Otetaanko vielä?
Suomalaisten alkoholinkäyttö vähenee. Mutta yksi pitää pintansa: humala.
13
MIN
Päätös päiväkänneistä syntyi aamupäivällä, kun Antti löysi Petterin kaapista pieniä Kaski-jaloviinapulloja.
Ystävykset eivät olleet nähneet pitkään aikaan. Edellisenä iltana he olivat kuitenkin törmänneet sattumalta helsinkiläisessä yökerhossa. Musiikki soi, tanssilattia oli täynnä, tai niin he ainakin muistelevat.
Viestien perusteella kotona oltiin kolmen aikaan, Antti sanoo.
”Aika aikaisin”, Petteri innostuu. Kämmenselässä näkyy haalea leima.
”Mut se ei johtunut meistä, vaan sut vähän niin kuin siirrettiin pihalle.”
”Aijaa!”
Molemmat ovat töissä sellaisella alalla, ettei töihin saa tulla krapulassa. Siksi ei voinut mennä perjantaina töihin, ja kun kerran oli kesän ensimmäinen perjantai, ja aurinkokin paistoi, niin…
”Päätettiin, että ehkä tän päivän voi käyttää muuhunkin kuin oravanpyörässä juoksemiseen.”
Miehet ottivat shotit ja lähtivät thaimaalaiseen ravintolaan syömään. Sieltä ensimmäiseen baariin, sitten toiseen ja sen jälkeen tähän kolmanteen Helsingin Vaasankadulla. Pian tyhjät tuopit ovat päivän neljännet.
Suunnitelma on se, että suunnitelmaa ei ole. Mennään auringon ja fiiliksen mukaan. Se sopii kakkospäivän tunnelmaan.
”Ykköspäivään kohdistuu usein erilaisia odotuksia, että pitäis tapahtua jotain todella siistiä, ja ihan kemiallisestikin tuntuu, että viina menee päähän paljon nopeammin. Kakkospäivä on luonteeltaan tämmönen rennompi. Ei ole mitään paineita, kun on vedetty löysät pois”, Antti analysoi.
”Kaikella järjellä viidennet menee”, Petteri kommentoi.
Suomalaisten alkoholinkäyttö on vähentynyt melkein kahdenkymmenen vuoden ajan. Viime vuonna alkoholin kokonaiskulutus oli sataprosenttisena alkoholina noin 8,3 litraa 15 vuotta täyttänyttä kohti, kun se huippuvuonna 2005 oli peräti 12,1 litraa.
Laskussa on myös säännöllinen eli vähintään viikoittainen alkoholinkäyttö.
Esimerkiksi vuonna 2016 miehistä yli puolet ja naisista lähes kolmannes joi alkoholia ainakin kerran viikossa. Vuonna 2023 niin teki enää 48 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista.
Muutos näkyy myös nuorissa. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten 90 prosenttia 15–16-vuotiaista oli käyttänyt alkoholia. Viime vuonna osuus oli enää 65 prosenttia.
Yksi ei silti vähene. Humala.
Väestöstä yhtä suuri osa, hieman yli viidennes, juo itsensä yhtä säännöllisesti humalaan kuin vuonna 2016.
Ja vaikka entistä harvempi alaikäinen on käyttänyt alkoholia, yhdeksän prosenttia pojista ja kuusi prosenttia tytöistä vetää kännit joka viikko. Määrä on jopa hieman kasvanut viime vuosina.
Millainen on suomalainen humala ja mikä meitä sinne vetää?
Mehiläisen päihdepalveluiden ylilääkäri Kaarlo Simojoki ei muista koskaan joutuneensa määrittelemään, mitä humala oikein on.
Se on hieman yllättävää, sillä Simojoki on pitkän linjan päihdelääkäri, joka työskenteli ennen nykyistä tehtäväänsä pitkään A-klinikkasäätiön ja A-klinikka Oy:n ylilääkärinä. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.
”Se on sellainen määrä alkoholia, joka alkaa näkyvästi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn niin fyysisesti kuin ajattelupuolellakin”, Simojoki linjaa.
Tutkimuksessa humalajuomiseksi lasketaan, jos nauttii kerralla vähintään viisi annosta alkoholia. Mitään liikennesäännöistä tuttua promillerajaa ei kuitenkaan ole.
Entäpä suomalainen humala? Mikä sille on tyypillistä?
Simojoki sanoo, että Suomessa humala antaa paljon anteeksi. Humalatila on lieventävä asianhaara, jos tulee tapeltua kaverin kanssa tai puhuttua sekavia.
”Kulttuurisesti se on meillä niin, että Jussi veti lärvit ja poltti talonsa, no, näitä sattuu, Jussi rakentaa uuden talon.”
Toinen erityispiirre on se, että Suomessa myös naisten humalajuominen on hyvin yleistä. Erään tutkimuksen mukaan yli 40 prosenttia suomalaisista naisista joi itsensä humalaan vähintään kerran vuodessa, kun vastaava luku Italiassa oli alle 4 prosenttia.
Erityistä on sekin, miten olennainen osa humala on kansallisia pyhiä.
”On ihan poikkeuksellista, että koulujen päättäjäiset tarkoittaa hirveitä ryyppäjäisiä. Vappu on hirveä ryyppäjäinen, samoin juhannus ja uusivuosi.”
Simojoki oli hiljattain työmatkalla Saksassa.
”Kyllähän sielläkin jengi käyttää alkoholia, mutta en mä näe, että he kuseskelisivat porttikongeihin.”
Ja kun Simojoen ulkomaalaiset tutut olivat vapun aikaan Helsingissä kylässä, he katsoivat menoa ihmeissään. Miksi koko kaupunki on kännissä?
Kesäloma on alkanut.
Kaivopuistossa kolme poliisia raudoittaa maassa makaavaa ja huutavaa nuorta. Lähistöllä seisovat tytöt arvioivat pojan iäksi noin 16 vuotta ja kertovat tilanteen alkaneen siitä, että poika yritti lyödä poliisia, koska ei halunnut antaa reppuaan ja juomiaan virkavallan tutkittavaksi.
”Emmätiiä oliks se poliisilta vähän väärin kuitenkin, ne käytti aika paljon voimaa”, yksi tytöistä sanoo.
Nyt poliisi hätistää kauemmas nuoria, jotka yrittävät kuvata maassa raudoissa makaavaa poikaa. Sitten hänet kannetaan käsistä ja jaloista maijan kyytiin.
Jostain tähtitornin läheltä ammutaan ilotulitteita. Pian poliisi takavarikoi huiviin pukeutuneelta nuorelta useita raketteja. Niitä on piilossa hupparin alla, hihassa ja hupussa. Tyttö lähtee poliisin mukaan.
Poliisi on Kaivopuistossa näyttävästi paikalla. On kaksi suurta poliisihevosta, useita maijoja ja mönkijä. Moni pysähtyy pyytämään ratsupoliisilta korttia, jossa on kuva poliisikoirasta.
Vanhempi konstaapeli Mikko Niskanen laskeutuu maijasta ja kävelee vellovan nuorisojoukon sekaan. Suomalaisen humalan kaitseminen on normaalia poliisityötä, hän sanoo.
”Kahdeksantoista vuoden poliisikokemuksen perusteella nuorison käyttäytyminen on pysynyt samanlaisena, humalahakuisena. Ikävänä ilmiönä tähän ovat tulleet väkivalta, ilotulitteet ja puukot.”
Niskasen mukaan juhlijoiden profiili on pysynyt pääosin samana, mutta viime vuosina mukaan on tullut entistä enemmän todella nuorta väkeä.
”Kyllä mä sanoisin, että 14-vuotias kirkkaan viinapullon kanssa on liian nuori.”
Monet nuorista ovat liikkeellä tyhjin käsin, mutta melkein yhtä moni näyttää selvästi päihtyneeltä.
Yksi oksentaa ojaan, toinen pissaa kallioon ja kolmas kakkaa pusikkoon. Puistokadulla käryää kannabissätkä. Neitsytpolun kulma on ammuttu täyteen sähköskuutteja.
Kadun varrella on myynnissä neljä asuntoa, joista halvinkin maksaa yli miljoona euroa. Muutaman kerran vuodessa suomalainen humala muuttaa arvoalueen kusilammikoksi.
Susa Pääkkönen joi itsensä ensimmäistä kertaa humalaan 15-vuotiaana.
Aluksi hän joi siksi, että uskaltaisi olla ihmisten kanssa. Pääkkönen koki olevansa ujo ja sisäänpäin kääntynyt ihminen ja tarvitsevansa alkoholia liukasteeksi itsensä ja muiden väliin.
Alusta asti hän joi myös tullakseen humalaan. Hän ei jaksanut sitä, miltä tuntuu olla selvin päin, ja halusi paeta sitä.
Pääkkönen alkoi määritellä itseään päihteiden kautta. Hän oli kärkiryyppääjä ja party girl, jolle soitettiin, jos haluttiin lähteä johonkin, koska hän lähti aina.
”Mulla oli tapana puhua itsestäni, että mä tuun nopeasti känniin, mutta mulla on loistava kestävyys. Ylpeilin sillä, että pystyn kokooni nähden juomaan paljon”, nykyään 35-vuotias Pääkkönen kertoo.
Erityisesti hän rakasti nousuhumalaa ja spontaaneja kännejä. Sitä kutkuttavaa ajatusta, että tänään voi tapahtua mitä tahansa.
Ja usein tapahtui. Hän odotti jo illalla, että tulisi aamu ja hän pääsisi kertomaan kavereille, mitä kaikkea yöllä on sattunut. Ystävät pitivät kirjaa parhaista baaritarinoista.
Syitä juomiseen oli helppo keksiä. Noin 25-vuotiaana hän alkoi ”harrastaa oluita”, koska se oli salonkikelpoinen tapa juoda paljon ilman, että se vaikuttaa siltä.
Vähitellen Pääkkönen alkoi huomata, ettei humalaan enää päässytkään pakoon ahdistuksia. Työstressi, ihmissuhdehuolet ja muut ongelmat seurasivat perässä, ja kännissä tapahtuneilla asioilla oli seurauksia oikeassa maailmassa.
Humalaisten ihmissuhdedraamojen seurauksia joutui setvimään krapulassa.
Lopullinen niitti tuli uutenavuotena 2022–2023. Pääkkönen oli juonut kahden viikon ajan joka päivä.
Jo ennestään heikko kontrolli juomiseen tuntui kadonneen lopullisesti. Krapulasta jatkettiin uuteen nousuun, ja juhlat jatkuivat. Alkoholinkäyttö vahingoitti ihmissuhteita ja verotti kehoa, mieltä ja kukkaroa.
”Sinä uutena vuotena mä totesin, että en halua olla sellainen ihminen. Päätin, että mä lopetan tähän.”
Viimeisestä illasta alkoholin kanssa on nyt kaksi ja puoli vuotta.
Tilalle on tullut paljon hyvää. On ihanaa, kun ei enää tarvitse stressata juomisesta tai miettiä, pitäisikö tänään juoda ja kuinka paljon. Pääkkönen on havainnut, ettei tarvitsekaan alkoholia uskaltaakseen olla ihmisten kanssa.
Hän ajattelee, että suomalaisessa humalassa on usein kyse tunteiden käsittelemisestä. Alkoholia käytetään tunnetyössä ”kainalosauvana”.
Hän itse on humalan myötä menettänyt osan spontaaniudestaan. Kännissä on helppo unohtaa, että on seuraavana päivänä luvannut mennä lounaalle tai treeneihin. Yhdelle mocktailille lähtiessä niin ei käy.
On yksi päivä vuodessa, kun Pääkkönen haluaisi juoda.
Se on kevään ensimmäinen päivä, kun terassit aukeavat ja täyttyvät ihmisistä.
”Mä mietin sitä kylmää rieslingiä… Ai saatana.”
Tutkija Mikko Salasuo joi viimeisen humalansa kaksikymmentä vuotta sitten.
”Primitiiviset juhlat olivat kestäneet liian pitkään”, 53-vuotias Salasuo kertoo.
Kun Salasuo lopetti juomisen, Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan ravintola Rytmin jääkaappiin hankittiin häntä varten laatikollinen alkoholitonta kaljaa. Mikon oluet, siinä luki.
Tänään alkoholittomia kaljoja on myynnissä 13.
Rytmi on edelleen Salasuon kantabaari ja toimisto. Hän on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti, jonka yksi erikoisala on päihdetutkimus.
Salasuo on seurannut pitkään suomalaista alkoholikeskustelua, eikä hänellä ole siitä kovin hyvää sanottavaa.
”Jos se jotain on täynnä, niin myyttejä, uskomuksia, omia mielipiteitä ja väittämiä, jotka eivät perustu mihinkään.”
Osa tutkijoista sanoo, että suomalaisten halu juoda itsensä kovaan humalaan on kansallinen erityispiirre, toisten mielestä se ei pidä lainkaan paikkaansa.
Salasuon mielestä monen myytin juuret ovat runebergilaisessa historiakäsityksessä, josta usein unohtuu se, että Suomi oli 1950-luvulle saakka Euroopan ”perähikisin maa”.
Se vaikutti myös siihen, millainen alkoholi- ja humaltumiskulttuuri meille muodostui.
Agraariyhteiskunnassa alkoholi ja humaltuminen keskittyivät tiettyihin hetkiin ja paikkoihin, kuten häihin ja kievareihin. Niihin saatettiin tulla pitkien matkojen päästä, olla kolme päivää humalassa ja sitten taas puoli vuotta juomatta.
Tiiviisti asutussa Keski-Euroopassa alkoholi oli ollut vuosisatoja aivan eri tavalla osa arkea. Vastaavan kaltaiseen tilanteeseen päästiin Suomessa vasta 1960- ja 1970-luvulla kaupungistumisen myötä. Samalla alkoholipolitiikkaa alettiin höllätä. Syntyi alkuhuuma, Salasuo kuvailee.
Tanssikielto peruttiin, ravintoloiden ja anniskelulupien määrä kasvoi, aukioloajat pitenivät. Ja ennen kaikkea: keskiolut vapautettiin.
Uudistuksen taustalla oli ajatus, että saatavuuden parantaminen saisi runsaasti väkeviä juovat suomalaiset siirtymään miedompiin juomiin. Niin ei käynyt. Suomalaiset jatkoivat väkevien juomista, mutta joivat reippaasti myös mietoja juomia. Omaksuimme eurooppalaiset juomatavat, mutta säilytimme myös omamme.
1990-luvulla suomalaisten humalajuominen oli Euroopan huipputasoa. Humalaan ei liittynyt minkäänlaista stigmaa, pikemminkin päinvastoin.
Sekin on suomalaiselle humalalle tyypillistä, Salasuo sanoo.
Monessa vanhemman alkoholikulttuurin maassa humala saattaa olla illanvieton sivutuote, meillä se on päämäärä. Ei Ranskassa lähdetä ryyppäämään, Salasuo sanoo.
Salasuon kaveriporukassa ryyppäämiseen sovellettiin kolmiportaista asteikkoa. ”Yhdelle” lähteminen tarkoitti yhdestä kolmeen juomaa, ”muutamalle” lähteminen mitä tahansa kolmesta ylöspäin. ”Yöhön” lähteminen taas… no, sitten oli urku auki.
Kun alkoholinkäyttö on vähentynyt, myös humalan hyväksyttävyys on muuttunut.
Kun Suomi vaurastui, pitkistä ja usein kosteista lounaista tuli osa työelämää.
Nykyään työntekijöiden ei ole täysin soveliasta juoda edes vapaa-ajalla. Työnantajat ovat alkaneet teettää työntekijöilleen PEth-testejä, joissa alkoholinkäytön jäljet näkyvät vielä viikkoja juomisen jälkeen.
Mikko Salasuo sanoo, että edellisen 15 vuoden aikana humala on alkanut saada sellaisia kielteisiä merkityksiä, joita siihen ei aiemmin ole liitetty. Humalassa olemista ei enää pidetä tyylikkäänä.
Myös vapaa-aika on Salasuon mukaan kokenut suuren murroksen. Alkoholinkäytölle on aivan eri tavalla vaihtoehtoja kuin ennen.
Osittain kehitystä selittää Salasuon mukaan yksilöllistymiskehitys ja healthismiksi kutsuttu ideologia, jonka mukaan ihmisen täytyy itse pitää huolta omasta terveydestään.
Sen ensimmäisiä ilmentymiä Suomessa oli 1980-luvun punttisalikulttuuri. 2020-luvun loputtomien triathlon-, maraton- ja crossfit-sulkeisten ristitulessa se vaikuttaa viattomalta.
Samalla tietoisuus alkoholin kielteisistä terveysvaikutuksista on lisääntynyt.
Älykellot, -sormukset ja lehtijutut kertovat, että jo yksi alkoholiannos vaikuttaa kielteisesti uneen ja palautumiseen. Eikä kunnon krapuloihin ole aikaakaan, kun töissä on kiire ja töiden jälkeen pitää mennä urheilemaan, jotta jaksaa kiireistä työelämää.
Salasuon mielestä nykyajan ihanne on itseään kontrolloiva ihminen. Alexander Stubbin kaltainen hahmo, joka pystyy juoksemaan maratonin ja puhumaan seitsemää kieltä.
Siihen humala sopii huonosti. Humalainen kun nimenomaan ei pysty kontrolloimaan itseään.
Suomalaisten mahdollisuudet juoda itsensä humalaan paranevat jatkuvasti. Nykyinen hallitus ajaa liberaalia alkoholipolitiikkaa.
Viime kesänä 8-prosenttiset viinit tulivat ruokakauppoihin, ja seuraavaksi selvitetään, saataisiinko sinne vielä vahvempia juomia. Tekeillä on myös lakimuutos, joka sallisi alkoholin tilaamisen suoraan kotiin.
Aikeet kauhistuttavat asiantuntijoita. Lääkäri Kaarlo Simojoki on erityisen huolissaan alkoholin kotiinkuljetuksesta.
Hän keskusteli hiljattain aiheesta saksalaisten kollegoidensa kanssa.
Saksassa alkoholin kotiinkuljetus on sallittu, mutta vapautta on hyödynnetty niukasti. Kollegoiden mukaan enimmiltä ongelmilta on ainakin toistaiseksi suojannut saksalainen kulttuuri. Kalsarikännien sijaan saksalaiset käyvät lähikapakassaan syömässä Schnitzelin ja juomassa muutaman oluen.
Saksalaiskollegat sanoivat, etteivät nykytietämyksellä ikinä suosittelisi Suomelle kotiinkuljetuksen sallimista. Se johtaa sosiaalisen kontrollin häviämiseen, mikä mahdollistaa jatkuvan juomisen, ja Suomessa alkoholiin liittyvä sosiaalinen kontrolli on muutenkin vähäisempää kuin monissa muissa maissa.
Simojoen mukaan lähes 80 prosenttia alkoholista kulutetaan jo muutenkin kotona. Jos juomaa ei edes tarvitse käydä hakemassa asunnon ulkopuolelta, mitä siitä seuraa?
Alkoholi aiheuttaa Suomessa paljon haittoja, ja sääntelyn purkamisen tiedetään lisäävän niitä. Tapaturmia, tappeluita, väkivaltaa. Alkoholimyrkytyksiä, rattijuopumuksia, ahdistelua. Lisäksi se liittyy moniin sairauksiin, kuten syöpiin, sydänongelmiin ja ylipainoon.
THL:n päihdetapauslaskennassa käydään yhden päivän ajalta läpi kaikki alkoholiin liittyvät terveyden- ja sosiaalihuollon yhteydenotot, jotka liittyvät alkoholiin. Vuonna 2019 niitä oli yhden päivän aikana melkein 11 000.
Tilastojen mukaan perjantain ja lauantain päivystyskäynneistä yli puolet liittyy alkoholiin ja humalaan.
Simojoen mukaan on harhaluulo, että humalan aiheuttamat haitat koskisivat vain pientä syrjäytynyttä osaa väestöstä.
”Kyllä se on ihan tavan ihminen, jolla menee yli.”
Millä mielin päihdelääkäri odottaa juhannusta?
”Päihdelääkäri on onnellinen, että hän ei päivystä!”
Aurinko laskee mereen. Herttoniemen yhteiskoulun lukion opiskelijat juhlivat koulun loppumista Helsingin Kivinokassa. Suuresta kaiuttimesta soitetaan vuosituhannen alun hittejä. Shakiran Whenever, Whereveriä, Nelly Furtadon Maneateria.
Ketään ei ole varsinaisesti kutsuttu. Kaikki tietävät, minne tulla, puheliaimmat nuoret kertovat. Osalla heistä on valkolakki päässä. Iäkseen he ilmoittavat keskimäärin 17 vuotta.
Moni rannalla juo lonkeroa, osa ”lasten kossua” eli 21-prosenttista Koskenkorvaa tai maustettuja liköörikossuja. 18-vuotiaat saavat ostaa enintään 22-prosenttisia juomia.
Millainen suomalainen humala heidän mielestään on? Vaaleahiuksinen ylioppilaslakkiin sonnustautunut nainen ei epäröi vastausta hetkeäkään.
”Vitun hauska!”
Poliisit odottavat jo puomin takana. Pian nämäkin juhlat loppuvat.