Eiväthän nämä ihmiset minua tunne
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen oli marraskuussa 2023 vihattu mies. Eikä se ollut ensimmäinen kerta.
”Vitun idiootti nyt se itäraja heti kiinni ennen kun käy huonosti Suomelle eikä pelleillä millään turvapaikanhakijoiden kanssa. Suomi on hybridi sodassa!”
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen alkoi saada kansalaispalautetta marraskuun loppupuolella. Kolmen viikon aikana sähköpostiviestejä tuli lähes kaksisataa.
”Ryssän kätyri sillä ei ole paskankaan väliä jos aseena käytettävät somalit jää rajavyöhykkeelle. Katsele pimeällä kujalla tarkasti, ettet kompastu.”
”Miten sinä maanpetturi voit elää itsesi kanssa? Toivottavasti saat syövän ja kuolet pois rasittamasta muita. Häpeä.”
”Toivon, että haistatte oikein helvetin pitkän paskan.”
Apulaisoikeuskansleri sai tiistaina 21. marraskuuta arvioitavakseen hallituksen päätösluonnoksen, jossa ehdotettiin koko itärajan sulkemista. Asia tuli hänen ratkaistavakseen, koska valtioneuvoston toiminnan laillisuutta normaalisti valvova oikeuskansleri Tuomas Pöysti oli virkamatkalla.
Kaakkois-Suomen rajalle oli alkanut ilmestyä elokuusta 2023 lähtien tavallista enemmän turvapaikanhakijoita puutteellisin matkustusasiakirjoin.
Rajavartiolaitos tiedotti asiasta marraskuun alussa. Suomeen pyrkijät olivat kolmansien maiden kansalaisia muun muassa Irakista, Somaliasta, Syyriasta ja Jemenistä.
Venäjän viranomaiset olivat aiemmin estäneet ihmisiä saapumasta vaillinaisilla papereilla Suomen rajalle. Nyt tilanne oli kääntynyt päälaelleen: venäläiset kuljettivat turvapaikanhakijoita lähelle rajaa autoilla ja tarjosivat loppumatkaa varten kyytivälineiksi polkupyöriä ja potkulautoja.
Petteri Orpon (kok) hallitus alkoi puhua Venäjän hybridioperaatiosta.
Hallitus sulki marraskuun puolivälissä Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan rajanylityspaikat kolmeksi kuukaudeksi. Tilanne ei rauhoittunut: rajalle saapui edelleen Venäjän puolelta kymmenittäin ihmisiä.
Nyt haluttiin sulkea koko raja. Puumalaisen arvion mukaan siihen ei esitetyillä perusteilla kuitenkaan ollut edellytyksiä.
”Asiakirjat eivät sisällä riittäviä takeita sille, että päätöksellä säilytettäisiin perustuslaissa, EU:n oikeudessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa ihmisoikeusasiakirjoissa turvattu aito ja tehokas mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua”, luki vastauksessa valtioneuvostolle.
Hallitus hyväksyi Puumalaisen kannanoton ja jätti auki pohjoisimman rajanylityspaikan, Inarin kunnassa sijaitsevan Raja-Joosepin.
”Apulaisoikeuskansleri torppasi hallituksen rajoitustoimet”, Yle otsikoi uutisensa. Monet tiedotusvälineet siteerasivat otsikkoa.
”Milloin on apulaisoikeuskanslerivaalit, joissa kansa voi sanoa mielipiteensä?”
”Millä valtuuksilla tällainen apulaisoikeusgangsteri toimii?!”
Monet Puumalaiselle palautetta lähettäneet kansalaiset eivät tuntuneet ymmärtävän, mikä on oikeuskanslerinviraston tehtävä.
Oikeuskanslerin virka juontaa juurensa vuoteen 1713, jolloin Ruotsin kuningas Kaarle XII oli Turkin sulttaanin sotavankina. Kuningas huomasi, että kansalaiset kävivät pyytämässä sulttaanilta apua hallinnon väärinkäytöksissä.
Tästä inspiroituneena Kaarle XII perusti kuninkaan korkeimman asiamiehen viran. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, virkanimikkeiksi tulivat oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri.
Oikeuskansleri ratkaisee ensisijaisesti asiat, jotka koskevat eduskuntaa, tasavallan presidenttiä, valtioneuvostoa ja sen jäseniä sekä ministeriöitä. Apulaisoikeuskansleri ratkaisee suurimman osan kanteluasioista. Hän valvoo tuomioistuinten ja muiden viranomaisten toiminnan lainmukaisuutta.
Oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin toimien laillisuutta valvoo eduskunnan perustuslakivaliokunta ja viime kädessä valtakunnanoikeus.
Kun oikeuskansleri Tuomas Pöysti palasi virkamatkaltaan, hän näytti vihreää valoa koko itärajan sulkemiselle.
Mikä oli viikossa muuttunut, ihmeteltiin. Pöysti perusteli kantaansa sillä, että tiedustelutietoa oli saatu lisää ja tilannekuva muuttunut. Venäjä oli välineellistänyt ihmisiä, ja laantumisen sijaan kriisi oli pikemminkin laajentumassa.
”Tässä tilanteessa täyttyvät käsitykseni mukaan ja valtioneuvoston arvion mukaan edellytykset sille, että koko itäraja voidaan sulkea”, Pöysti sanoi Demokraatti-lehden haastattelussa.
Mikko Puumalainen ei ole kommentoinut närää herättänyttä rajaratkaisuaan julkisuudessa. Hän ei halua puhua päätöksensä juridisista perusteluista myöskään tässä jutussa.
”Jos minun työstäni käydään poliittista keskustelua, olen ajatellut, että tehtäväni ei ole osallistua siihen”, hän sanoo.
On ollut selvää, että tilanne rajalla jatkuu. Marraskuun jälkeen raja-asemia on ehditty avata ja sulkea uusilla päätöksillä. Myös siksi kommentoiminen on hänen mielestään epäviisasta.
”Olen hyvin tietoinen, että tällaiset linjaukset ja rajaukset jättävät paljon tilaa kovalle ja epäreilullekin kritiikille ja antavat minulle vähän mahdollisuuksia vastata siihen. Kritiikki pitää kuitenkin vain kestää.”
Mutta voiko yksi mies kävellä hallituksen yli? Tätä kysyivät Puumalaisen ratkaisun jälkeen kansanedustajat, kansalaiset ja toimittajat.
”Minä voin todeta yleisellä tasolla, että meillä oikeuskanslerinvirastossa ei ole sellaista toimivaltaa, että me voisimme estää asioiden käsittelyä valtioneuvostossa”, Puumalainen sanoo.
”Se, mitä me voimme tehdä, on arvioida esitysten laillisuutta.”
Puumalainen siis arvioi marraskuussa sisäministeriön ja Rajavartiolaitoksen pyynnöstä rajan sulkemisen oikeudellisia edellytyksiä.
”Valvonnassamme kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan tietynlaisesta yhteistyöstä. Me emme tee tätä työtä erillään ja irrallaan hallinnosta.”
Puumalaisen mielestä ”Apulaisoikeuskansleri torppasi” -tyyppinen uutisointi ei ainakaan lisännyt kansalaisten ymmärrystä monimutkaisessa tilanteessa.
”Se saattoi antaa väärän kuvan tapahtumien kulusta tai aiheuttaa väärinkäsityksiä.”
Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentti Kari Kuusiniemi otti joulukuussa kantaa apulaisoikeuskansleriin kohdistuneeseen arvosteluun.
Ylituomaripäivillä Helsingissä pitämässään puheessa Kuusiniemi muistutti, että oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin kuuluu vallan kolmijako. Kuusiniemi jatkoi samasta teemasta Yleisradiolle antamassaan haastattelussa 29. joulukuuta.
”Pidän äärimmäisen huolestuttavana sitä, että poliittiset toimijat kevyin perustein kyseenalaistavat tämän herkän oikeusvaltiollisen tasapainon”, Kuusiniemi sanoi.
Poliittisilla toimijoilla hän viittasi muun muassa perussuomalaisiin poliitikkoihin Mauri Peltokankaaseen, Sheikki Laaksoon ja Riikka Purraan.
Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Peltokangas oli sanonut Ilta-Sanomien haastattelussa, että kenenkään ”ei pitäisi heittää kapuloita rattaisiin”, kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta.
Valtiovarainministeri Purra oli kritisoinut blogissaan ”ääliöliberaaleja laintulkintoja” ja kansanedustaja Laakso kirjoittanut viestipalvelu X:ssä: ”Jos apulaisoikeuskanslerille annetaan potkut, niin paljon joutuu maksamaan irtisanomisajan palkkaa? No mitä väliä? Halvaksi se silti tulee.”
Myös kokoomuksen konkarikansanedustaja Ben Zyskowicz oli arvostellut Puumalaisen ratkaisua, pitänyt sitä ”äärimmäisen hämmentävänä”.
Ylen haastattelussa Kuusiniemi sanoi, että ”tuomioistuinten kannalta olisi huolestuttavaa, jos meillä olisi sellainen oikeuskansleri, joka olisi ikään kuin poliittisten vallanpitäjien taskussa”.
Koska oikeuskanslerinvirasto toimii valtioneuvoston yhteydessä ja valvoo samaan aikaa tuomioistuinten toiminnan lainmukaisuutta, asetelma voi siis Kuusiniemen mielestä olla riskialtis tuomioistuimien riippumattomuudelle. Pahimmillaan Suomi voisi joutua ”Unkarin tielle”.
”Jos meidän organisaatiomme tai käytännössä minä joudumme tällaisen hyökkäyksen kohteeksi, se voi heikentää meitä niin, että annamme periksi ja ryhdymme puuttumaan poliittisilla perusteilla tuomioistuinten toimintaan”
KHO:n presidentin viesti on Puumalaisen mielestä selkeä.
”Jos meidän organisaatiomme tai käytännössä minä joudumme tällaisen hyökkäyksen kohteeksi, se voi heikentää meitä niin, että annamme periksi ja ryhdymme puuttumaan poliittisilla perusteilla tuomioistuinten toimintaan”, Puumalainen sanoo.
Onko riski olemassa?
”Mielestäni riski on samanlainen kuin esimerkiksi jos meillä on virkamiehiä tai tuomareita kaupungeissa, joissa on pienet kuviot. Heihin yritetään ehkä vaikuttaa – hyvällä tai pahalla.”
Virkamiesten maalittamisesta on kannettu Suomessa kasvavaa huolta.
Sisäministeriön määritelmän mukaan maalittaminen on ”järjestelmällistä häirintää, jonka tavoitteena on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä organisaatioita tai instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen rapauttaminen yksittäistä työntekijää uhkailemalla tai painostamalla”.
Myös syyttäjät ovat joutuneet maalittamisen kohteeksi. Kun Puumalainen kiertää tarkastamassa oikeuslaitoksia, hän kysyy aina myös kokemuksia tämän tyyppisestä häirinnästä.
”Maalittamisen tai painostamisen riski koskee koko hallintotoimintaa.”
Oikeusministeri Leena Meri (ps) totesi elokuussa, ettei maalittamisen kriminalisoimiselle ole tarvetta eikä nykyinen hallitus aio ryhtyä muuttamaan tältä osin lainsäädäntöä.
Kuusiniemi sanoi Ylen haastattelussa, ettei hän toistaiseksi näe Suomessa merkkejä siitä, että poliitikot olisivat onnistuneet horjuttamaan oikeusvaltiota.
Puumalainen puolestaan sanoo, että oikeuskanslerinviraston asemaa voitaisiin vahvistaa lainsäädännön keinoin. Perustuslaissa ei nykyisellään mainita, että kyseessä on itsenäinen toimija.
”Ehkä asiaa on pidetty ilmeisenä, mutta jos perustuslakiin lisättäisiin määritelmä itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta, se voisi tuoda lisäselvennystä.”
Maaliskuussa 2014 Timo Soini veisasi Suvivirttä eduskunnassa työhuoneessaan. Koska kyseessä oli protesti, hän piti oveaan auki.
Perussuomalaisten puheenjohtajan mielestä apulaisoikeuskansleri Puumalainen oli ”mennyt sorkkimaan suomalaista sielunmaisemaa ja kulttuuriperimää käsittämättömällä tavalla”.
Puumalainen oli linjannut – koululaisen vanhemman tekemän kantelun pohjalta – että koulujen uskonnolliset tilaisuudet kuten jumalanpalvelukset ja rukoushetket olivat ongelmallisia uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Hän kehotti Opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettua ohjeistusta.
Ratkaisussa ei kielletty ketään laulamasta virsiä.
Silti Suomi meni sekaisin.
Kansalaisilla oli suuri hätä siitä, ettei Suvivirsi enää jatkossa raikuisi koulujen kevätjuhlissa. Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi järjesti Helsingin Töölöntorilla Save the Suvivirsi -tapahtuman koulujen päättäjäispäivänä. Myös muualla Suomessa veisattiin virren puolesta.
Puumalainen sanoo, että hän ei muuttaisi päätöksestään mitään.
”Se oli oikeudellisesti täysin vedenpitävä ja perustui Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratkaisuihin uskonnonvapauden turvaamisesta.”
”Suvivirsi-päätös” kaivettiin naftaliinista, kun Puumalainen ”torppasi” hallituksen aikeet koko itärajan sulkemiseksi.
Muistettiin myös, että Puumalaisen nimitti vuonna 2007 virkaansa presidentti Tarja Halonen vihreän oikeusministerin Tuija Braxin ehdotuksesta.
”En kylläkään ihmettele, koska punaviherkommari-ideologia löyhkää tässä maassa, niin että VITUTTAA kuin pientä oravaa, kun käpy on jäässä!” tuohtunut kansalainen kirjoitti marraskuussa palautteessaan oikeuskanslerinvirastoon.
Kriitikot ovat syyttäneet Puumalaista siitä, että hän on naiivi maailmanparantaja, joka ei ymmärrä esimerkiksi muuttuneen rajatilanteen realiteetteja.
”Kritiikki on ollut valtaosin henkilöön käyvää. Ikään kuin minulla olisi henkilökohtainen missio tehdä näitä päätöksiä”, Puumalainen sanoo. ”Kukaan ei ole esittänyt argumentteja, jotka olisivat antaneet aihetta arvioida käsityksiäni uudestaan.”
Eiralainen kielitieteilijä Jussi Halla-aho oli vuonna 2007 suurelle osalle suomalaisia täysi tuntemattomuus. Vain pieni mutta sitäkin kiivaampi ”maahanmuuttokriittiseksi” itseään kutsunut ryhmä luki tarkasti hänen Scripta-blogiaan.
Puumalainen oli valittu Suomen ensimmäiseksi vähemmistövaltuutetuksi vuonna 2002. Halla-aho kävi hyökkäykseen.
”Puumalainen edustaa suvaitsevaisuusfasismin synkintä äärilaitaa. Niitä, joiden pontimena on (luultavasti sadistinen) halu käyttää voimaa ja valtaa. Niitä, jotka vangitsisivat, leirittäisivät ja tappaisivat, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus.”
Toukokuussa 2007 julkaistu ”Minne menet, Mikko?” oli yksi monista kirjoituksista, joissa Halla-aho haukkui Puumalaista estoitta.
Puumalainen ei halunnut vastata Halla-ahon kirjoituksiin.
”Hoidin virkaa, jolle oli säädetty tietyt tehtävät.”
Vähemmistövaltuutetun – nykyään yhdenvertaisuusvaltuutetun – tehtäviin kuului muun muassa puuttua etniseen syrjintään ja edistää vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia.
Puumalainen toivoi, että keskustelussa olisi erotettu maahanmuutto ja maahanmuuttajat. Maahanmuuttoon liittyvää politiikkaa sai kritisoida kovasanaisestikin.
”Mutta tein selväksi, ettei ollut oikein hyökätä ihmisiä vastaan. Halla-aho halusi yhdessä kirjoituksessaan nimenomaan hämärtää tämän toteamalla, että Puumalainen ei salli maahanmuuttokriittistä keskustelua.”
Vähemmistövaltuutettuna Puumalainen teki paljon tutkintapyyntöjä rasistisesta kirjoittelusta. Useimmat niistä johtivat tuomioihin.
”Että se oli tietynlaista kostoa Halla-aholta ja niiltä piireiltä. Tai siis tyytymättömyyttä, sanotaanko näin.”
Puumalainen on työskennellyt apulaisoikeuskanslerina vuodesta 2007. Vuosina 2016–2017 hän toimi korkeimmassa hallinto-oikeudessa määräaikaisena tuomarina.
Hän korostaa, että on ollut monipuolisesti erilaisissa julkisissa tehtävissä.
”Sehän ei olisi mahdollista, jos ajaisi jotain yhtä asiaa. Jos olisi joku missio. Tuskin korkeimpaan hallinto-oikeuteen silloin otettaisiin tuomariksi ratkaisemaan turvapaikka- ja oleskelulupapäätöksiä.”
Eikö arvomaailma siis vaikuta ratkaisuihin mitenkään?
”Totta kai se välittyy sinne jotenkin. Sanotaanko näin, että mun arvomaailman on hyvin… sosiaalisesti herkkää. Haluaisin, että kukaan ei putoaisi yhteiskunnan turvaverkon läpi.”
Vähemmistövaltuutetun ensimmäisessä vuosikertomuksessa 2003 kirjoitettiin:
”Etninen moninaistuminen on yhteiskuntaa laajasti koskettava ja syvällinen muutos. Itsestään selvänä on pidetty, että etniseen vähemmistöön kuuluva muuttuu. Huomaamattomampi on toinen muutos: hän samalla vääjäämättä muuttaa myös suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa. Tuloksena on jotain uutta: monikulttuurinen yhteiskunta. Parhaimmillaan siinä ei ole jyrkkää kahtiajakoa enemmistö- ja vähemmistökulttuuriin taikka vain enemmistökulttuuri, johon vähemmistö sulautuu.”
Tällaiset ajatukset herättävät kovaa vastustusta esimerkiksi toiseksi suurimmassa hallituspuolueessa.
Puumalainen seisoo edelleen sanojensa takana.
”Ehdottomasti.”
Tehtävät, jotka ovat apulaisoikeuskanslerille kaikkein mielekkäimpiä, aiheuttavat harvemmin suuria otsikoita.
”Olen pyrkinyt kehittämään tätä työtäni siihen suuntaan, että puuttuisimme enemmän rakenteellisiin ongelmiin.”
Niitä ovat esimerkiksi lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa.
”Lähisuhdeväkivalta on Suomen pahimpia ihmisoikeusongelmia”, Puumalainen sanoo.
Mikkelin turvakoti teki syksyllä 2018 kantelun apulaisoikeuskanslerille liittyen tapaukseen, jossa mies oli pahoinpidellyt naista hakkaamalla tätä metallisella putkella ympäri kehoa. Mies oli myös kuristanut naista niin, että tämä oli menettänyt hetkeksi tajuntansa. Pahoinpitelyä oli ollut todistamassa kuusivuotias lapsi.
Turvakodin kantelun syynä oli se, ettei poliisi ollut tehnyt pahoinpitelystä rikosilmoitusta. Se oli kirjattu tietokantaan ”juoppokeikkana”.
Tapaus johti apulaisoikeuskanslerin poliisille antamiin moitteisiin. Puumalainen huomasi myös, että Poliisihallituksen parisuhdeväkivaltaa koskevissa ohjeissa oli paljon puutteita. Poliisihallitus korjasi niitä hänen aloitteestaan.
”On tapahtunut merkittäviä parannuksia siinä, kuinka nopeasti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät esitutkinnat nyt käynnistetään ja niiden viivytyksettömyyttä valvotaan. Toki puutteitakin on edelleen”, Puumalainen sanoo.
Helsingin Sanomat julkaisi keväällä 2021 laajan artikkelin, joka käsitteli poliisin suhtautumista ihmiskaupparikollisuuteen. Lehden esiin kaivamissa tapauksissa poliisi jätti rikoksia joko kokonaan tutkimatta tai lopetti tutkinnan pintapuolisen selvityksen jälkeen.
Apulaisoikeuskansleri alkoi selvittää, oliko ihmiskauppatutkinnoissa rakenteellisia ongelmia. Hän kävi läpi viisikymmentä poliisin esitutkintaa: pisimmillään esitutkinta oli kestänyt yli neljä vuotta, ja aiheettomia viivytyksiä oli ollut melkein jokaisessa poliisilaitoksessa.
Parin viime vuoden aikana myös ihmiskaupan uhrien asemassa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Toisaalta poliisilla on edelleen vaikeuksia tunnistaa ihmiskaupparikoksia. Tilanteen parantaminen vaatii viranomaisilta pitkäaikaista työtä ja seurantaa.
Laillisuusvalvojan tehtävä on sekä huoltaa että kehittää oikeusvaltiota, Puumalainen sanoo.
Suomessa elää ihmisiä, jotka kärsivät vakavista perusihmisoikeuksien loukkauksista ja joilla ei ole voimia hoitaa asioitaan itse.
”Tämä ohjaa minun toimintaani: miten Suomi voisi olla paremmin oikeusvaltio myös heille.”
Puumalainen ei ehtinyt rajapäätöksen jälkeen juurikaan murehtia sähköpostiinsa tulvivaa kansalaispalautetta.
Heti päätöstä seuranneella viikolla hän matkusti Liettuaan ja itsenäisyyspäivänä Kiovaan.
Puumalainen on Euroopan neuvoston Vähemmistöpuiteyleissopimuksen neuvoa-antavan komitean jäsen.
Sanahirviöltä kuulostavan komitean valvontatyö on varsin konkreettista. Se tekee maavierailuja sopimuksen ratifioineisiin valtioihin ja tapaa vähemmistöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajia, yliopistoihmisiä, mediaa ja viranomaisia. Liettuan matka oli maavierailu.
Kiovassa Ukrainan oikeusasiamies, presidentin hallinto ja ulkoministeriö järjestivät kaksipäiväisen konferenssin Freedom or Fear. Siellä käsiteltiin muun muassa Venäjälle siepattujen lasten palauttamista.
Venäjä iski ohjuksilla Kiovaan kokouksen ensimmäisenä päivänä: Puumalaisen aamu alkoi hotellin pommisuojassa.
”Niin ei siinä kauheesti kiireltä ehtinyt miettiä muuta.”
Kun Puumalaisen ratkaisut vähemmistövaltuutettuna herättivät keskustelua, hän puhui asiasta lapsilleen.
”Sanoin heille, että eihän nämä ihmiset minua tunne. Ne kirjoittaa tällaisia sen takia, kun mä teen sellaista työtä, mitä teen. Että se ei koske minua henkilönä.”
Rajaratkaisun kritiikki oli silti rajumpaa kuin hän oli osannut odottaa.
”Olin yllättynyt, että se herätti niin voimakkaita tunteita.”
Apulaisoikeuskanslerin ei tarvitse lukea kaikkea saamaansa vihapostia. Jos palaute alkaa ryöpyllä kirosanoja ja tappouhkauksilla, sen voi jättää omaan arvoonsa.
”Tarvittaessa mä voin myös keskustella näistä kollegoiden kanssa. Ja jos oikein raskaaksi käy, niin tietysti työterveyden palvelut ovat olemassa. Eniten kuitenkin antaa voimaa se, että tietää itse toimineensa oikein.”