Moskovan toveri
Donald Trump on aina halunnut rakentaa nimeään kantavan pilvenpiirtäjän Punaisen torin kylkeen. Sen varjolla Venäjä on houkutellut häntä moneen muuhunkin.
Mahtava tilaisuus mahtavassa kaupungissa mahtavien ihmisten seurassa!
Tasan kymmenen vuotta sitten marraskuussa 2013 Donald Trump säteili.
Mahtava kaupunki oli Moskova, mahtavat ihmiset presidentti Vladimir Putinin hallinnon korkea-arvoisia virkamiehiä ja hänen oligarkkejaan.
Mahtava tilaisuus oli Miss Universum -kilpailut, jonka oikeudet Trump omisti.
Maailman kauneimman naisen tittelistä oli alun perin pitänyt kisata Pariisissa, mutta Trump oli vaihtanut tapahtumapaikkaa kesäkuussa tavattuaan Aras ja Emin Agalarovin.
Aras Agalarov on venäläinen parin miljardin omaisuuden haalinut oligarkki, Trumpin kaltainen rakennuttaja ja kiinteistöjalostaja. Hän ei ole aivan Putinin sisintä piiriä, mutta hyvissä väleissä Kremlin valtakoneiston kanssa. Hänen poikansa Emin on liikemies ja Itä-Euroopassa tunnettu pop-laulaja.
Toukokuussa 2013 Emin kuvasi Los Angelesissa musiikkivideota, jossa oli mukana silloinen Miss Universum, yhdysvaltalainen Olivia Culpo. Emin otti yhteyttä Miss Universum -yhtiön kautta Trumpiin, kertoi olevansa hänen Diili-ohjelmansa suuri ihailija ja järjesti isälleen tapaamisen.
Trump tapasi Agalarovit Las Vegasissa. Kuinka ollakaan, esiin nousi ajatus, että Miss Universum järjestettäisiinkin Moskovassa. Agalarov maksaisi 20 miljoonaa dollaria, ja kauneuskilpailu pidettäisiin hänen viihdekeskuksessaan Crocus Cityssä.
Agalarov vihjaili myös bisnesmahdollisuuksista.
Donald Trumpin kruununjalokivi on Trump World Tower, 72-kerroksinen luksuskerrostalo New Yorkin ytimessä Manhattanilla YK:n päämajan tuntumassa. Samanlaisen nimeään kantavan monumentin rakentamisesta Moskovaan hän on haaveillut 1980-luvulta lähtien.
Agalarov tiesi sen hyvin. Trump Tower -kortti vilahti esiin.
Diili syntyi lähes siltä istumalta. Miss Universum järjestettäisiin Moskovassa, ”kaupungin hienoimmassa tapahtumapaikassa”, Trump julisti häkeltyneille alaisilleen.
Mahtavana iltana 9. marraskuuta venezuelalainen Gabriela Isler kruunattiin Miss Universumiksi ja Trump juhli, seurassaan myös Putinin presidentinhallinnon kiinteistöhankkeita johtanut Vladimir Kozhin.
Putin itse pysyi poissa, vaikka Trump oli klikannut heinäkuussa kosiskelevan tviitin:
”Luuletteko että Putin tulee Miss Universum -kisoihin Moskovaan? Ja jos, niin tuleeko hänestä minun uusi paras kaverini?”
Agalarovin mukaan Putin pahoitteli poisjääntiään Trumpille käsin kirjoittamassaan viestissä ja lähetti lahjan.
Trump oli tuolloin suurliikemies, ei suurvaltapoliitikko. Hän oli hankkinut julkisuutta pöyhkeillä rakennushankkeillaan, Diili-ohjelmallaan ja härskeillä kommenteillaan. Poliitiikan saralla hänellä oli tilillään pari alkuunsa kuihtunutta yritystä presidenttiehdokkaiden esivaaleissa sekä paljon presidentti Barack Obaman parjausta. Hän oli pitänyt meteliä osallistumisestaan edellisvuoden presidentinvaaleihin, mutta luopunut aikeesta.
Pian Moskovasta palattuaan Trump vihjasi lähipiirilleen pyrkivänsä seuraavissa vaaleissa tosissaan presidentiksi.
Se ei kenties ollut sattumaa. Oli nimittäin muitakin, jotka pitivät Trumpin Moskovassa viettämää kahta iltaa mahtavana tilaisuutena: Putinin presidentinhallinto sekä Venäjän valtion turvallisuuspalvelu FSB, Neuvostoliiton pahamaineisen KGB:n manttelinperijä.
Trumpin vierailu antoi niille tilaisuuden kannustaa häntä pyrkimään toden teolla Yhdysvaltain vallan huipulle. Sekä hankkia kompromatia eli kiristykseen kelpaavaa todistusaineistoa, minkä tuottaminen on osa venäläisten tiedustelujärjestöjen toimintaa.
Tätä oletettua tapahtumaketjua sekä Trumpin ja Venäjän välistä suhdeviidakkoa ovat kuvanneet kirjoissaan muun muassa tutkivat toimittajat Luke Harding (Salajuoni, 2017) ja Craig Unger (American Kompromat, 2021).
Hiukan ennen Miss Universum -kilpailua Putin palkitsi Agalarovin Venäjän merkittävimpiin kuuluvalla kunniamerkillä, heti sen jälkeen tuottoisilla valtion rakennusurakoilla.
”TRUMP TOWER MOSKOVA seuraavana vuorossa!” Trump puolestaan julisti riemua pursuvassa kiitostviitissään Agalaroville Miss Universum -kilpailun jälkeen.
Trump saapui yksityiskoneella Moskovaan missikisoja edeltäneenä päivänä 8. marraskuuta ja majoittui Ritz-Carlton-hotelliin.
Siellä hän ”suoritti perverssejä seksiakteja, joita FSB tarkkaili”, väittää Britannian tiedustelupalvelun MI6:n Venäjä-osastoa pitkään johtanut Christopher Steele kolme vuotta myöhemmin kirjoittamassaan raportissa.
Väitetty tapa oli irvokas.
Trump oli varannut Ritz-Carltonin presidenttisviitin, jossa hän tiesi inhoamansa presidentti Obaman ja tämän Michelle-puolison asuneen valtiovierailullaan. Steelen lähteet väittävät Trumpin ”tahrineen” siellä Obamien vuoteen. Useampi prostituoitu ruiskautteli ”kultaisia suihkuja” eli virtsasi sen päällä. Trump katseli vieressä.
FSB kuvasi ja nauhoitti tapahtuman. Hotelli oli sen valvonnassa, ja kaikissa tärkeimmissä huoneissa oli mikrofoneja ja piilokameroita, Steele kirjoitti. Hänen lähteenään oli ”entinen venäläinen huipputiedustelu-upseeri”.
Kiristykseen altistavaa seksuaalista materiaalia on kertynyt myös Trumpin aiemmilta vierailuilta Pietarissa ja Moskovassa, Steelen lähteet kertoivat.
Steelen aineisto Trumpin oletetuista seksihurjasteluista nousi esiin hänen vuonna 2016 saamansa tehtävän sivujuonteena.
Yhdysvalloissa olivat alkuvuonna 2016 vahvistuneet epäilyt, että Venäjä yritti vaikuttaa tulevien presidentinvaalien tulokseen Trumpin hyväksi. Vastaehdokas Hillary Clintonin kampanjakoneisto palkkasi yksityisetsiväyhtiö Fusion GPS:n selvittämään Trumpin ja Venäjän suhteita ja laatimaan niistä kattavan raportin.
Eläköidyttyään tiedustelutyöstä Steele oli perustanut oman Orbis Business Intelligence -yhtiönsä. Fusion värväsi hänet. Steele puolestaan hyödynsi työssä kolmea MI6:n aikaista tiedustelulähdettään, joilla taas oli yhteensä parikymmentä omaa lähdettä.
Steeleä pidettiin MI6:ssa tarkkana ammattilaisena. Fusionin työssä hän kertoi käyttäneensä vain lähteitä, jotka olivat vuosien mittaan todistaneet luotettavuutensa.
Steele keräsi aineistoaan puolen vuoden ajan kesäkuusta joulukuuhun 2016. Hänen loppuarvionsa oli, että Venäjä ja FSB olivat vaalineet ja muokanneet Trumpia vuosia hyödyntämällä hänen heikkouksiaan ja lupaamalla hänelle bisneksiä. Samalla hänestä kerättiin kompromatia sekä seksistä että venäläisviranomaisten lahjonnasta.
Lisäksi Kreml oli syöttänyt Trumpille ja hänen esikunnalleen jo vuosia arvokasta tietoa Clintonista ja muista hänen poliittisista vastustajistaan, Steele totesi.
Operaatio muuttui aktiiviseksi yritykseksi vaikuttaa Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, kun venäläiset hakkerit murtautuivat Clintonin, hänen vaalikampanjansa sekä demokraattipuolueen sähköpostitileille ja ilmoittivat haluavansa tuottaa ryöstösaaliistaan makupaloja Trumpille.
Venäjä esitti avuntarjouksensa Trumpin missikisakavereiden Agalarovien välityksellä hänen pojalleen Donald Trump nuoremmalle. Tämä järjesti Trump Towerissa kokouksen, johon lensi Moskovasta Agalarovin venäläinen asianajaja Natalia Veselnitskaja. Hänellä oli tiiviit yhteydet Kremlin presidentinhallintoon.
Trump nuorempi ei torjunut tarjousta tai ilmoittanut Venäjän aikeista viranomaisille. Clintonin ja demokraattien sähköposteja alkoi vuotaa julkisuuteen Wikileaksin kautta. Niitä syöttivät Venäjän armeijan tiedustelupalvelun GRU:n virtuaalihahmot Guccifer 2.0. ja DC Leaks.
Mitään raskauttavaa meileistä ei löytynyt. Ne olivat silti Trumpille vaaliase, jolla hän pommitti heltymättä ”kieroa Hillarya.”
Kun Venäjä-epäilyt nousivat esiin, Kreml alkoi muokata jo paljastuneista vuodoista valeuutisia, Steelen muistio toteaa.
Viime kesänä lentokoneensa räjähdyksessä kuolleen Wagner-johtajan Jevgeni Prigožinin pietarilainen trollitehdas Internet Research Agency tuotti tuhansia amerikkalaisiksi naamioituja tilejä lapioimaan Clinton-lokaa Facebookiin ja Twitteriin. Ne keskittyivät vaa’ankieliosavaltioihin, joissa Yhdysvaltojen presidentinvaalit yleensä ratkeavat.
Steele korosti, että hänen raporttinsa oli vain raakaversio, jota ei koskaan tarkoitettu julkiseksi. Sen tiedot eivät olleet varmistettuja tosiasioita, vaan lähtökohtia tarkemmille tutkimuksille.
Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä uskottavammaksi Steelen raportti on tullut, arvioi brittilehti The Guardian viime marraskuussa. Osa tiedoista on vahvistettu tosiksi, osa on uskottavia mutta varmistamattomia, eräät epäilyttäviä mutteivät vääriksi todistettuja, lehti tiivistää.
Steele itse arvioi, että tiedot Trumpista olivat 70–90-prosenttisesti totta. Raportin sisältö on niin musertavaa, että jos kymmenesosakin pitää paikkansa, se olisi Trumpille äärimmäisen raskauttava.
Steele jakoi aineistonsa myös Yhdysvaltain ja Britannian tiedusteluviranomaisille. Hänen mukaansa tiedusteluyhteisön piti saada pikaisesti tietää, että Yhdysvaltain mahdollinen presidentti oli Venäjän vaikutusvallassa.
Yhdysvaltain kolme keskeistä tiedustelupalvelua CIA, FBI ja NSA olivat itse päätyneet pitkälti samaan tulokseen. Ne alkoivat valmistella yhteistä raporttia, johon sisältyivät myös Steelen tiedot. Senkin johtopäätös oli, että Trump oli Venäjän taskussa ja Venäjä oli aktiivisesti vaikuttanut presidentinvaaleihin.
Tiedustelupalvelujen yhteisraportti luovutettiin presidentti Obamalle ja varapresidentti Joe Bidenille silti vasta 5. tammikuuta 2017, vain kaksi viikkoa ennen heidän virkakautensa päättymistä. Tiedustelupalvelut eivät halunneet antaa Trumpille aihetta syyttää niitä yrityksistä vaikuttaa vaaleihin.
Trump sai raportin seuraavana päivänä. Hän oli pitkälti juuri vaa’ankieliosavaltioiden menestyksensä ansiosta voittanut 8. marraskuuta pidetyt vaalit, vaikka Clinton oli kerännyt liki kolme miljoonaa ääntä enemmän.
Trump kiisti kaiken ”huijauksena.” Mutta kun hän aloitti virassaan, lähin esikunta vilisi Venäjään tiiviisti kytköksissä olevia henkilöitä – aivan kuin Putin itse olisi ollut mukana valitsemassa sitä, Harding ironisoi.
Vain muutaman päivän kuluttua valinnastaan Trump valjasti ulkoministeri Rex Tillersonin valmistelemaan keinoja, joilla Obaman hallinnon asettamat Venäjän vastaiset talous- ja muut pakotteet purettaisiin. Energia-alan suurliikemies Tillerson tunsi Putinin henkilökohtaisesti. Tämä oli palkinnut hänet pitkäaikaisesta öljykaupan yhteistyöstä Ystävyyden kunniamerkillä.
Vasta kongressin molempien puolueiden yhteisvastustus pakotti Trumpin hylkäämään hankkeen.
Hardingin ja Ungerin mielestä Venäjän ja Trumpin yhteydenpito ulottuu hyvin kauas Neuvostoliiton aikoihin asti.
Trumpin uskotaan päätyneen KGB:n luupin alle vuonna 1977, jolloin hän meni naimisiin tšekkiläissyntyisen Ivana Zelnickován kanssa. Tšekkoslovakian tiedustelupalvelu StB alkoi ylläpitää kansiota Trumpista. Se toimitti tiedot myös KGB:lle, jonka alainen käytännössä oli.
Mitään nerokasta suunnitelmaa, joka tunnisti Trumpin tulevaksi presidentiksi 40 vuotta sitten ei kuitenkaan ollut, Unger ja Harding korostavat kirjoissaan. Hän oli aluksi vain yksi sadoista mahdollisista kohteista.
Venäläisten tiedustelupalvelujen toimintatapana on vaalia vuosikausia tietolähteitä, joista saattaa joskus olla hyötyä. Juuri näin kävi Trumpin kohdalla.
Juri Shvets oli aikanaan Putinin kurssitoveri KGB:n ulkomaantiedusteluakatemiassa. Hän palveli Neuvostoliiton Washingtonin-suurlähetystössä KGB-majurina esiintyen uutistoimisto Tassin kirjeenvaihtajana 1980-luvulla, jolloin KGB kiinnostui Trumpista. Hän on Ungerin kirjan tietojen päälähde.
Trumpin persoonallisuuden analysointi ei Shvetsin mielestä ollut mutkikasta: KGB arvioi hänet sekä älyllisesti että psykologisesti erittäin haavoittuvaiseksi ja alttiiksi imartelulle.
”Hänen keskeisin luonteenpiirteensä oli heikot älynlahjat yhdistettynä valtavaan turhamaisuuteen. Yhdistelmä teki hänestä ammattivärvääjän unelman”, Shvets totesi.
Trump avasi vuonna 1980 ensimmäisen merkittävän omistuksensa, Grand Hyatt -hotellin kotikaupungissaan New Yorkissa.
Hän hankki sen satoihin huoneisiin televisiot Neuvostoliitosta 1970-luvulla muuttaneen Semjon Kislinin pienestä Joy-Lud- elektroniikkaliikkeestä. Sitä käyttivät pääasiassa KGB, Neuvostoliiton diplomaatit ja Yhdysvalloissa vierailevat neuvostoviranomaiset ja -poliitikot.
Miksi ihmeessä Trump valitsi juuri tällaisen liikkeen? Unger kysyy.
Oli syy mikä tahansa, KGB kiinnostui nyt ensi kertaa tosissaan Trumpista.
Trump oli toistaiseksi vain melko varakas liikemies New Yorkissa ja itärannikolla. Mutta ehkäpä hänestä tulisi jotain enemmän. Hänet päätettiin kutsua Moskovaan.
Kirjassaan The Art of the Deal Trump kertoo oman versionsa, miten hänen ”mieleensä juolahti matkustaa Neuvostoliittoon.”
Neuvostoliiton Yhdysvaltain-suurlähettiläs Juri Dubinin istui syksyllä 1986 ”sattumalta” Trumpin vieressä kosmetiikkaguru Estée Lauderin pojan kutsulounaalla New Yorkissa. Pian jo keskusteltiinkin, että hänpä voisi rakentaa Moskovaan luksushotellin Punaista toria vastapäätä yhteistyössä neuvostohallinnon kanssa, Trump kuvailee.
Donald ja Ivana Trump saapuivat Moskovaan heinäkuussa 1987. Heidät majoitettiin mairittelevasti hotelli Nationalin Lenin-sviittiin, jossa Lenin ja tämän vaimo Nadezda Krupskaja asuivat lokakuussa 1917.
Trumpeja kestittiin ja kuljetettiin ympäri Moskovaa sekä Leningradia. Isäntänä oli Neuvostoliiton valtion matkailujärjestö Inturist, joka maksoi myös kaikki kulut. Se oli yleensä aina selvä merkki siitä, että matkan takana oli KGB, Shvets toteaa. KGB valvoi hotellia, Leninin sviittiä salakuunneltiin.
Trumpille esiteltiin puolen tusinaa mahdollista rakentamispaikkaa lähellä Punaista toria. Hänelle kerrottiin, että neuvostojohto oli vaikuttunut hänestä ja uskoi, että hänen pitäisi astua politiikkaan koska hän oli henkilö, joka saattoi muuttaa maailmaa.
Shvets luonnehti Ungerille ja The Guardianille matkaa tyypilliseksi KGB:n imarteluoperaatioksi:
”He syöttivät hänelle juuri sellaisia muruja, joiden arvelivat tehoavan, ja kuulostelivat reaktioita. Ja se toimi. Se oli erittäin onnistunut operaatio KGB:lta.”
Pian palattuaan Yhdysvaltoihin Trump julkaisi 100 000 dollaria maksaneet koko sivun ilmoitukset The New York Timesissa, The Washington Postissa ja The Boston Globessa. Niissä hän hyökkäsi presidentti Ronald Reaganin kylmän sodan ulkopolitiikkaa vastaan ja arvosteli rajusti Yhdysvaltain toimia Natossa.
Hän alkoi myös selvittää mahdollisuuksiaan nousta republikaanien presidenttiehdokkaaksi, piti kampanjatilaisuuden New Hampshiressa ja tarjoutui Reaganin seuraajaksi pyrkivän George H. W. Bushin varapresidentiksi.
KGB:n vastavakoilukeskuksen päämajaan Moskovaan palannut Shvets muistaa, että siellä riemuittiin onnistuneesta operaatiosta.
Moskovan Trump Towerista muodostui Trumpille pakkomielle. Venäläiset pitivät haavetta yllä.
Vaalikampanjansa alkuun mennessä Trump oli vieraillut useasti Moskovassa ja julkistanut kaikkiaan neljä Trump Tower-suunnitelmaa, joista yksikään ei ollut toteutunut.
Useat venäläiset oligarkit sen sijaan ovat sijoittaneet runsaasti rahaa Trumpin yhtiöihin ja kiinteistöihin, venäläiset pankit rahoittaneet hänen hankkeitaan. Kolmasosa Trump Towerin kalleimmista premium-kerroksista oli venäläisten yksityishenkilöiden tai yritysten omistuksessa, Bloomberg Businessweek selvitti vuonna 2017.
Venäläinen raha myös nosti Trumpin kuilun partaalta, kun hän 1990-luvulla menetti miljardeja dollareita Atlantic Cityn kasinohankkeissaan, väittää Unger.
Trumpin presidentinkauden alkaessa Steelen raskauttava raportti oli julkinen salaisuus, jota kukaan ei tohtinut kertoa ääneen.
Siihen tarvittiin pieni mutta kunnianhimoinen newyorkilainen verkkouutissivusto BuzzFeed. Sen toimittajat eivät olleet perinteisiä tutkivia journalisteja. He kirjoittivat seurapiirijuoruista ja pop-musiikista ja haastattelivat julkkiksia.
Mutta kun BuzzFeed sai haltuunsa Steelen raportit, se julkaisi ne kokonaisuudessaan tammikuussa 2017 koska ”amerikkalaisilla on oikeus tietää, mistä todella on kyse”.
Siitä lähtien suuri osa Yhdysvaltain presidentin ja hänen esikuntansa virkakaudesta kului vaalivaikuttamis- ja Venäjän agentti-tietojen kiistämiseen ja oikeuskäsittelyihin.
Trump ei taistellut tuulimyllyjä vastaan, vaan rikkoi niiden siipiä käyttäen häikäilemättä hyväkseen presidentinvaltuuksiaan.
FBI:n johtaja James Comey johti Trumpin ja hänen esikuntansa Venäjä-yhteyksien tutkintaa. Hän sai potkut toukokuussa 2017 kieltäydyttyään vannomasta uskollisuutta Trumpille.
Se ei auttanut. Vain viikkoa myöhemmin varaoikeusministeri Rod Rosenstein nimitti entisen FBI-johtajan Robert Muellerin oikeusministeriön erikoistutkijaksi jatkamaan tutkintaa ja laajensi sen kattamaan myös Venäjän vaalivaikuttamisepäilyt.
Muellerin tutkinta kesti lähes kaksi vuotta ja valmistui maaliskuussa 2019. Se vahvisti virallisesti juuri sen, minkä Steele oli kertonut: Venäjän hallinto oli vaikuttanut järjestelmällisesti vuoden 2016 presidentinvaaleihin Trumpin eduksi.
Mutta Trumpin se päästi pälkähästä.
”Tutkimus ei päädy johtopäätökseen, että presidentti syyllistyi rikokseen. Se ei silti myöskään vapauta häntä epäilyistä”, raportti totesi pyöreästi.
Muellerin raportti arvioi, että Trumpin kampanja oli ”vastaanottavainen” venäläisten avulle, koska laski hyötyvänsä siitä. Tutkinta ei silti löytänyt todisteita rikollisesta tai tahallisesta yhteistyöstä venäläisten kanssa.
Näin siitä huolimatta, että liberaalin Center for American Progress Action Fundin Moskova-projekti jäljitti tuolloin Trumpin luottojoukon ja Venäjän hallintoon kytkeytyvien toimijoiden välillä 272 yhteydenottoa, joista ainakin 38 oli tapaamisia.
”Näistä yhteydenotoista ei ilmoitettu viranomaisille, vaan ne päinvastoin yritettiin kaikki salata”, Moskova-projekti tiivisti.
On toki mahdollista, että Trump ei syyllistynyt rikoksiin – mutta vakoilu- ja rikostutkinta ovat luonteeltaan täysin erilaisia selvityksiä, Unger muistuttaa kirjassaan.
Rikostutkinta tähtää syytteeseen, vastavakoilututkinta tietolähteen tai agentin paljastamiseen ja tekemiseen hyödyttömäksi.
Jos maksaa pornotähdelle rahaa, jotta tämä on hiljaa, voi joutua oikeuden eteen. Venäjälle myötämielisen henkilön nousu Yhdysvaltain presidentiksi sen sijaan voi olla täysin laillista, vaikka se voi olla valtion turvallisuudelle suurempi vaara, Unger korostaa.
Trump-tutkinta alkoi FBI:n vastavakoilututkintana, mutta muuttui matkan varrella rikostutkinnaksi.
Steelen raportin sisältö on yhä luettavissa verkosta. Kun ABC-televisiokanava esitti julkisuutta karttaneen Steelen haastattelun lokakuussa 2021, häneltä kysyttiin, miksei Venäjä ole julkistanut väitettyjä seksinauhoja.
Venäjän ei ole tarvinnut, Steele vastasi: se hyötyi Trumpin presidenttikaudesta muutenkin huomattavasti.
Trump etenee paraikaa lukuisista oikeusjutuistaan huolimatta uudelleen vankkana suosikkina kohti republikaanien presidenttiehdokkuutta. Presidentti Joe Bidenin kannatus on vajaa vuosi ennen vaaleja pohjalukemissa.
Putinilla voi esimerkiksi Ukrainan sodan takia olla syytä toivoa, että Trump onnistuu taas. Oleellinen kysymys kuuluu, onko Venäjällä yhä tarpeeksi vahvoja kiristysruuveja Trumpin painostamiseksi?
Mikäli Venäjällä on ollut Trumpista väitteiden mukaista kompromat-aineistoa, se tuskin on kadonnut mihinkään. Silti hänen hyödyntämisensä olisi kaikkien paljastusten jälkeen luultavasti huomattavasti vaikeampaa kuin vuonna 2016.
Craig Ungerin kanta kirjassaan oli kuitenkin horjumaton, eikä hän ole siitä tinkinyt myöhemminkään:
”Onko Trump Venäjän voimavara (asset)? On.”