Ei hyvä eikä paha
Maahanmuutosta riitelevät tuomiopäivän julistajat ja moralisoivat sormenheristäjät, tutkija sanoo. Pasi Saukkonen haluaa eritellä aihetta kiihkottomasti.
6
MIN
Maahanmuutosta käytävä keskustelu on monin paikoin pielessä.
Tällainen kuva syntyy, kun kuuntelee Pasi Saukkosta, joka työskentelee maahanmuuttoon keskittyneenä erikoistutkijana Helsingin kaupungilla.
Työperustaiselle maahanmuutolle asetettavat tavoitteet ”ärsyttävät”. Muut puolueet ovat luovuttaneet maahanmuuttokeskustelun perussuomalaisille. Suomalaisten perustiedot maahanmuuton määristä ovat edelleen hakusessa.
Saukkosen työhön liittyy esiintymisiä eri tilaisuuksissa. Hän kertoo jakaneensa eräässä äskettäisessä seminaarissa puheenparret maahanmuutosta kolmeen osaan.
”Meillä on pelastuksen evankelistoja, joiden mielestä kaikki menee hyvin, kunhan on tarpeeksi työperusteista maahanmuuttoa. Meillä on tuomiopäivän julistajia, joiden mielestä maahanmuutto tuhoaa suomalaisen yhteiskunnan. Ja sitten meillä on korkean moraalin sormenheristäjiä, jotka puhuvat ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja muusta tällaisesta.”
Muotoilut olivat ”tarkoituksellisen ilkeitä”, mutta silti ne ”tuntuivat naurattavan yleisöä”.
Ehkä huumori syntyi sisällön ja tyylin välisestä ristiriidasta, sillä Saukkosen puhetapa on tasainen ja väritön. Moneen kertaan hän sanoo tavoitteekseen tutkia maahanmuuttoa rauhallisesti, kokonaisvaltaisesti ja niin neutraalisti kuin mahdollista.
Käydään siis läpi, mikä tutkijaa maahanmuuttokeskustelussa risoo.
Aloitetaan työperäisestä maahanmuutosta.
Ensimmäinen siihen liittyvä ajatusvirhe tulee vastaan heti sanassa ”maahanmuutto”. Saukkonen itse puhuu ennemmin kansainvälisestä liikkuvuudesta. Siihen kuuluu maahanmuuton ohella maastamuutto.
”Todella suuri osa tämän päivän kansainvälisestä liikkuvuudesta on sitä, että tullaan johonkin maahan, mutta sieltä lähdetään aika nopeasti myös pois.”
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tuoreessa tutkimuksessa seurattiin Suomeen saapuneita asiantuntijoita 2005–2015. Lähes puolet poistui maasta viidessä vuodessa.
Toisena ongelmana on numeroiden pyörittely koko Suomen tasolla. Puolet ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla. Saukkosen mukaan olisi valtava työsarka saada heitä muualle Suomeen siinä mitassa, että se vaikuttaisi suuresti kansantalouteen ja työvoimapulaan.
”En tiedä toista maata, jossa ulkomaalaistaustainen väestö olisi yhtä keskittynyt yhdelle ainoalle kaupunkiseudulle kuin täällä”, hän sanoo.
Hallituksen suunnitelma rajoittaa työperusteinen oleskelulupa kolmeen tai kuuteen kuukauteen kärjistää tilannetta. Saukkonen pohtii esimerkkinä sairaanhoitajaa, joka on houkuteltu Suomeen ja jää työttömäksi.
”Millä todennäköisyydellä hän jää odottamaan uutta työpaikkaa esimerkiksi Kainuuseen tai millä todennäköisyydellä hän siirtyy pääkaupunkiseudulle, jossa alan töitä on moninkertainen määrä?”
Kolmas, ”tavattomasti” ärsyttävä piirre on liiallinen keskittyminen numeroihin. Niiden avulla määritetään esimerkiksi eläkejärjestelmän tai huoltosuhteen kestävyyttä. Samalla unohtuu, että saapujat ovat ihmisiä.
”Esimerkiksi Tilastokeskuksen viimeisin ennuste (nettomuutto 40 000 ihmistä vuodessa) tarkoittaisi aika mittavaa muutosta. Tässä kohtaa eräs puolue on minusta siinä mielessä oikeassa, että Suomi muuttuu siinä mukana.”
Haastattelun aikana Saukkonen ei mainitse nimeltä yhtään puoluetta tai poliitikkoa. Silti on selvää, että ”eräs puolue” on perussuomalaiset.
Puolue julkaisi tuoreimman maahanmuutto-ohjelmansa viime eduskuntavaalien alla. Ohjelmassa luonnehdittiin Saukkosta yhdeksi ”Suomen tunnetuimmista maahanmuuttoasiantuntijoista”. Siinä lainasi hänen puheitaan, joiden mukaan työperustainen maahanmuutto ei ratkaise huoltosuhteen tai työvoimapulan ongelmia.
Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra toisti luonnehdinnan viime kuussa.
Hän totesi pitävänsä keskustelua aiheesta ”kaistapäisenä” ja sanoi maahanmuuton pikemminkin kärjistävän talouden ongelmia.
Some-tilillään Saukkonen kuitenkin peräsi puolueilta kykyä ja halua vastata Purran puheisiin. Tietoa on, jos se vain kiinnostaa, hän kirjoitti.
Seurasi hiljaisuus. Se on Saukkosen mukaan tyypillistä, niin Suomessa kuin monessa muussa Euroopan maassa. Maahanmuutosta keskustelevat ennen kaikkea uudet kansallismieliset puolueet, jotka suhtautuvat siihen kriittisesti.
”Jos ei tule vaihtoehtoisia tulkintoja ja näkemyksiä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi äänestäjät alkavat ajatella samalla tavalla kuin valtiovarainministerimme ajattelee.”
Saukkonen korostaa, ettei hän itse kannata rajatonta vapaata liikkuvuutta. Se tuottaisi hänen mukaansa aidosti isoja ongelmia.
Hän pitää kuitenkin virheellisenä ajatusta siitä, että liikkuminen voitaisiin pysäyttää kokonaan.
Saukkonen on kahden yliopiston dosentti ja luennoi edelleen. Luennoille hän ottaa usein mukaan säilykepurkin. Purkki kuvastaa sitä, millaisiksi valtiot ja yhteiskunnat yleensä hänen mukaansa ymmärretään – virheellisesti.
”Purkki on tarkkarajainen, tiivis ja suljettu. Ja maahanmuutto tapahtuu niin, että ihminen siirtyy yhdestä säilykepurkista toiseen. Se on vahva mielikuva, mutta varsinkin tänä päivänä se menee ihan pieleen.”
Hänen mukaansa modernit yhteiskunnat ovat ennemmin seuloja. Rajat ovat enemmän tai vähemmän huokoisia. EU:n perusajatus vapaasta liikkuvuudesta korostaa tätä.
Moni kulkee työn perässä väliaikaisesti. Tämä koskee niin vientiteollisuuden kovapalkkaisia huippuosaajia, viikonlopuksi kotimaahansa palaavia virolaisia rakennusmiehiä kuin maatalouden kausityöläisiäkin.
Elämä on myös ylirajaista. Muuttaja voi pitää vaivatta yhteyttä vanhaan kotipuoleensa modernin teknologian avulla.
On kuulijoita, joiden mielestä ajatus ”seuloista” kuulostaa hirvittävältä. Saukkonen tiedostaa tämän. Hän sanoo suhtautuvansa asiaan samalla tavalla kuin muihinkin maahanmuuton ilmiöihin:
”Kansainvälinen liikkuvuus ei ole hyvä asia eikä paha asia. Se yksinkertaisesti on. Siinä on positiivisia puolia ja negatiivisia puolia. Meidän pitäisi eritellä niitä rauhallisesti, vahvistaa hyviä puolia ja taistella huonoja puolia vastaan.”
Muuttuvat Pohjoismaat
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä vuonna 2022, %
Maahanmuutto Suomeen ei ole Saukkosen mukaan ollut mitenkään runsasta. Hänen mukaansa tämä yllättää toistuvasti yleisöjä, joille hän esittelee tulijamääriä.
Suomea verrataan monissa asioissa Ruotsiin, mutta ulkomaalaistaustaisten osuus Suomessa on selvästi Ruotsia pienempi. Se on myös pienempi kuin Norjassa tai Tanskassa, joissa väestö on samankokoinen.
Silti Suomeen tulleiden alueellinen keskittyminen ja laskenut syntyvyys tarkoittavat, että varsinkin alueellisesti ulkomaalaistaustaisen väestön osuus voi olla suuri. Vantaalla se on lähes 30 prosenttia.
Keskittyminen tarkoittaa sitä, että vain harva kunta ylittää valtakunnallisen keskiarvon.
Helsingissä joka viides asukas on ulkomaalaistaustainen, Tampereella joka kymmenes. Oulun, Rovaniemen ja Kuopion yliopistokaupungeissakin osuus on vain runsaan viiden prosentin luokkaa.
Saukkosen mielestä erilaisten alueiden pitää ymmärtää toisiaan. Tämä on haastavaa, jos edes nykytilannetta ei hahmoteta. Jälleen kerran hän toistaa, ettei kyse ole hyvästä asiasta tai huonosta asiasta vaan tosiasiasta.
”Tiettyä dialogia tarvitaan huomattavan monikulttuurisen Suomen, eli pääkaupunkiseudun, ja yhä huomattavan monokulttuurisen Suomen eli pitkälti muun Suomen välillä. Ja kyllähän se dialogi selvästi aika huonoa vielä on.”