Haussa (pää)sihteeri
”Maailman mahdottomimpaan tehtävään” on tarjolla seitsemän ehdokasta. Voi olla, ettei kukaan heistä tule valituksi.
8
MIN
Excellency, arvoisa vastaanottaja.
Näin alkoi viime marraskuussa lähetetty kirje, joka oli osoitettu pysyville edustajille YK:ssa. He ovat korkeita diplomaatteja, jotka toimivat ikään kuin maidensa suurlähettiläinä Yhdistyneissä kansakunnissa.
Kirjeen olivat allekirjoittaneet YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja, saksalainen Annalena Baerbock ja turvallisuusneuvoston puheenjohtaja, sierraleonelainen Michael Imran Kanu. Se koski tärkeän tehtävän täyttämistä, historian kymmenennen pääsihteerin valintaa.
Pääsihteeriltä vaaditaan tehokkuutta, pätevyyttä, lahjomattomuutta ja sitoutumista YK:n peruskirjaan, puheenjohtajat kirjoittivat. Samalla he huomauttivat ”pahoitellen”, ettei tehtävään ole koskaan valittu naista.
”Jäsenvaltioita kannustetaan harkitsemaan vakavasti naisten nimeämistä ehdokkaiksi.”
Alueellinen monimuotoisuus olisi niin ikään tärkeää, puheenjohtajat kirjoittivat. Eikä pitäisi unohtaa johtamistaitoja, mittavaa kokemusta kansainvälisistä suhteista, viestintäkykyjä tai kielitaitoa.
Näitä kaikkia vaadittaisiin maailman merkittävimmän diplomaatin pestissä.
YK:n puolestapuhuja ja edunvalvoja, diplomaatti, virkamies ja toimitusjohtaja. Niitä kaikkia on YK:n pääsihteeri, ainakin jos järjestön omia luonnehdintoja on uskominen.
Pääsihteeri johtaa YK:n toimintaa, sen monituhatpäistä henkilöstöä ja rauhanturvaoperaatioita. Hän vastaa noin kolmen miljardin euron budjetista.
Samalla järjestön ytimessä valtaa käyttää turvallisuusneuvosto ja erityisesti sen viisi pysyvää jäsenmaata. Lopulta juuri turvallisuusneuvosto päättää esimerkiksi voimankäytöstä, ja vain sen päätökset sitovat kaikkia jäsenmaita.
Ehkä siksi kyynisimmät diplomaatit pitävät pääsihteerin tehtävää enemmänkin puhemiehen hommana ja huomauttavat, kuinka turvallisuusneuvoston viisikko taitaa etsiä YK:lle pikemminkin sihteeriä kuin päätä.
”Sanotaan, että tämä on maailman mahdottomin tehtävä”, luonnehtii ohjelmajohtaja Katja Creutz Ulkopoliittisesta instituutista.
Odotuksia on paljon ja ne ovat keskenään ristiriitaisia. Se, mitä tällä kertaa halutaan, riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään.
Creutz nostaa esiin kuitenkin kaksi pääteemaa.
”Ensimmäinen niistä on YK:n roolin vahvistaminen rauhan ja turvallisuuden saralla. Eli YK:lle pitäisi palauttaa vahva rooli konfliktien ratkaisemisessa”, hän sanoo.
YK on saanut osansa kritiikistä niin Ukrainan kuin Gazan kriiseihin reagoimisessa – tai usein reagoimattomuudessa.
Toinen teema on rahoitus ja resurssit, Creutz arvioi. Esimerkiksi Yhdysvallat on vähentänyt rahoitustaan YK:lle, mikä tarkoittaa leikkauksia ja tehostamista järjestön sisällä.
”Seuraavan pääsihteerin pitäisi pystyä luotsaamaan järjestöä vähemmällä rahalla ja henkilökunnalla”, Creutz summaa.
”Pääsihteeriehdokkaat vaikuttavat olevan myös sitä mieltä, että valittavan henkilön tulisi jotenkin pystyä palauttamaan usko tähän järjestelmään. Ettei YK ole vain suurvaltapeliä, vaan tärkeä instituutio kaikille maailman ihmisille.”
Miksi olisit paras pääsihteeri?
Miten toimisit, jos turvallisuusneuvosto ei pystyisi tekemään päätöksiä ja turvaamaan rauhaa?
Mitä tekisit esimerkiksi Gazan suhteen?
Mitä asioita ajaisit tai puolustaisit, vaikka turvallisuusneuvosto ei sinua tukisikaan?
Tällaisia kysymyksiä kuudelta ehdokkaalta kysyttiin heinäkuussa YK:n päämajassa New Yorkissa avoimessa kuulemistilaisuudessa.
Heistä Rafael Grossi on argentiinalainen Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pääsihteeri. Michelle Bachelet on entinen Chilen presidentti ja Rebeca Grynspan entinen Costa Rican varapresidentti, joka johtaa nykyään kauppa- ja kehityskonferenssia. María Fernanda Espinosa on entinen Ecuadorin ja Carolyn Rodrigues–Birkett entinen Guyanan ulkoministeri. Macky Sall puolestaan on toiminut Senegalin presidenttinä.
Suurin osa virallisista ehdokkaista on naisia, kuten puheenjohtajisto kirjeissään toivoi. Suurin osa heistä on myös eteläamerikkalaisia.
Katja Creutz huomauttaa, että YK:n päätöksenteossa maat on jaettu viiteen alueelliseen ryhmään. Suomi kuuluu Länsi-Euroopan ja muiden maiden ryhmään. Siitä myös nykyinen pääsihteeri, portugalilainen António Guterres on valittu.
”Ajatellaan, että nyt olisi latinalaisen Amerikan vuoro”, Creutz sanoo.
Kuulemistilaisuus ja sitä seurannut debatti ovat osa järjestön pyrkimystä tehdä pääsihteerin valinnasta entistä avoimempi, vaikka kulissientakaisilla neuvotteluilla ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on siinä edelleen merkittävä rooli.
Debatin lisäksi jokaista ehdokasta haastatellaan erikseen, minkä lisäksi heidän tulee esitellä vision statement – siis jonkinlainen näkemyksensä siitä, mihin suuntaan järjestöä tulee kehittää.
”Samalla ehdokkaiden on myös kerrottava aiempaa avoimemmin esimerkiksi siitä, mistä he saavat rahoituksensa”, Creutz kertoo.
Hänen mukaansa uudistukset vaikuttavat onnistuneilta, mutta niiden todellisen merkityksen voi todeta vasta valinnan jälkeen.
”Silloin ehkä voidaan arvioida, oliko mukana myös suhmurointia. Varmasti kulisseissa käydään neuvotteluja siitä, miten eri ehdokkaiden näkemykset sopivat vaikkapa suurvaltojen intresseihin.”
Jokaisen ehdokkaan täytyy olla jonkin YK:n jäsenvaltion ehdottama. Toistaiseksi vaikkapa Yhdysvallat tai Venäjä eivät ole ottaneet julkisesti kantaa valintaan. Se tiedetään, että molemmat maat ovat painottaneet pikemminkin ansioluettelon kuin sukupuolen merkitystä, Creutz sanoo.
The New York Post tosin kertoi heinäkuussa, että lehden lähteiden mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump näkisi tehtävässä mielellään Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan puheenjohtajan Gianni Infantinon.
Erilaisissa kirjoituksissa on huhuttu, että tehtävään on kaavailtu enemmän tai vähemmän vakavasti myös muun muassa Uuden-Seelannin entistä pääministeriä Jacinda Ardernia sekä esimerkiksi Suomessakin kesällä vieraillutta ministeri Lana Nusseibehia Arabiemiraateista.
”Ehkä Infantino ei herättäisi luottamusta YK:n piirissä”, Creutz sanoo.
”Mutta kyllä tässä odotellaan, tulisiko musta hevonen mukaan kisaan. Se tietysti olisi avoimen prosessin hengen vastaista.”
Toistaiseksi mattimyöhästen vastaanotto ei ole ollut kovin positiivinen.
Kilpaan vasta heinäkuussa ilmoittautunut ugandalainen Olara Otunnu ei osallistunut avoimeen debattiin eikä saanut ensimmäisessä alustavassa äänestyksessä juuri suosiota.
Yksi ehdokas on jo vetäytynytkin. Malediivien tehtävään esittämä argentiinalaisdiplomaatti Virginia Gamba ehti tavoitella pääsihteerin pestiä vain parin viikon ajan.
Rauhaa, turvallisuutta, uudistamista, ketteryyttä, osallisuutta, demokratiaa – ainakin sellaiset sanat toistuvat ehdokkaiden kirjeissä yleiskokoukselle.
Kun ehdokkaat lupaavat tarjota kukin kaikkea hyvää ja kaunista, mistä heidän välillään oikeastaan äänestetään?
”Se onkin hyvä kysymys”, Katja Creutz pohtii.
Pääsihteerin tehtävässä on ollut erilaisia henkilöitä: sujuvia diplomaatteja ja hiljaisempia hallinnon johtajia. Creutz näkee, että tässä ajassa tehtävään haetaan erityisesti ”luottamuksen palauttajaa”. Henkilöä, joka voi paitsi lisätä luottamusta YK:hon myös pyrkiä lisäämään suurvaltojen luottamusta toisiinsa.
”Ehdokkaan pitää olla ihminen, johon suurvallat voivat luottaa. Mutta samalla myös kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien 193 jäsenmaan tulisi voida luottaa häneen.”
Erityisesti suurvaltojen tai turvallisuusneuvoston jäsenten välisten suhteiden paikkailu on äärimmäisen vaikeaa, arvioi kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi.
”Ne suhteet määräytyvät lopulta muiden tekijöiden kautta ja muilla foorumeilla [kuin YK:ssa].”
Koskenniemi on työskennellyt aikanaan Suomen YK-edustustossa ja toiminut myös 2000-luvulla järjestön Kansainvälisen oikeuden toimikunnan jäsenenä.
Hänkin tunnistaa, ettei valituksi voi tulla henkilö, joka herättäisi liikaa tunteita. Toisaalta tylsähkö YK-byrokraattikin voi muuttua roolissa taitavaksi diplomaatiksi.
”Pääsihteerit ovat pystyneet hyödyntämään toimivaltaansa myös luovasti.”
Pääsihteeri voi käyttää esimerkiksi niin sanottuja ”hyviä palveluksia” (good offices) koettaessaan ratkaista erilaisia riitoja ja konflikteja. Termillä tarkoitetaan diplomatiassa osapuolten saattamista saman pöydän ääreen ja erilaisen avun tarjoamista heille riidan ratkaisemiseksi.
Koskenniemi korostaakin, että pääsihteerin valinnan lisäksi suuri merkitys on tulevan pääsihteerin itsensä tekemillä valinnoilla. Keitä hän palkkaa lähipiiriinsä?
”Pääsihteeri voi kuljeskella siellä New Yorkissa YK:n käytävillä ja vaikuttaa hyvin passiiviselta, hallinnointiin keskittyneeltä henkilöltä. Samaan aikaan hänen avustajansa liikkuvat ympäri maailmaa ja pyrkivät toteuttamaan tätä hyvien palvelusten diplomatiaa”, Koskenniemi kuvailee.
Värittömänä ja harmittomana esiintyvä byrokraatti saattaakin siis osata luovia, vaikka ei pidä siitä meteliä.
”Jos pääsihteerillä olisi poliittisesti kokenut staabi [eli joukkue], joka tulisi esimerkiksi suurten tai ehkä keskisuurten maiden diplomaattikunnasta ja osaisi harjoittaa enemmän tai vähemmän näkymätöntä neuvottelua eri konfliktien osapuolten kanssa, niin silloin voisi saada jotain aikaankin.”