Nikotiinin uusi sukupolvi

Ilta alkaa hämärtää. Espoon Leppävaaran Via­porintorin halki harppoo ihmisiä joko kauppakeskuksen tai kirjaston suuntaan. Kylmä tuulenpuuska lennättää maahan pudonneita popcorneja.

Torin kulmalla on tupakkapaikka. Pienen katoksen alla seisoskelee yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan. He siirtyvät tuulta pakoon heti savukkeen poltettuaan.

Kirjaston toisella puolella on sopiva nurkka tuulelta suojassa. Sielläkin joku tupruttelee.

Tuoksun erottaa jo kaukaa, eikä se muistuta tupakkaa. Se on makeaa, keinotekoista.

Blue raspberry, kiharatukkainen nuorukainen kertoo.

Sininen vadelma on pojan mukaan ehdottomasti paras sähkösavuke. Ja kokemusta 16-vuotiaalla on jo kahden vuoden ajalta.

Aloittaessaan hän ei tiennyt, että sähkösavuke voisi vaikuttaa näin. Painitreeneissä on alkanut tuntua, ettei urheilu suju kuten ennen. Ei ole ”staminaa”, poika sanoo.

Nyt hän haluaisi lopettaa. Siirtyä ehkä nikotiinipusseihin, vaikkeivat ne tunnukaan erityisen houkuttelevilta. Ehkä niiden avulla voisi kuitenkin päästä eroon tupruttelusta.

Lopettaminen on kuitenkin ollut vaikeaa. Sähkösavukkeita on ”tosi helppo saada”, ja niitä käyttää pojan arvion mukaan ”ainakin 20 prossaa” ikäluokasta.

Keskustelua seuraamaan siirtynyt kaveri kommentoi vierestä: ”Ainakin 80 prossaa!”

Kiinalainen farmaseutti Hon Lik patentoi vuonna 2003 uuden tuotteen.

Hon oli itse paatunut tupakoitsija. Rentoutuminen ilman nikotiinia oli vaikeaa.

Siksi hän etsi vaihtoehtoa. Sellaista, joka jäljittelisi tupakointia, muttei haittaisi terveyttä yhtä paljon kuin tupakka.

Hän kehitti sähköisen laitteen, johon tupakkaa ei tarvita. Vapori­saattori eli vape, toiselta nimeltään sähkösavuke, kuumensi nikotiininestettä hengitettäväksi höyryksi.

Vuonna 2007 tuotteita alettiin markkinoida Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin turvallisena tapana lopettaa tupakointi.

Pian WHO ilmoitti, että terveysväittämät tulisi vetää pois. Tieteellistä todistusaineistoa kun ei ollut. Sähkösavukevalmistajan itse rahoittama tutkimus kyllä julisti, että tupakointiin verrattuna tuote olisi 100 tai jopa 1 000 kertaa vähemmän vaarallinen.

Omia versioitaan sähkösavukkeista olivat kehitelleet muutkin. Erityistä huomiota Yhdysvalloissa herätti Juul-niminen tuote. Pieni, muistitikun muotoinen sähkösavuke, johon sai helposti ladattua virtaa usb-laturilla.

Pian jo yli neljännes high school -oppilaista käytti Yhdysvalloissa säännöllisesti sähkösavukkeita. Se näkyi nuorten kielenkäytössä: vaping olikin nyt juuling.

Myös Juulin perustajat olivat entisiä sauhuttelijoita, jotka olivat halunneet päästä eroon tupakasta.

Juul ei kuitenkaan varsinaisesti korvannut tupakkaa. Uutta tuotetta alkoi käyttää moni, joka ei todennäköisesti muuten olisi koskaan alkanut polttaa säännöllisesti.

Eivätkä nuoret edes tienneet, mitä käyttivät. Vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa haastateltiin 15–24-vuotiaita. Lähes kaksi kolmasosaa edeltävän kuukauden aikana Juulia käyttäneistä ei tiennyt, että Juul sisältää aina nikotiinia.

Suomessa moni nuori tiesi jo vuonna 2016, ettei vapeja ollut juuri tutkittu. Niiden kokeilu oli yleistynyt selvästi vuosina 2013–2015, ja Nuorisotutkimusseura oli selvittänyt nuorten mielikuvia tupakkatuotteista.

Osa piti nuuskaa ja sähkösavukkeita vähemmän haitallisina kuin perinteisiä savukkeita.

Erityisesti pojat ajattelivat, etteivät ne haitanneet urheilusuoritusta yhtä paljon kuin tupakointi. Ne kasvattivat suosiotaan alussa juuri poikien keskuudessa.

Moni Nuorisotutkimusseuran haastattelemista nuorista arvioi vuonna 2016, että sähkösavukkeet ovat ohimenevä buumi.

Tavallaan he olivat oikeassa.

Vuonna 2016 sähkösavukkeet siirrettiin tupakkalain piiriin. Niiden esilläpito ja makuaineiden myynti kiellettiin Suomessa. Nuorten sähkösavukkeiden käyttö lähes puolittui vuosien 2015–2021 välillä.

Mutta sitten vapettamisen suosio alkoi yhtäkkiä kasvaa uudelleen.

THL kertoi vuoden 2023 tupakkatilastossa, että nuorten sähkösavukkeiden käyttö oli kolminkertaistunut vuoden 2021 jälkeen – siis vain kahdessa vuodessa.

Poikien sähkösavukkeiden käyttö palasi noin vuoden 2015 tasolle. Tytöillä nousi selvästi korkeammalle kuin koskaan aiemmin.

THL:n mukaan 14–20-vuotiaista pojista kuusi prosenttia käytti sähkösavukkeita päivittäin. Tytöillä luku oli viisi prosenttia. Se oli suuri muutos lyhyessä ajassa.

Viime vuonna saatiin taas uusia tutkimustuloksia. Kun nuorilta kysyttiin kokeilusta, kävi ilmi, että 40 prosenttia suomalaisista yhdeksäsluokkalaisista on joskus kokeillut vapea. Useampi kuin joka kymmenes käyttää sitä säännöllisesti. Luvut julkaistiin vuonna 2024 eurooppalaisessa koululaistutkimuksessa.

Mitään lainsäädännöllistä muutosta ei Suomessa ollut tapahtunut. Sähkösavukkeet ovat edelleen alaikäisiltä kiellettyjä, ja niiden myynti on tarkoin säänneltyä.

Suomessa saa myydä vain tupakanmakuista tai mautonta nikotiininestettä sähkösavukkeisiin.

Paremman makuisia versioita on kuitenkin helppo saada käsiinsä. Niitä noudetaan ulkomailta tai tilataan verkosta Suomeen. Tullissa jää kiinni vain osa.

Loput liikkuvat eteenpäin Telegramissa, Snapchatissa, Tiktokissa.

Vapen hallussapito ei ole nykyisen lain mukaan alaikäiselle rangaistavaa. Koulussa asiaan on vaikea puuttua.

Nykyisen tupakkalain mukaan opettaja tai rehtori saa takavarikoida vain tupakkaa tai nikotiinia sisältävän tuotteen. Vapesta ei kuitenkaan välttämättä näe päälle päin, sisältääkö se nikotiinia. Jos oppilas väittää, ettei siinä ole nikotiinia, sitä ei saa ottaa häneltä pois.

Eikä nuori välttämättä tiedä itsekään, miten on: myös nikotiinittomiksi mainostetuista tuotteista on löytynyt testeissä nikotiinia.

Kello lähestyy iltayhdeksää perjantai-iltana. Triplan kauppakeskuksessa Helsingin Pasilassa kuljetaan ruokaostoksilla.

Kun kiipeää portaat viidenteen kerrokseen, löytyy elämää. Iso joukko nuoria viettää aikaa käytävällä, jossa ei liiketiloja ole.

Vartija on pysäyttänyt pari nuorta. On kuulemma haistanut vapen jo kaukaa.

Tosin tällä kertaa vartija oli väärässä. Nuoret eivät vapettaneet vaan leikkivät hajusuolalla eli ammoniakilla, jota joskus käytetään urheilussa ennen kovaa suoritusta. Vaikka ei vapekaan ole näille nuorille vieras.

15-vuotias näyttää taskustaan kiinalaisen valmistajan putkiloa, jonka kyljessä lukee ice grape. Hän kertoo aloittaneensa 1,5 vuotta sitten.

Perheen kanssa oli siihen aikaan ongelmia. Usein ahdisti, varsinkin iltaisin. Oli rauhoittavaa höyrytellä iltaisin omassa huoneessa. Ja vapeja oli helppo saada kadulta.

Perheen kanssa on nyt alkanut mennä paremmin, poika sanoo. On ollut helpompaa puhua, olla lähellä.

Nyt hän haluaisi eroon vapesta ja sanoo vähentäneensä paljon.

Hänestä vape kuuluu vain niille, jotka ovat ”kunnolla ahdistuneita”.

”Siinä ei oo mitään flexattavaa.”

Suomen tupakkapolitiikka on ollut pitkään eräänlainen menestystarina.

Suomen ensimmäisen tupakkalaki astui koko laajuudessaan voimaan 1978. Sitä pidettiin yhtenä maailman tiukimmista. Maailman parhaana, sanoi ylilääkäri tuolloin Turun Sanomissa.

Tupakan mainonta kiellettiin, pakkauksiin vaadittiin merkintä vaarallisuudesta. Tupakointi kiellettiin monissa paikoissa. Julkisessa liikenteessä, julkisten laitosten auloissa, päiväkotien ja koulujen pihoilla. Tupakan myynti alle 16-vuotiaille kiellettiin.

Suomalaisten tupakointi alkoi vähentyä. Varsinkin nuorten.

Vielä 1980-luvun lopussa 14–18-vuotiaista pojista tupakoi päivittäin joka kolmas, tytöistä vajaa neljännes.

Vuoden 2023 tilastoissa mittaluokka on aivan toista: 14–20-vuotiaista tupakoi enää 5 prosenttia. Se on lähellä tavoitteita. Suomesta halutaan savuton. Savuttomuuden katsotaan toteutuvan, jos alle viisi prosenttia koko kansasta tupakoisi.

Vuonna 2016 tavoitetta nostettiin: savuton ja nikotiiniton Suomi vuoteen 2030 mennessä.

Tärkeitä tavoitteen saavuttamisessa ovat juuri nuoret. Kun halutaan kokeilla uutta, se tapahtuu yleensä nuorena.

Tutkimuksista tiedetään, että tupakointi aloitetaan yleensä alle 20-vuotiaana.

Nuoret myös jäävät kaikkein herkimmin koukkuun nikotiiniin.

Se tiedetään myös tupakkateollisuudessa.

Ennen lähijunan saapumista Pasilassa laiturille pelmahtaa valkoista höyryä. Sitä puhaltaa 17-vuotias tyttö, joka on ollut shoppailemassa kahden kaverinsa kanssa.

Hän saa usein vapeja, kun serkku käy Virossa. Myös ”Snapista” niitä saa helposti. Makuna on aina acai.

Tyttö on lopettanutkin välillä, mutta palannut vapeen uudelleen. Se on niin hyvänmakuista.

”Maku on se juttu”, hän sanoo.

Hän ei ole ainoa, joka ajattelee näin. Kaikki illan mittaan haastatellut nuoret sanovat, että juuri maku on tärkeä syy siihen, että he käyttävät vapea.

Verkkoa selaamalla löytääkin laajan tarjonnan, niin ulkomuotoja kuin makuja. Neonvärejä, liukuvärejä, animaatioita.

Double apple, makea mansikka, vaaleanpunainen greippi, vesimeloni chill.

Tarjolla on juuri sellaisia makeita, nuoria houkuttelevia makuja, joiden myynti on Suomessa kielletty.

Kertakäyttöiset tuotteet ovat edullisia. Myös se vetoaa nuoriin. Heille hinta on keskeisimpiä tekijöitä ostopäätöksessä.

”Kertakäyttöinen” on siinä mielessä harhaanjohtava termi, että yhdestä tuotteesta voi saada satoja henkosia. Samaa vapea käytetään viikkoja.

Mutta jos vapesta on jäämässä kiinni opettajalle tai vanhemmille, kertakäyttöisen voi huoletta heittää äkkiä roskikseen. Uuden kun saa halvalla tilalle.

Sähkösavukkeiden markkinointia on kohdistettu nimenomaan nuorille. Uusien, savuttomien nikotiinituotteiden kohdalla on havaittu erityisen paljon vaikuttajamainontaa.

Someaikakaudella on lähes mahdotonta estää markkinointia ulkomailta. Jos siihen halutaan puuttua, pitäisi tehdä kansainvälistä sääntelyä, niin EU:ssa kuin laajemminkin.

Trendit ovat kansainvälisiä. Sähkösavukkeiden käyttö nuorilla yleistyi koko Euroopassa suunnilleen samoihin aikoihin.

Pohjoismaisen tutkimusraportin mukaan nuorten sähkösavukkeiden käyttö lisääntyi selvästi muissa Pohjoismaissa juuri silloin kuin Suomessakin, vuosina 2021–2023. Tytöt ohittivat pojat sähkösavukkeiden käytössä kaikissa, paitsi Islannissa.

Raportti löytää sukupuolittuneelle ilmiölle kaksi keskeistä syytä.

Ensinnäkin tuotteissa käytetään mahdollisesti juuri tytöille houkuttelevia makeita makuja ja värikkäitä pakkauksia.

Toiseksi tuotteita on markkinoitu perinteisiä tupakkatuotteita harmittomampina. Se voi vedota niihin nuoriin, jotka ovat taipuvaisempia välttämään riskejä.

Mielikuvissa sähkösavukkeet ovat raikkaita, vähemmän haitallisia kuin tupakka.

Ja niin ne saattavat ollakin: pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä varmuutta. Mutta terveellisiksi niitä ei voi sanoa, sen verran tiedetään. Sen sijaan tupakka on niin vaarallista, että siihen verrattuna lähes mikä tahansa on vähemmän haitallista.

Todellisuudessa sähkösavukkeiden nesteistä ja aerosolista on löytynyt nikotiinin lisäksi liuta muitakin haitallisia aineita. Asetaldehydia, bentsaldehydia, bentseeniä, diasetyylia, formaldehydia, limoneenia, naftaleenia, tolueenia sekä tupakkaspesifisiä nitrosamiineja. Metalleja, kuten kromia, kuparia, lyijyä ja nikkeliä.

Samoja syöpävaarallisia yhdisteitä kuin tupakassa, mutta usein pienempiä määriä. Erityisesti makeiden makunesteiden kuumentaminen tuottaa haitallisia aineita.

Suomessakin markkinoinnissa hyödynnetään terveysväittämiä, vaikka se on lainvastaista. Yhtiöille toimiva malli on esittää väittämiä, jotka poistetaan vasta, kun markkinaoikeus niin vaatii. Oikeuden päätöksessä kestää kauan, ja sitä odotellessa sisällöt ehtivät levitä.

Viimeksi tammikuussa markkinaoikeus määräsi tupakkayhtiö Philip Morris Finlandille 150 000 euron uhkasakon. Vaatimus oli, että sen täytyy poistaa suomenkielisiltä verkkosivuiltaan joukko terveysväittämiä. Kuten tällainen:

”Savuton sähkösavuke on vaihtoehto, jonka käytöllä on vähemmän riskejä.”

Pitkä nuorukainen harppoo ravintolan ovea kohti. Valkoisten housujen taskussa pullottaa pyöreä rasia.

Se on 19-vuotiaan Renen ”paha tapa” bileissä.

Hän aloitti nikotiinipussien satunnaisen käytön lukiossa, 17-vuotiaana. Syyksi hän kertoo ryhmäpaineen. Armeijassa käyttö hiukan riistäytyi käsistä.

Myöhemmin illalla myös toinen, 20-vuotias mies kertoo, että nikotiinipussit tulivat tarpeeseen juuri intissä.

Hän oli kyllä käyttänyt niitä satunnaisesti ennenkin, mutta kun asepalveluksessa oli ”stressaavampi metsä”, hän varasi aina mukaan nikotiinipusseja.

Sittemmin hän on jatkanut bilekäyttöä, mutta vain silloin tällöin. Nyt on menossa ”eka kiekko kuukauteen”.

Vapea hän ei käyttäisi. Se on kuulemma kiusallisia.

”Ihan jonne juttu.”

Toukokuussa 2020 kolmikymppinen mies teki ruotsalaisessa verkkokaupassa tilauksen Suomeen.

Hän tuskin arvasi, että tilaus muuttaisi Suomen nikotiinimarkkinat täysin. Myöhemmin Ylen MOT-toimitus perkasi tapausta. Sen selvityksen mukaan kuvio meni näin:

Tulli pysäytti miehen lähetyksen, sillä se sisälsi nikotiinipussipurkkeja. Ne olivat tuolloin kiellettyjä Suomessa.

Mies tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin salakuljetuksesta. Lastissa oli niin paljon nikotiinia, että siihen olisi tarvittu lääkärin määräys.

Mies kuitenkin valitti tuomiostaan hovioikeuteen. Siellä katsottiin, että kyse oli lääkerikoksesta.

Kun tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen, pyydettiin asiasta lausunto Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta.

Fimea ei voinut pitää nikotiinipusseja määritelmällisesti lääkkeenä. Sen sijaan ne olivat terveydelle haitallisia päihteitä.

Ennen lausuntoaan Fimea kokousti sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, Yle kertoi myöhemmin. Tiedettiin, että lausunto tulisi vapauttamaan nikotiinipussit markkinoille.

Oli maaliskuu vuonna 2023. STM pyrki valmistautumaan pika-aikataululla tupakkalain muutokseen. Mutta lakiuudistus myöhästyi.

Huhtikuussa järjestettiin vaalit, ja heti niiden jälkeen Fimea tiedotti päätöksestään. Nikotiinipussit vapautuivat myyntiin.

STM:ssä nikotiinipussien myynnin kieltoa valmisteltiin edelleen, kun hallitusneuvottelut alkoivat toukokuussa.

Kesäkuussa julkaistiin hallitusohjelma. Siinä linja oli toinen.

”Nikotiinipussit otetaan tupakkalain soveltamisalan piiriin ja niiden myynti sallitaan noudattaen niille asetettuja sääntöjä.”

Eduskunta hyväksyi uuden tupakkalain lokakuussa 2024. Nikotiinipusseja oli myyty vapaasti, mutta nyt niitä haluttiin säännellä.

Uusi laki rajoitti nikotiinipussien myyntiä ja nikotiinin sallitua määrää. Se määräsi myös sallitut maut. Niistä nousi valtava haloo. Minttu, mentoli, rosmariini, inkivääri, puu ja tee olivat suoraan pietarsaarelaisen nikotiinipussitehtaan valikoimasta.

Helsingin Sanomat kertoi, että makuja oli ehdottanut kevään kehysriihessä Pietarsaaresta kotoisin olevan Anna-Maja Henrikssonin erityisavustaja.

Epäiltiin, että Henriksson ajoi yhden tehtaan etua. Sitä pidettiin epäreiluna alan muille toimijoille.

Kohun jälkeen nikotiinipussien makuvaihtoehdot rajattiin minttuun ja mentoliin. Laki palautettiin uudelle lausuntokierrokselle.

Terveysvaikutuksista huolestuneita asiantuntijoita turhautti, ettei heitä kuunneltu tarkemmin. He vaativat lausuntokierroksella kaikkien makuaineiden kieltämistä.

Perusteluissa mintun ja mentolin todetaan houkuttelevan nuoria. Lisäksi mentolin terveysvaikutuksista ollaan huolissaan: se on aine, joka tehostaa nikotiinin imeytymistä. Siksi mentoli voi lisätä nikotiinin koukuttavuutta ja terveydelle haitallisia vaikutuksia. Perinteisessä tupakassa mentoli onkin kielletty.

Tällä hetkellä nikotiinipusseihin suunnitellaan 16,6 milligramman nikotiinipitoisuusrajaa. Terveysasiantuntijat ovat toivoneet rajasta paljon matalampaa.

Poliitikot ovat ehkä lankeamassa nikotiinipussialan mainoslauseeseen, sanoo farmasian tohtori, dosentti Outi Salminen Helsingin yliopistosta. Alan yrittäjät ovat perustelleet, että kotimaiset markkinat tuovat verotulot Suomeen.

Valtio sai vuonna 2024 lähes 69 miljoonaa euroa verotuloja nikotiinipusseista.

Salminen on tutkinut nikotiinin vaikutuksia vuosikymmenten ajan. Hänestä verotulojen haaliminen on lyhytnäköistä toimintaa. Silloin ei ymmärretä, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia nikotiinista seuraa.

Nikotiinilla on jo yksinään paljon haittavaikutuksia, Salminen sanoo.

Verisuonet supistuvat, sydämen syke nousee ja verenpaine kohoaa. Sydämen kuormitus lisää riskiä sydän- ja verisuonitauteihin.

Jos nuorena altistuu nikotiinille, aivojen rakenteeseen ja toimintaan tulee pysyviä muutoksia.

Niistä seuraa pitkäkestoista tarkkaavaisuuden vajetta ja riippuvuusalttiutta nikotiinille. Riski masennukseen, ahdistukseen ja adhd:n ilmenemiseen kasvaa. Sokeriaineenvaihdunta häiriintyy, ja kakkostyypin diabeteksen riski voi kasvaa.

Salmisen mukaan kyse on niin terveydestä kuin rahastakin.

Vaikka nyt saataisiin verorahoja Suomeen, tulee rahaa myöhemmin kulumaan kansanterveydellisiin ongelmiin, joita nikotiini aiheuttaa.

Viime vuonna Suomen markkinoille tuli uusi patentoitu merkki: NoNic. Sitä käytetään niin nikotiinipusseissa kuin sähkösavukkeissakin.

Yhdysvalloissa lanseerattu tuote saa nimensä sanoista no nicotine, ei nikotiinia.

Suomalaisen verkkokaupan sivuilla kerrotaan, että yhä useammat etsivät ”terveellisempiä ja vähemmän riippuvuutta aiheuttavia vaihtoehtoja nikotiinituotteille”.

Siihen tarpeeseen tarjotaan ratkaisuksi NoNiciä: ”Toimii kuin nikotiini ilman nikotiinia.”

Nikotiinin sijaan NoNic sisältää 6-metyylinikotiinia.

Se on kemiallisesti muokattu nikotiinimolekyyli, johon on lisätty pieni funktionaalinen metyyliryhmä.

Aine kuitenkin vaikuttaa hiukan eri tavoin kuin nikotiini.

Se sitoutuu kyllä samoihin nikotiinireseptoreihin, mutta vaikuttaa tekevän sen 3–10 kertaa voimakkaammin.

Tutkimustietoa aineesta ei vielä juurikaan ole, sillä yhdiste on niin uusi.

Tiedetään kuitenkin, että nikotiinin kaltaiset vaikutukset tulevat aineesta huomattavasti herkemmin kuin perinteisestä nikotiinista.

Se juuri on keino, jolla tuotteelle houkutellaan uusia käyttäjiä: sama vaikutus pienemmällä määrällä ainetta. Siten tavoitellaan sitä kuluttajaryhmää, joka on aidosti huolissaan nikotiinin terveysvaikutuksista.

Vaikka tutkimustietoa on kertynyt vähän, on perusteltua olettaa, että aine myös koukuttaa tehokkaammin kuin nikotiini. Oletus myös on, että se aiheuttaa samankaltaisia terveyshaittoja.

Se ei estä myyjien lennokkaita väittämiä:

”NoNic-pussit tarjoavat uudenlaisen tavan nauttia nikotiiniin verrattavasta vaikutuksesta ilman perinteisten nikotiinin haitallisia vaikutuksia.”

Kun nikotiiniriippuvuus syntyy, eroon pääseminen on vaikeaa.

Asiantuntijoiden joukossa on pelätty, että uudet nikotiinituotteet ovat portti tupakkaan.

Ja juuri niin voi käydä. Uudet tutkimukset näyttävät, että nikotiinituotteista siirrytään myös tupakkaan.

Myös toisin päin siirrytään. Tupakoitsijat pyrkivät eroon tupakasta uusien tuotteiden avulla.

Onnistuminen on kuitenkin varsin vaihtelevaa, eikä menetelmää siksi Suomessa suositella. Suurin osa jää koukkuun muihin nikotiinituotteisiin.

Monelle se on itse asiassa takapakkia. Käytännössä usein jäädään kahden tuotteen ansaan: vähennetään ehkä tupakointia, mutta käytetään sekaisin muita nikotiinituotteita.

Uusien tutkimusten mukaan näiden ristiin käyttö saattaa olla haitallisempaa kuin kumpikaan tuote yksinään.

Kansainvälisissä asiantuntijapiireissä viime vuosia on kutsuttu nikotiiniepidemiaksi.

Siinä missä Suomessa ennen ylpeiltiin tupakkapolitiikan edelläkävijyydellä, ei täälläkään olla onnistuttu nikotiinipolitiikassa.

THL on varoittanut, että seuraukset ovat kauaskantoisia.

On syntymässä kokonainen uusi, nikotiiniriippuvainen sukupolvi.

Kymmenen jälkeen perjantai-iltana Kalevankatu alkaa kuhista kimaltavia kynsiä, valkoisena hohtavia mekkoja, läpinäkyviä paitoja ja toppaliivejä.

Iloinen rivi nuoria ylittää suojatien Mannerheimintiellä. Kävellessä vape kiertää kädestä toiseen. Se on maultaan acaiberry.

Ammattikoulussa opiskeleva Moona kertoo, että vape liittyy juuri valmistautumiseen. Hän vapettaa meikkaamisen lomassa, niin arkena kuin viikonloppuisin. Säännöllinen käyttö alkoi jo 14-vuotiaana. Hän vapettaa aina, kun on rahaa.

Moona käyttää myös nikotiinipusseja, tupakkaakin joskus bileissä.

Vape kuitenkin maistuu parhaimmalta. Sitä on myös helppo käyttää, piilossakin.

Moona on 18-vuotias. Voi olla, että vapettaminen lähitulevaisuudessa vaihtuu muihin tuotteisiin, hän pohtii.

Se on ”liian nuorten juttu”.

Kun kello ylittää yhdentoista, ravintola Willin Väinön edustalle kertyy jonoa. Sisään lappaa väkeä, ja pöydät täyttyvät nopeasti Silmämääräisesti arvioituna noin joka toisen seurueen pöydässä näkyy nikotiinipusseja.

Välitasanteen nurkkapöydässä hersyy viiden hengen seurue.

Juomat ovat värikkäitä, kynnet laitettu tiptop. Yksi avaa muovisen purkin ja ojentaa kätensä. Muut nappaavat valkoiset pussit ylähuulen alle.

En tiedä yhtäkään, joka ei ottaisi humalassa nikotiinipussia, jos kaveri tarjoaa, yksi seurueen jäsenistä sanoo.

Hän on 19-vuotias, välivuotta viettävä nainen. Itse hän kertoo käyttävänsä pusseja vain juhlissa, eikä kertoisi asiasta perheelleen.

Suurin osa kavereista käyttää kuitenkin joka päivä, hän arvioi. Viiden hengen bileporukastakin kolme.

Tupakointi ei 19-vuotiasta kiinnosta. Haju on tympeä, ja ulos meneminen ikävää. Nikotiinipussit ovat paljon kätevämpiä. Ensivilkaisulta ei edes huomaa, jos sellainen on huulessa.

Sopivan lowkey. 

Juttua varten on haastateltu myös erityisasiantuntija Otto Ruokolaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, erityisasiantuntija Patrick Sandströmiä Filha ry:stä, toiminnanjohtaja Anne Taulua Suomen ASH ry:stä, erityisasiantuntija Reetta Honkasta STM:stä, yleislääketieteen erikoislääkäri Klas Winelliä sekä tutkijatohtori Anu Linnansaarta Tampereen yliopistosta. Lähteenä on käytetty myös Heikki Hiilamon teosta Tupakka vai terveys (Into, 2022) ja Rauno Lahtisen teosta Savun lumo (Atena, 2007).