Li Andersson hakee virkaan, jota itse oli aiemmin lakkauttamassa

Vaalikampanjan avaustilaisuutta oli takana puolisen tuntia, kun Erkki Tuomioja (sd) räjäytti pankin.

”Vaikka kuulun niihin suomalaisiin, jotka eivät näe minkäänlaista ongelmaa siinä, että presidentinvaalikampanja päättyy Li Anderssonin voittoon…”

Entinen ulkoministeri jatkoi, ettei hän ole osa vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kampanjaa, mutta se hautautui yleisön suosionosoituksiin.

Demarikonkari oli kutsuttu turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Anderssonin ja Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Emma Hakalan rinnalle. Yleisön rauhoituttua Tuomioja lisäsi, että hän toivoo pääsevänsä keskustelemaan muidenkin ehdokkaiden kanssa. Myös oman puolueensa ehdokkaan, ”kunhan hän materialisoituu pahvista lihaksi”.

Anderssonin kampanjastartti järjestettiin marraskuun alussa, jolloin Sdp ei ollut vielä asettanut omaa ehdokasta. Demarit joutuivat aloittamaan kampanjansa pelkällä Jutta Urpilaisen pahvikuvalla, kun komissaari edusti yhä EU:ta maailmalla.

Suomalaisen politiikan kuluneimpia hokemia on, että Li Andersson on puoluettaan suositumpi puheenjohtaja. Talven presidentinvaalissa hän pääsee testaamaan, kuinka pitkälle suosio kantaa. Asetelma on herkullinen: syksyn gallupeissa Andersson päihitti toistuvasti Urpilaisen, vaikka jälkimmäinen edustaa vanhaa presidenttipuoluetta.

Lähestyvässä vaalissa vasemmistoliitolla ei olekaan mitään hävittävää. Noin 160 000 euron kampanjakuluja vastaan puolue pääsee pitämään esillä omaa vaihtoehtoaan, kun Pekka Haavistokin (vihr) on tehnyt pesäeroa vasemmistoon.

Kampanja-avaus oli survottu pieneen Bruket-nimiseen kahvilaan Helsingin Sörnäisissä. Viimeisenä tulleet istuivat lattialla. Juontaja arvioi, että tiskille johtava jono on ”pitkä kuin Neuvostoliitossa”.

Kahvila on perustettu entisen leipätehtaan tiloihin vanhassa työläiskaupunginosassa. Punatiilisestä tehtaasta on jäljellä vain korkeat­ seinät, mutta vasemmistoliitto menestyy yhä alueella. Viereisessä Kallion kaupunginosassa puolue peittosi keväällä vihreät alueen ykköspuolueena.

Kahden eri ikäpolven edustajat kiinnittivät Anderssonin rintanappeja vaatteisiinsa. Osa osallistujista oli opiskelijaiässä, kun taas ensimmäisen yleisökysymyksen esittänyt harmaahapsinen herra muistutti puolueen juurista rauhanliikkeenä.

Anderssonin avauspuhe oli selvästi opposition puheenvuoro. Maassa tehdään poikkeuksellisen vahvasti kansaa jakavaa politiikkaa, ehdokas luonnehti. Moni kokee itsensä arvottomaksi.

”Minulle vasemmistolaisen arvomaailman ytimessä on jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo. Ihmisarvon jakamattomuus on sokea lompakon paksuudelle, ammatille, terveydentilalle”, Andersson linjasi.

Turun apulaispormestari ei ole aivan varma, milloin hän tutustui nykyiseen presidenttiehdokkaaseen. Hän esittää kuitenkin arvauksen.

”Luulen, että olen jutellut Lin kanssa ensimmäisen kerran jollain vallatulla talolla.”

Mirka Muukkonen on Turun vasemmistoliiton pitkäaikainen aktiivi. Hän johti paikallisjärjestöä 2000-luvun alussa, jolloin sen toimintaan lähti mukaan lukioikäinen Li Andersson. Vappumarssille houkutellulle teinille ojennettiin nuorisojärjestön jäsenlomake.

Puolueen ohella nuori Andersson panosti kansalaisaktivismiin. Monien tempausten keskiössä ovat olleet luonto, ihmisoikeudet ja solidaarisuus. Niihin lukeutuivat talonvaltaukset, joissa muun ­muassa vaadittiin kaupungilta tiloja kulttuurille.

Muita esimerkkejä koottiin ehdokaslehteen, kun Andersson asettui ehdolle eurovaaleihin vuonna 2014: pidätys ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa, thaimaalaisten marjanpoimijoiden tukeminen Keski-Suomessa ja yliopistoväen mielenosoitus Helsingin Senaatintorilla. Teksti kertoi yhteiskunnallisen väittelyn alkaneen nuorisotalolla käydyissä keskusteluissa. ”Pissis, joka rakasti vääntöjä”, esittely oli otsikoitu.

Kyseiset vaalit olivat Anderssonille menestys. Hän sai yhdeksänneksi eniten ääniä koko maassa. Puolueen kannatus ei vain riittänyt toiseen paikkaan, joten Andersson jäi varasijalle.

Vaalien jälkeen Suomen Kuvalehden haastattelussa Andersson kertoi tekevänsä politiikkaa sekä kaduilla että kabineteissa. Toiminta parlamentaaristen rakenteiden ulkopuolella erotti vasemmistoliiton demareista, edustuksellinen vallankäyttö puolestaan suoraa toimintaa harjoittavista liikkeistä.

Kokemusta edustustehtävistäkin alkoi kertyä. Andersson kohosi Turun valtuustoon kaupungin ääniharavana vuonna 2012. Taakse jäi muun muassa nykyinen pääministeri Petteri Orpo (kok).

Turun vasemmisto tunnettiin kaupungin oppositiona, joka vastusti monia kokoomusjohtoisen kaupungin hankkeita ja kiisteli myös sisäisesti. Ensimmäisellä valtuustokaudellaan Andersson kannatti vasemmistoliiton jäämistä pois sopimuksesta, jossa muut puolueet linjasivat kaupungin kehittämisestä valtuustokauden ajaksi.

Vuosien aikana puolue on vahvistunut ja muuttunut yhteistyö­haluisemmaksi. Viime kuntavaaleissa vasemmistoliitto oli Turun kolmanneksi suurin puolue. Tällä kertaa se lähti mukaan val­tuustosopimukseen, mikä avasi Muukkoselle apulaispormestarin paikan.

Toisaalla Anderssonin ura valtakunnanpolitiikassa eteni: eurovaalien varasijaa seurasi nousu eduskuntaan 2015, puolueen puheenjohtajaksi 2016 ja opetusministeriksi 2019.

”Li on omalla toiminnallaan osoittanut sen, miten päätöksenteossa pystyy olemaan mukana mutta silti voi tuoda omia näkemyksiä esille kriittisesti silloin, kun paikka on”, Muukkonen sanoo.

Selkeä. Ennakoitava. Nuoresta iästä huolimatta kokenut.

Keskustajohtaja Annika Saarikkoa ei tahdo saada puhumaan pahaa kilpakumppanistaan julkisista kiistoista huolimatta. Viime vaalikaudella hallituksessa vasemmistoliitto otti usein yhteen keskustan kanssa. Puolueet olivat eri linjoilla varsinkin talouteen ja luontoon liittyvissä kysymyksissä.

”Hän on erittäin hyvä perustelemaan näkemyksensä, ja häntä on helppo kunnioittaa työkaverina. Vaikka olen asioista usein eri mieltä, hän harvoin jää kiinni huonosta argumentaatiosta”, Saarikko sanoo.