Suuri juustohöylä

Yksi säästökeino on alkanut toistua suurten puolueiden puheissa, kun eduskuntavaalit lähestyvät.

Puolueiden tulisi kertoa, miten ne aikovat sopeuttaa julkista taloutta ensi vaalikaudella. Eduskuntapuolueet ovat alustavasti linjanneet 8–11 miljardin euron tarpeesta. Vain vasemmistoliitto on jäänyt niin kutsutun velkajarrusovun ulkopuolelle.

Puolueiden kampanja-avaukset tapahtuvat perinteisesti vuodenvaihteen tienoilla. Yhteinen säästötavoitekin tarkentuu joulukuussa.

Merkittävät puoluevaikuttajat puhuvat kuitenkin jo nyt keinosta, joka tarkoittaisi leikkauksia lähes kaikkeen valtion toimintaan. Säästölistalle päätyisivät kertaheitolla sote, peruskoulu, puolustus ja sosiaaliturva eläkkeitä myöten.

Tulilinjalla ovat indeksikorotukset.

Useat valtion menot nousevat automaattisesti vuosittain, hintojen mukana. Korotukset siis pitävät huolen ostovoimasta.

Käytäntö on kirjattu lakiin. Se kattaa esimerkiksi hyvinvointialueiden, kuntien valtionosuuksien, sosiaaliturvan, eläkkeiden, korkeakoulujen ja Yleisradion rahoituksen. Kuntien valtionosuuksia maksetaan muun muassa varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen järjestämiseen.

Myös puolustusmenojen kasvusta on vastaava sopu puolueiden välillä, vaikka siitä ei ole erikseen säädetty laissa.

Lista on kattava: kaiken kaikkiaan runsaat 60 prosenttia valtion budjetista on indeksikorotusten piirissä. Ilman korotuksia inflaatio söisi eri alojen rahoitusta niin, että niiden pitäisi jatkuvasti karsia ja tehostaa toimintaansa.

Näin on käymässä ensi vaalikaudella, mikäli puolueiden linjaukset toteutuvat.

Kaikki suuret puolueet ovat kesän aikana puhuneet korotusten lopettamisesta.

Kokoomus hyväksyi kesäkuun puoluekokouksessa uuden tavoiteohjelman. Siinä indeksikorotukset mainitaan ainoana konkreettisena säästökohteena.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) nosti korotukset esille jo huhtikuussa Ylen A-stu­diossa. Hän piti niitä ”ensimmäisenä” ar­vioi­tavana säästökohteena.

”Mielestäni nämä pitää kaikki katsoa ja arvioida, jokainen kerrallaan, mikä on niin tarpeellinen. Se on erinomainen menojarru”, Orpo sanoi.

Samalla linjalla on valtiovarainministeri Riikka Purra (ps). Hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa heinäkuussa, että automaattisista korotuksista on luovuttava.

Purra ei ottanut kantaa siihen, mitkä indeksimenot tulisi jäädyttää. Hän ei toisaalta rajannut mitään osa-aluetta poiskaan.

”Kaikkia pitää voida tarkastella”, hän sanoi Orpon tapaan.

Samoihin aikoihin kansanedustaja Joona Räsänen (sd) arvioi Ilta-Sanomille, että ensi vaalikaudella on luvassa indeksileikkauksia – hallituksen kokoonpanosta riippumatta.

Räsänen on Sdp:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin luotettu talousasioissa. Hän on myös toiminut velkajarruryhmän varapuheenjohtajana.

IS:n haastattelussa Räsänen piti juustohöyläämistä aliarvostettuna tapana sopeuttaa julkista taloutta. Kyse on hänen mukaansa taakanjaon tasaamisesta.

”Siksi olen esimerkiksi vahvasti näiden indeksisidonnaisten menojen tarkastelun kannalla”, hän sanoi.

Viehätys indeksileikkauksia kohtaan on helppo ymmärtää. Korotukset kattavat niin suuren osan budjetista, että niitä on vaikea olla huomioimatta säästöjä etsiessä.

Valtiovarainministeriö (VM) arvioi Suomen Kuvalehdelle, että ensi vaalikaudella indeksit kasvattaisivat valtion budjettia keskimäärin 1,5 miljardilla eurolla vuodessa.

Indeksien jäädyttäminen olisi helpompaa kuin vastaavan summan haaliminen kasaan eri puolilta budjettia. Se olisikin monin tavoin suoraviivainen säästötoimi.

Toisaalta indeksijarruun tarttuminen paljastaa ristiriidan oikeistopuolueiden talouspuheissa.

Kokoomus haluaa uuden tavoiteohjelman mukaan laittaa ”menot tärkeysjärjestykseen”. Priorisointi olisi puolueen mukaan ”keino välttää menojen vähentäminen tasaisesti kaikkialta”.

Vastaava ilmaisu tärkeysjärjestyksestä ja ”toissijaisten menojen karsimisesta” on toistunut vuosia myös perussuomalaisten kampanjapuheissa.

Orpon ja Purran esittämä indeksijarru ei olisi puolueiden mainostamaa priorisointia vaan valtava juustohöylä. Vaalikaudessa se voisi säästää jopa kuusi miljardia euroa – siis yli puolet sopeutustarpeesta.

Indeksijarrun vaikutuksia voi arvioida tarkastelemalla, miten se on vaikuttanut tällä vaalikaudella.

Orpon hallitus on jäädyttänyt kokonaan monet sosiaaliturvamenot. Esimerkiksi asumistuki, työttömyysturva ja lastenhoidon tuet eivät ole vaalikauden aikana nousseet ollenkaan.

Työttömän saama yleistuki on 800 euroa kuussa. Kelan laskelmien mukaan indeksi olisi nostanut sen ensi vuoteen mennessä 880 euroon. Työttömien on siis pitänyt tulla toimeen ilman noin kymmenen prosentin korotusta.

Myös Yleisradion rahoitus on tällä vaali­kaudella jäädytetty. Samalla Yleä koskeva verotus kiristyi, joskin sen vaikutus oli selvästi vähäisempi. Seurauksena olivat Suomen mediahistorian suurimmat muutosneuvottelut.

Neuvotteluiden päätteeksi Yle vähensi yhteensä noin 350 työntekijää. Se tarkoitti niin ikään noin kymmenesosan pudotusta yhtiön työntekijämäärään.

Käytännössä suuret puolueet väläyttävät vastaavaa vyönkiristystä kaikille yhteiskunnan aloille ja kaikille suomalaisille, koululaisista eläkeläisiin.

Houkutuksista huolimatta indeksileikkauksiin sisältyy säästökohteena useita epävarmuuksia.

Valtiovarainministeriöstä huomautetaan, että monista sosiaalituista maksetaan veroa. Siksi etuuksien jäädyttäminen höyläisi myös valtion verotuloja.

Säästöä voi pienentää myös rauhallinen inflaatio. Jos hinnat nousevat odotettua maltillisemmin, samalla pienenevät indeksikorotukset – ja mahdollisuus säästää niistä.

Suurin epävarmuus kuitenkin on, ovatko poliitikot lopulta valmiita kaikenkattavaan indeksijarruun.

Esimerkiksi Sdp:n Räsänen sanoi IS:lle, että puolue haluaa suojata sosiaalietuudet ja eläkkeet. Liike nytin puheenjohtaja Harry Harkimo on hänkin esittänyt indeksijäädytystä niin, että eläkkeet jätettäisiin sen ulkopuolelle.

Mitä enemmän kohteita ulkopuolelle rajataan, sitä tehottomammaksi jäädytys käy. Yhteensä sosiaaliturva ja eläkkeet muodostavat neljänneksen valtion indeksisidonnaisista menoista.

Suurin yksittäinen kohde on sosiaali- ja terveyspalvelut. Sote kattaa indeksisidonnaisista menoista lähes puolet. Tämän vaalikauden sairaalapäätökset ovat osoittaneet, kuinka vaikeaa terveyspalveluista leikkaaminen on poliitikoille.

Jos poliitikot pitävät linjansa, kansalaisille on luvassa suuria heidän arjessaan näkyviä säästöjä. Silti epävarmuudet osoittavat, että puolueet eivät voi rakentaa säästölistoja pelkän indeksijarrun varaan.