Rajan
yli
Alfred Backa tekee räävitöntä poliittista satiiria kahdella kielellä.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
”Mutta jos me emme ole rasisteja, niin mitä me olemme tässä puolueessa”, opettaja kysyy numerotaulun luona oppilailta. Seuraa hetken hiljaisuus.
”Siinä tapauksessa olemme vain keskustalaisia, joilla on huonompi koulutus”, Pipsa Possu vastaa.
Pipsa Possu tosin puhuu ruotsia ruotsinkielisen Pohjanmaan murteella. Animaation tunnuskuvaan hänen nimekseen on muokattu Riikka Purra. Luokkahuoneen sijaan videolla ollaan kertojanäänen mukaan perussuomalaisten puoluekokouksessa.
Keväällä ja kesällä sosiaalisessa mediassa alkoi levitä videoita, joissa suomalaista politiikkaa nälvitään ruotsiksi dubatuilla animaatioilla. Pohjana on tuttuja lastenohjelmia: Pipsa Possun lisäksi Mikko Mallikas, mutta myös esimerkiksi Vaahteramäen Eemeli. Perussuomalaisten lisäksi videoissa tölvitään erityisesti Rkp:tä.
Videoiden takana on vaasalainen koomikko Alfred Backa. Niiden suosion myötä hän koki jotain uutta: hän sai suomenkielistä yleisöä. Kommentteja tuli internetissä ihmisiltä, joiden henkilöllisyydestä hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan.
Backa käsikirjoittaa ja äänittää videoiden ääniraidat itse. Hän puhuu niillä murteellista ruotsia ja murrettua suomea.
Pian Backa alkoi tekstittää suomeksi myös vanhoja videoitaan. Ne leviävät Instagramin ohella siellä, missä suomalaiset penkkiurheilevat politiikkaa: X:ssä eli entisessä Twitterissä.
”Kuulin, että myös suomenkieliset pitävät politiikasta”, hän päivitti tililleen huhtikuussa.
Backa on yhä häkeltynyt videoiden saamasta huomiosta.
”Kukaan ei ollut sanonut minulle, että vitun hurri, pysy kaukana. Mutta ihan kuin tiellä olisi aiemmin ollut muuri. Sellainen, että mikään mitä sanot ei kiinnosta meitä.”
Backa on jäänyt kielimuurin – tai kielirajan, språkgränsen – taakse. Hän vitsailee, että voi laskea yhdellä kädellä sanat, joilla hänestä on puhuttu suomeksi.
Kovin kaukana hän ei liioittelussaan ole. Esimerkiksi maakuntalehti Ilkka-Pohjalainen on maininnut Backan vain muutaman kerran, listatessaan tapahtumien esiintyjiä.
Monelle suomenruotsalaiselle Backa sen sijaan on humorprofil. Hän on elättänyt itsensä vuosikymmenen ammattikoomikkona: tehnyt podcasteja, ohjannut oopperan Vaasaan, kirjoittanut kolme kirjaa ja juontanut huumoriohjelmia Ylen ruotsinkielisille radiokanaville. Lisäksi hän keikkailee suomenruotsalaisten yritysten tilaisuuksissa.
Kesällä Backa oli Yle Vegan sommarpratare. Radiopuheenvuorojen pitäjät ovat eräänlainen suomenruotsalaisen yhteiskunnan kuka kukin on -lista. Tänä syksynä Svenska Teatern esittää hänen tilaustyönään kirjoittamaansa, nuorille suunnattua näytelmää ruotsin kielestä Suomessa.
”Eihän tämän pitäisi toimia. Minä teen huumoria ruotsiksi, Suomessa.”
Backa varttui Oravaisissa, pienessä kunnassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, noin 50 kilometrin päässä Vaasasta.
Suomenkielisten parhaiten tuntema oravaislainen on jalkapalloilija Tim Sparv. Backa kävi koulunsa samalla luokalla hänen kanssaan.
Opiskelemaan Backa lähti Pohjois-Ruotsiin, Piitimeen. Siellä hän luki itsensä ammattikorkeakoulussa radiotuottajaksi. Ruotsiin hänet ajoi kaksi asiaa: huono – så dålig – suomen kielen taito sekä suomenruotsalaisen opiskelijakulttuurin ärsyttävä snapsilauluperinne.
Opintoihin kuului myös journalismia, mutta Backa ei tuntenut paloa toisilta kyselemistä kohtaan. Parhaiten hän viihtyy saadessaan olla yksin ja kirjoittaa.
Kiinnostuksen kohteiltaan Backa on stereotyyppinen pohjalainen mies. Hän seuraa intohimoisesti painia ja historiaa.
Erityisen kiinnostunut Backa on talvisodasta.
”Se on sankaritarina, jos jokin. Me melkein voitimme. Stalin sanoi, että me taistelimme hyvin, ja meidän pitää saada vapautemme”, hän hehkuttaa.
”Jatkosota ei sitten mennyt ihan niin hyvin.”
Suomenruotsalaiset puhuvat yhteisöstään nimellä Svenskfinland, Suomenruotsi. Sen tunnetuin vertauskuva on pieneen kokoon viittaava ankkalammikko, ankdammen.
Vuonna 2009 suomenruotsalainen toimittaja ja ekonomisti Max Arhippainen nosti Suomen Kuvalehdessä esille toisen vertauksen: jäälautta. Se uhkaa sulaa ja muuttua osaksi ympäröivää vesistöä.
Backan mukaan ruotsinkielinen Suomi on vähän kuin kesäleiri: ihmisiä on vähän, mittakaava on pientä ja kaikki ovat tiiviisti toistensa kanssa tekemisissä.
Negatiivisuudelle ei juuri ole tilaa. Backan mukaan Suomenruotsissa ei ole anarkisteja.
”Meillä ei voi sanoa, että vihaa yhteiskuntaa ja haluaa tuhota sen.”
Backan mielestä kuvaava on ruotsin verbi låtsas: teeskennellä, olla olevinaan. Suomenruotsalaiset ovat hänen mukaansa epäluotettavia, kun kaiken väitetään olevan mukavaa ja asioita ei sanota suoraan.
Mitä Backa toivoo, että suomenkieliset tietäisivät maan ruotsinkielisestä vähemmistöstä? Kysymys saa hänet vaikeaksi.
”Haluaisin, että he tietäisivät, että me emme ajattele olevamme parempia kuin he.”
Backan mukaan jotkut tunnetut suomenruotsalaiset pitävät kyllä itseään muita parempina. Mutta tavalliset suomenruotsalaiset, he eivät luule itsestään liikoja.
”Jos joku tulisi tänne kehumaan, että onpas teillä hienoa, sanoisin, että paskaa täällä on.”
Backa kuvailee olevansa arg ung man, vihainen nuori mies.
”Jos niin saa sanoa 35-vuotiaana.”
Toisaalta Backa kuvailee huumoriaan sanalla fjantig, hupsu. Taustalla on halu vaikuttaa yhteiskuntaan, mutta myös tarve tulla nähdyksi.
Vitsejä värittää ruotsinkielisen Pohjanmaan häveliäisyys. Kun suomenkielisellä Pohjanmaalla ollaan ylpeitä ja menestyksestä kuuluu kertoa ulospäin, maakunnan ruotsinkielisten joukossa sellainen ei sovi. Itse asiassa pahinta on, jos joku on högfärdig, koppavan ylpeilevä.
Kun korona esti esiintymiset, Backa hankki tuloja alkamalla tekstittää uudelleen vanhoja sarjakuvia pohjalaismurteella. Backan julkaiseman Tjikälbein-sarjakuvalehden ensimmäisessä tarinassa seikkaili pedersöreläinen yksityisetsivä, höögfäälsdetektiv.
Viime aikoina suomenkielisessä julkisuudessa on kummasteltu Rkp:n pohjalaisia kannattajia, jotka suhtautuvat suopeasti hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa. Pohjanmaan ruotsinkielisten tuntoja tulkkaamalla – ja niistä pilailemalla – Backa täyttää yhteiskunnallisessa keskustelussa olleen tyhjiön.
Backan mukaan Pohjanmaalla ei esimerkiksi ymmärretä luokkaeroja.
”Meillä ei ole ollut täällä torppareita. Ihmisillä on ollut omat maatilansa, ja he ovat pärjänneet niillä.”
Backa saa kritiikkiä siitä, että hän vitsailee lähinnä oikeistosta. Hän kertoo kuitenkin tekevänsä huumoria mieluummin Rkp:stä kuin perussuomalaisista.
”Mitä minä sanoisin demareista? Hehän ovat olleet hiljaa puoli vuotta.”
Suomenruotsalaiseen yhteisöön Backa kaipaa uutta poliittista puoluetta: sellaista, joka edustaisi häntä. Rkp:n ongelmana on hänen mukaansa se, että se on oikeistolainen ja tiukasti kiinni paikallisen elinkeinoelämän edun ajamisessa. Backa pitää puolueen toimintaa kaksinaismoralistisena.
”He haluavat istua hallituksessa siitä huolimatta, kuka siellä on. Siitä on huomautettu aina, mutta kukaan ei ole halunnut kuunnella”, hän sanoo.
Samanlainen arvoristiriita näkyy hänen mukaansa myös kristillisdemokraateissa.
”Miten voi seurata sekä Jeesusta että Petteri Orpoa?” hän vitsailee.
Työhuone sijaitsee vanhassa pankkiholvissa. Tila on toiminut myös metsästyskaupan varastona. Ovessa huomautetaan räjähdysvaarasta.
Suomea Backa puhuu ainoastaan täällä, kun hän äänittää ja editoi videoitaan.
”En uskalla puhua suomea yhdelle ihmiselle, mutta videoilla 20 000 ihmiselle uskallan.”
Backan apuna on Googlen käännöstyökalu. Sillä hän tekee myös videoidensa tekstitykset ja suomenkieliset repliikit.
”Tarkistan ne kyllä vielä sen jälkeen.”
Backan mukaan moni suomenruotsalainen puhuu lapsilleen suomea, koska ajattelee sen olevan hyödyllisempää kuin ruotsi. Kielen käyttöön ei kannusta ilo vaan tarve. Se tuntuu helposti ikävältä.
”Vain harva sanoo, että onpas siistiä puhua suomea.”
Backa kaipaisi, että suomen kielen käyttö yhdistyisi positiiviseen tekemiseen. Hänen viisivuotias esikoisensa kuulee suomea sirkuskoulussa ja haluaisi oppia sitä. Nuorempi lapsi on kahden, eikä suomen oppiminen kiinnosta.
Ei Backaakaan tosin pitkään kiinnostanut. Keikkaa on riittänyt ruotsiksi.
”Vasta viime kuukausina, kun olen saanut suomeksi kommentteja, että ’rakastan sua’, olen miettinyt että paska, miksen ole opetellut tätä kieltä.”
Nyt hän tankkaa suomea kuuntelemalla äänikirjoja, muun muassa Arto Paasilinnan Jäniksen vuotta.
Videoitaan Backa tekee edelleen harrastuksena. Rajat hän asettaa itse. Se on hänen mukaansa helppoa.
”Älä ole natsi. Muuten voi sanoa mitä haluaa.”
Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa alkoi, Backa olisi halunnut tehdä radio-ohjelmaansa vitsin, jossa Vladimir Putin olisi vieraana.
”Ennen haastattelua olisin kysynyt, että ’anteeksi, saanko potkaista sinua munille’. Putin vastaisi, että ’totta kai, olen jo tottunut siihen, että kaikki haluavat tehdä niin’”, hän kertoo.
Backan mukaan vitsiä olisi kuitenkin haluttu muuttaa. Tuottaja toivoi vitsiä ilman väkivaltaa.
”He ajattelivat, että se meni rajan yli, samalla tavalla kuin Oscar-gaalassa.”
Maaliskuussa 2022 näyttelijä Will Smith löi Oscar-gaalan juontanutta koomikkoa Chris Rockia, kun tämä vitsaili Smithin vaimosta. Smith sai gaalaan kymmenen vuoden porttikiellon.
Menestyksellä on varjopuolensa. Backa pelkää, että ihmiset unohtavat hänen olevan pohjimmiltaan koomikko. Satiiria ja poliitikoiden kustannuksella pilailemista pidetään hänen mukaansa hienoimpana juttuna, mitä voi tehdä. Backan motiivit ovat kuitenkin muualla.
”Oikeasti minä haluan vain viihdyttää.”
Firmakeikkoja tehdessään Backa on esiintynyt muun muassa syöpälääkäreille ja papeille. Nyt hän haaveilee, että pääsisi esiintymään jollekin suomalaiselle puolueelle.
”Olen miettinyt, että mitä kävisi, jos perussuomalaiset buukkaisivat minut. Uskon, että he voisivat olla hyvä yleisö.”