan sananvapauteen.

Miten ”sota terrorismia vastaan” olisi voitettavissa? Kysymykseen etsittiin Yhdysvalloissa vastausta sen jälkeen, kun Mohammed Atta ja Marwan al-Shehhi olivat ohjanneet kaappaamansa lentokoneet päin WTC:n kaksoistorneja.

Chomsky vastasi omalta osaltaan kirjassa New York 11.9.

Jos haluamme pohtia tätä seikkaa vakavasti, meidän täytyy ymmärtää, että suurimmassa osassa maailmaa USA:ta pidetään johtavana terroristivaltiona, eikä syyttä.

Oikea tapa vastata iskuihin olisi Chomskyn mielestä tapahtunut laillisten kanavien kuten Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen, YK:n turvaneuvoston tai yleiskokouksen kautta.

On myös toinen tapa: reagoidaan äärimmäisellä väkivallalla, joka johtaa yhä uusiin raakuuksiin, hän kirjoitti.

Juuri niin Yhdysvallat päätti toimia, kun se hyökkäsi Irakiin ja käytti öljysotansa verukkeena valheita Saddam Husseinin joukkotuhoaseista.

Amerikkalaisen imperialismin ja länsimaiden kaksinaismoralismin tuomitseminen on ollut Chomskyn tuotannon keskeinen teema. Hänen kirjoituksensa Iranista ovat taas erityisen ajankohtaisia Yhdysvaltain ja Israelin käynnistämän sodan takia.

Länsimaiset päättäjät näkevät Iranin uhan suurimpana riskinä maailmanjärjestykselle, Chomsky kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneessä teoksessa Kuka hallitsee maailmaa?

Kyseessä on hänen mielestään läntinen pakkomielle. Yhdysvallat ja Israel ovat liioi­telleet järjestelmällisesti Iranin ydinohjelman uhkaa oikeuttaakseen painostuksen, sanktiot ja sotatoimet.

Ydinaseohjelmasta ei ole esitetty varmoja todisteita, mutta vaikka sellainen olisikin olemassa, on Chomskyn mielestä vaikea keksiä valtiota, joka tarvitsisi ennaltaehkäisevää pelotetta enemmän kuin Iran.

Kesällä 1953 Chomsky vietti ensimmäisen vaimonsa Carol Doris Schatzin kanssa pari kuukautta Israelissa lähellä Haifaa. Hän on kuvannut elämää HaZore’a-kibbutsissa spartalaisen niukaksi ja raskaaksi, mutta ”hyvin viehättäväksi”.

Israeliin hän suhtautui kuitenkin kriittisesti jo nuorena. Hän toimi aktiivisesti liikkeessä, jonka jäsenistä valtaosa vastusti juutalaisvaltiota.

”Teini-iässä kannatin sosialistista binationalismia”, Chomsky sanoi vuonna 2012 antamassaan haastattelussa. Binationalismilla hän tarkoitti mallia, jossa Palestiinaan olisi muodostettu yksi yhteinen, demokraattinen valtio arabeille ja juutalaisille.

Vuonna 1967 käyty Kuuden päivän sota muutti Chomskyn ajattelun.

Israel tuhosi tuolloin ennakoivalla ilmaiskulla valtaosan Egyptin ilmavoimista. Sen jälkeen se kukisti nopeasti Egyptin, Jordanian ja Syyrian joukot ja valtasi Siinain, Gazan, Länsirannan, Itä-Jerusalemin ja Golanin kukkulat.

Konflikti muutti pysyvästi Lähi-idän poliittista karttaa.

Sodan jälkeen Chomsky on kannattanut kahden valtion mallia, vaikka ei pidäkään sitä moraalisesti parhaana ratkaisuna. Chomskyn puoltamassa mallissa Israel poistuisi vuoden 1967 jälkeen miehittämiltään alueilta ja Palestiinan valtio muodostettaisiin Länsirannasta, Gazasta ja Itä-Jerusalemista.

Toinen vaihtoehto on se, että Israel jatkaa vuosikausia toteuttamiaan suunnitelmia ja valtaa Länsirannalta kaikki arvokkaat alueet, hän kirjoittaa.

Chomsky vastustaa myös yhtä BDS-liikkeen keskeistä tavoitetta: noin 5–7 miljoonan palestiinalaispakolaisen oikeutta palata takaisin koteihinsa. BDS on vuonna 2005 alkanut kansainvälinen kampanja, joka pyrkii painostamaan Israelia boikottien ja pakotteiden avulla.

Chomsky on sanonut pitävänsä massa­paluumuuttoa epärealistisena.

Epstein järjesti kesällä 2015 Chomskylle illallistapaamisen Israelin entisen pää- ja puolustusministerin Ehud Barakin kanssa.

Barak johti puolustusministerinä Valettu lyijy -nimistä sotilasoperaatiota, jonka tarkoituksena oli lopettaa Hamasin Gazasta tekemät raketti-iskut.

Israel hyökkäsi Gazaan joulukuusta 2008. Operaatiossa kuoli arviota 1 400 palestiinalaista, suurin osa siviilejä. Israelin armeijaa syytettiin sotarikoksista, kuten siitä, että se käytti hyökkäyksessä ihmiskilpiä.

Chomskyn kirjoituksia amerikkalaisesta imperialismista ja Israelin kolonialismista on luettu Epstein-paljastusten myötä eri valossa.

Koska Israelin miehityspolitiikka on muuttunut yhä brutaalimmaksi, iso osa länsimaisesta vasemmistosta kannattaa Palestiinaan yhden valtion mallia ja palestiinalaisten paluuoikeutta. Arvostelijat suhtautuvat entistä epäluuloisemmin Chomskyn näkemykseen kahden valtion mallista.

World Socialist Web Site -sivuston toimittajan Evan Blaken mielestä Chomskyn lämminhenkinen illastaminen Barakin kanssa oli käsittämätön teko.

Aito Israelin sotarikosten vastustaja ei olisi hyväksynyt illallista, jonka oli järjestänyt väitetty tiedustelupalvelun agentti yhdessä rikosten pääarkkitehdin kanssa, hän kirjoitti helmikuussa 2026.

Epsteinilla oli todistetusti kytköksiä Israel­in tiedustelupalveluun, ja hänen on jopa epäilty työskennelleen sen hyväksi.

Steve Bannonista ja Chomskysta julkaistiin joulukuussa 2025 yhteisvalokuva. Miehet naureskelevat ja näyttävät viihtyvän yhdessä. Kuva on otettu helmikuussa 2019 Epsteinin kartanossa Manhattanilla.

Bannon työskenteli Trumpin neuvonantajana tämän ensimmäisellä presidenttikaudella. Sen jälkeen hän on vaikuttanut poliittisen kentän äärioikealla laidalla ja toiminut Chomskyn sanoin ”vaarallisen ultranationalistisen liikkeen avainhahmona”.

Mediatutkija Marko Ampuja ei usko, että Chomsky olisi tavannut Bannonin juoniakseen tämän kanssa jotain yhteistyöprojektia. Chomsky todennäköisesti halusi vain kuulla vastapuolen näkemyksiä, hän sanoo.

Chomsky on puhunut useissa yhteyksissä siitä, että on tärkeää keskustella myös radikaalisti eri mieltä olevien kanssa.

Tapaamisen ajankohta oli Ampujan mielestä kuitenkin ongelmallinen.

The Miami Heraldin paljastukset olivat Chomskyn tiedossa, eikä hänen olisi enää pitänyt osallistua Epsteinin avulla järjestettyihin tapaamisiin. Varsinkin, kun Epstein ja Bannon suunnittelivat yhdessä dokumenttielokuvaa, jonka tarkoituksena oli palauttaa Epsteinin menetetty maine.

Epstein halusi haastatella elokuvaansa median, politiikan ja tieteiden vaikuttajia. Chomsky kuului ensimmäisiin, joilta Epstein väitti saaneensa myönteisen vastauksen.

Chomsky ei ole myöntänyt eikä kiistänyt asiaa.

Vasemmistolaisen The Canary -uutis- ja aktivistimedian toimittaja Ed Sykes kysyi helmikuussa julkaistussa artikkelissa, mitä arvoa ja uskottavuutta on suurilla julistuksilla kapitalismista, kolonialismista ja sionismista, jos omat valinnat toistuvasti tukevat ja suojelevat hyväksikäyttöverkoston pääsyyllistä.

Pulitzer-palkittu toimittaja Chris Hedges puolestaan kirjoitti helmikuussa blogissaan, että Chomsky tiesi Epsteinin lapsiin kohdistamasta hyväksikäytöstä. Hedges tuntee Chomskyn pitkältä ajalta.

He kaikki tiesivät. Ja kuten muutkin Epsteinin lähipiirissä, hän ei välittänyt siitä.

Hedges sanoo, että Chomsky tahrasi oman perintönsä. Hänen tuomionsa on armoton:

Hallitseva luokka ei anna mitään saamatta jotain vastineeksi. Mitä lähemmäksi näitä vampyyreja päädyt, sitä varmemmin he orjuuttavat sinut. Meidän tehtävämme ei ole seurustella heidän kanssaan, vaan tuhota heidät.