Vallassa jo vuodesta 1979

Suuren basaarin pääsisäänkäynti Sabze Meydan on tuskin koskaan tarpeeksi leveä väenpaljoudel­le, joka tungeksii sen läpi.

Teheranin basaarialue on omituinen valtio valtiossa. Arviolta yli 200 000 kauppiasta ja kaksi miljoonaa päivittäistä kävijää levittäytyy useiden neliökilometrien alueelle. Paikka on Lähi-idän merkittävimpiä arjen kauppapaikkoja ja tärkeä rahamarkkinoiden keskus.

Taloudellisen ja poliittisen vaikutusvaltansa ansiosta basaarin kauppiasjohto pystyy pitkälti päättämään omista toimistaan itse ja myös vaikuttamaan virallisen hallinnon ratkaisuihin.

Basaari on siksi myös herkkä Iranin poliittisen ilmaston ilmapuntari ja on yli sadan vuoden ajan ollut kuohunnan keskipisteitä. Basaarikauppiaat ja papisto liittoutuivat 1900-luvun alussa vaatimaan uudistuksia silloiselta šaahisuvulta. Kansanliike johti perustuslailliseen vallankumoukseen ja parlamentin syntyyn. Ne päättivät šaahien yksinvallan.

Valtava sokkeloinen alue on sen jälkeen taannut hyvän suojapaikan hallintoon tyytymättömille, mikäli basaarikauppiaiden enemmistö on heidän puolellaan. Sen ymmärtää satunnainenkin kävijä harhaillessaan loputtomia kapeita kujia, jotka välillä yllättäen aukeavat korkeiden kattokuvioilla silattujen holvikaarien alla kuhiseviksi kauppatoreiksi.

Iranin nykyinen hallinto nousi valtaan vuoden 1979 islamilaisessa vallankumouksessa. Basaari oli šaahinvaltaa horjuttaneiden kansannousujen keskipisteitä ja niiden rahoittajia. Sen vahva tuki auttoi ratkaisevalla tavalla ajatollah Ruhollah Khomeinin nousua valtaan.

Vanhoilliset basaarikauppiaat ovat tähän asti olleet Iranin uskonnollisten johtajien vankimpia tukijoita. Turvallisuuspoliisilla, Iranin johtoa suojelevalla vallankumouskaartilla, asevoimilla ja poliitikoilla on kaikilla omat suhdeverkostonsa heihin.

Iranin johto on vastapalvelukseksi usein ummistanut silmänsä basaarissa tapahtuvalta mustan pörssin kaupalta ja valuuttakeinottelulta. Ne ovat auttaneet hallintoa kiertämään kansainvälisiä pakotteita.

Joulukuun lopulla tasapaino järkkyi, kun Iranin valuutta rial heikkeni rajusti. Kauppiaat vetivät metallikaihtimet liikkeittensä eteen ja lähtivät ensimmäisinä kadulle osoittamaan mieltään kuluttajahintojen voimakasta nousua vastaan.

”Basaari uhmaa nyt avoimesti islamilaista tasavaltaa. Kyseessä on uskonnollisen johdon ja sen vanhimman ja tärkeimmän tukijan historiallinen välirikko”, Pittsburghin yliopiston tutkija Mohamad Machine-Chian arvioi Iranin oppositiota edustavan Iran Internationalin analyysissa.

Liikehdintä paisui vuodenvaihteessa laajoiksi hallinnon vastaisiksi mielenosoituksiksi. Ne levisivät joka puolelle 93 miljoonan asukkaan Irania.

Teokratia vastasi mielenilmauksiin kuten ennenkin, raa’alla väkivallalla. Se lannisti kansanjoukkoja ampumalla, hakkaamalla, pidättämällä ja kiduttamalla.

Kaava on aiemmin toiminut hallinnon toivomalla tavalla. Vuonna 2019 turvallisuusjoukot surmasivat arviolta yli tuhat iranilaista, kun kansa lähti kaduille polttoainehintojen korotusten takia. Kolme vuotta myöhemmin Mahsa Aminin hengiltä hakkaamisesta käynnistyneissä huivimielenosoituksissa sai surmansa yli 500 ihmistä.

Tällä kertaa mielenosoitukset laantuivat kolmessa viikossa. Ne kuitenkin muodostivat ehkä ensi kertaa vakavan haasteen islamilaiselle teokratialle.

Arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat virallisen kolmen tuhannen ja iranilaisopposition esittämän ”ehkä 33 000:n” välillä. Opposition somekanavat ovat aiemmin liioitelleet reippaasti uhrimäärää saadakseen enemmän kansainvälistä huomiota ja tukea.

Iranin korkein johtaja ajatollah Ali Khamenei vahvisti kuitenkin poikkeuksellisesti uhrien määrän nousseen tuhansiin. Osa heistä surmattiin ”epäinhimillisen raa’asti”, hän totesi.

Khamenei ei tosin kauhistellut omien turvallisuusjoukkojensa ylilyöntejä vaan sitä, kuinka nämä olivat joutuneet kansanjoukkojen uhreiksi. Yhdysvaltalainen kriisejä tutkiva sivusto Institute for the Study of War arvioi, että turvallisuusjoukkojen jäseniä kuoli mellakoissa enemmän kuin koskaan aiemmin Iranin lähihistoriassa. Viralliset tappiot olivat kahden viikon aikana 114 kuollutta, todelliset vielä suuremmat.

Kriisin laantuminen saattaa olla hetkellistä. Kansainväliset pakotteet, hintojen nousu, vesipula ja mielivaltainen uskonnollinen kurinpito ovat heikentäneet iranilaisten elintasoa. Syitä protesteille on tarjolla yllin kyllin.

Uhka Yhdysvaltojen väliintulosta pitää uskonnollisen johdon varpaillaan. Vuodenvaihteen mielenosoitusten aikana presidentti Donald Trump uhkasi Irania lujilla iskuilla, ellei tappaminen lopu.

Iranin johdon muistissa on hyvin kahdentoista päivän sota kesäkuussa 2025, jolloin Yhdysvallat ja Israel tuhosivat ilmaiskuilla Iranin ydin-, ohjus- ja energialaitoksia.

Normaalisti Iranin johto on mielenosoitusten aikana teloittanut muodollisissa näytösoikeudenkäynneissä tuomittuja ”islamilaisen valtion vihollisia”. Trumpin uhkauksen jälkeen hallinto kiirehti vakuuttelemaan, ettei teloituksia tällä kertaa tapahdu.

Trump on somekanavallaan Truth Socialissa lähettänyt iranilaisille huutomerkeillä varustettuja kannustushuutoja: ”Jatkakaa protestointeja – vallatkaa instituutionne” ja ”Apu on jo tulossa”. Persianlahdelle on myös siirretty Yhdysvaltain laivaston lentotukialusryhmä, vaikka presidentti onkin toivonut, ettei sitä tarvitse käyttää.

Venezuelassa Trumpin hallinto poisti Nicolás Maduron vallasta, mutta jätti valtaan tämän tärkeimmät apurit tehtyään heidän kanssaan sopimuksen Venezuelan öljyvarojen ohjaamisesta Yhdysvaltojen käyttöön. Iranin hallinnossa todennäköisesti mietitään nyt, pyrkiikö Trump tekemään Khameneille madurot.

Washingtonissa tiedetään hyvin, että Irania on lähes mahdotonta lyödä tai saada muuttamaan suuntaansa ”rajoitetulla sotilaallisella voimalla”, jolla Trump on uhkaillut.

Presidentti ei kuitenkaan halua sitoa hallintoaan maahyökkäykseen. Tämän hän kertoi jo viime kesäkuun sodan aikana. Trump on muutoinkin osoittanut suhtautuvansa kielteisesti pitkittyviin sotiin.

Nyt Trumpia taivuttelivat malttiin etenkin Lähi-idän arabimaat, jotka pelkäävät iskujen seurauksia. The Wall Street Journalin mukaan Iranin perinteinen päävastustaja Saudi-Arabia sekä Arabiemiirikunnat ovat ilmoittaneet, etteivät ne salli Yhdysvaltojen käyttää ilmatilaansa iskuissa Irania vastaan.

Sekä Saudi-Arabia että Arabiemiirikunnat ovat vauraita öljyvaltioita ja Yhdysvaltojen avainliittolaisia Lähi-idässä.

Ulkoa toteutettu väkivaltainen vallanvaihdos aiheuttaisi todennäköisesti Iranissa kaaoksen, jossa siirtyminen demokra­tiaan jäisi toiveajatteluksi.

Sekaisin ja hajalle lyötyyn Iraniin muodostuisi luultavasti valtatyhjiö samaan tapaan kuin kävi Saddam Husseinin Irakissa tai Muammar Gaddafin Libyassa. Yhdysvalloilla tai kansainvälisellä yhteisöllä ei olisi kykyä hallita kehitystä sellaisissa oloissa.

Mutta spontaanisti leimahtavien kansannousujen tukeminenkaan ei ole toiminut. Niiltä on puuttunut johto ja järjestys. Vallankumous vaatisi ruokkimista, ohjaamista ja ylläpitoa, jotta paine ei pääse purkautumaan. Tähän asti Iranin kansannousuilta ovat puuttuneet nämä tunnusmerkit.

Iranin hallinnon sisällä on runsaasti jännitteitä ja kiistanaiheita, mutta islamilaisen vallankumouksen suojelemisessa se on pysynyt ainakin ulospäin yhtenäisenä.

Avainasemassa on eliittiyksikkö vallan­kumouskaarti, jonka ajatollah Ruhollah Khomeini perusti aikoinaan suojaamaan uskonnollista johtoa ja islamilaista valtiota. Kaarti jakaa johdon uskonnollisen ideologian.­ Sen alaisuudessa toimivat vapaaehtoisista koostuvat Basij-joukot, joita käytetään muun muassa mielenosoitusten tukahduttamiseen.

Merkkejä kapinoinnin leviämisestä vallankumouskaartiin tai Basij-joukkoihin ei uusimmissa protesteissa näkynyt. Turvallisuusjoukot eivät empineet ampua mielenosoittajia saati liittyneet heihin.

Vallankumouskaartin jäsenille on vuosikymmenten saatossa kertynyt huomattavaa vaurautta, jonka säilymisen edellytyksenä on islamilaisen vallankumouksen jatkuminen. Sadattuhannet iranilaisperheet ovat riippuvaisia kaartin omaisuudesta.

Harva iranilainen myöskään uskoo, että Trump tai hänen hallintonsa tuntee aitoa myötätuntoa heidän kärsimyksiään kohtaan tai on kiinnostunut heidän elinolojensa kohentamisesta.

”Islamilaiselle tasavallalle ei ole vaihtoehtoa, joka pystyisi johtamaan maata vallanvaihdoksen jälkeen”, yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Vali Nasr arvioi Politico-lehdelle.

Iranin ainoa kestävä keino selvitä nykyisestä syvästä talouskriisistä on saada maahan kohdistuvat talouspakotteet puretuiksi. Teheranissa ja maan uskonnollisen johdon keskuksessa Qomissa todennäköisesti mietitäänkin jo, miten avata ovet takaisin kansainväliseen yhteisöön mutta säilyttää ja turvata nykyiset valtarakenteet.

Yhtälö on teokratialle vaikea. Se vaatii sopua Yhdysvaltojen kanssa, mikä on Khameneille henkilökohtaisesti lähes mahdoton ajatus.

Sekä uskonnollisessa että poliittisessa johdossa valmistaudutaan hetkeen, jolloin aika ajaa 86-vuotiaan Khamenein ohi.

Khamenei on ollut Iranin korkein johtaja siitä asti, kun Ruhollah Khomeini kuoli vuonna 1989. Askeettisista elintavoistaan tunnettu korkein johtaja on sinnitellyt ajan tasalla iästään ja sairauksistaan huolimatta ja rakentanut niin tiiviin ja moniportaisen verkoston suojelemaan valtaansa, että sen läpi tunkeutuminen näyttää ylivoimaiselta.

Khamenei on sijoittanut kaikkialle hallintoon sekä turvallisuuskoneistoon erityisedustajiaan, joita on noin kaksi tuhatta. Heillä on oikeus puuttua mihin tahansa valtiolliseen asiaan korkeimman johtajan puolesta ja usein enemmän valtaa kuin ministereillä.

Silloin, kun islamilainen valtio tekee elintärkeitä ratkaisuja, Iranin poliittisella hallinnolla ministereineen ja parlamentteineen on käytännössä vähän valtaa verrattuna uskonnolliseen johtoon ja sitä suojaavaan vallankumouskaartiin.

Seuraavan korkeimman johtajan valinta kuuluu virallisesti ”Iranin kardinaaleille”, eli 86 uskonnollisen johtajan muodostamalle asiantuntijaneuvostolle, joka valitsee korkeimman johtajan keskuudestaan hieman samaan tapaan kuin Vatikaanissa valitaan paavi.

Khamenein väitetään kuitenkin nimenneen itselleen kolme seuraajaehdokasta piileskellessään bunkkerissaan kesäkuun 2025 sodan aikana.

Khamenein lista ei ole tiedossa, mutta pääehdokkailta näyttävät entinen maltillinen kahden kauden presidentti Hassan Rouhani sekä islamilaisen vallankumouksen alkuperäisen johtajan Ruhollah Khomeinin pojanpoika Hassan Khomeini, joka edustaa jyrkkää linjaa ja on vallankumouskaartin suosikki.

Ydinkysymys on, onko kukaan sellainen johtaja, joka tyydyttää Yhdysvaltoja, iranilaisten enemmistöä, vahvaa vanhoillista papistoa ja vielä arkitalouden avaimia käsissään pitäviä basaarikauppiaitakin.

Valta Iranissa on jaettu monikerroksiseksi labyrintiksi useille melko tasavahvoille ja päällekkäisille laitoksille. Ne valvovat mustasukkaisesti toisiaan, edistävät omia etujaan ja yrittävät nostaa kukin omaa suosikkiaan muita ylemmäksi.

Kuninkaantekijänä saattaa hääriä kaiken kokenut valtapoliitikko Ali Larijani. Hän on basaarikauppiaiden luottomies, joka on pitkällä urallaan muun muassa johtanut vallankumouskaartia ja ydinneuvotteluja sekä toiminut 12 vuotta parlamentin puhemiehenä.

Larijania luonnehditaan vanhoilliseksi, joka on ajan mittaan kääntynyt maltilliseksi. Taitavalle keskitien sovittelijalle on nyt kysyntää: kaikki vallankumoukset näyttävät mahdottomilta, kunnes niitä ei enää voi padota.

Oikaisu 4.2.2026 klo 15.43: Jutussa luki aiemmin, että Suuri basaari levittäytyy 20 neliökilometrin alueelle. Basaari ei kuitenkaan ole niin selvärajainen, että SK voisi varmistaa tiedon paikkaansapitävyyden tällä hetkellä. Kohta muutettu muotoon ”levittäytyy useiden neliökilometrien alueelle”.