Hidastelun
hinta

”Ukrainan tilanne on lyhyesti sanottuna vaikea, todennäköisesti vaikein sitten alkuvuoden 2022. Rintamatilanteessa näkyy nyt, että Ukrainalla eivät riitä miehet eivätkä aseet”, arvioi John Helin.

Helin seuraa sotaa pikkutarkasti Helsingin Sanomien faktantarkistajana. Hän yrittää esimerkiksi sotilaiden rintamalta ottamia kuvia tutkimalla vahvistaa tai osoittaa vääriksi väitteitä sotatapahtumista: etenemisistä, perääntymisistä, alueiden valtaamisista.

Viime aikoina tiedot ovat kertoneet Venäjän jatkuvasta etenemisestä erityisesti Itä-Ukrainassa. Liike on hidasta ja hyökkääjä kärsii koko ajan raskaita tappioita mutta suunta on selvä: Venäjä valtaa uusia alueita, ja Ukrainan joukot joutuvat perääntymään.

”Venäjä arvioi, että Ukraina on heikoimmillaan nyt ennen kuin Yhdysvaltain aseapupaketti alkaa kunnolla näkyä rintamalla ja armeijan miesvoimapula onnistutaan ratkaisemaan”, Helin sanoo.

”Onkin odotettavissa, että Venäjä jatkaa nyt hyökkäämistä ja etenee kevään sekä kesän aikana vielä lisää.”

---

Venäjän hyökkäys 2022

Ukrainan vastahyökkäys 2022

Laajoja peltoaukeita, joita ympäröivät neuvostoaikana istutetut kapeat metsäkaistat. Peltoja halkovia teitä, jotka yhdistävät toisiinsa muutaman sadan asukkaan kyliä.

Otšeretyne, Novobahmutivka, Pervomaiske. Näiden kylien hallinnasta on tänä keväänä taisteltu. Sodankäynti Itä-Ukrainassa on kaukana nykyaikaisesta konesodasta, jossa ilmavoimien ja tykistön tukemat panssarijoukot pyrkivät murtamaan puolustajan linjat ja etenemään kymmeniä kilometrejä kerrallaan.

”Venäjä pyrkii pääosin pieniä jalkaväkiryhmiä käyttämällä pureutumaan johonkin Ukrainan sivustaan kiinni, valtaamaan muutaman talon tai yhden puulinjan. Ja siitä lähdetään taas nitkuttamaan eteenpäin.”

Helinin mukaan hivuttaminen on hidasta, muutama sata metriä tai korkeintaan kilometri kerrallaan.

Venäjä on oman ilmoituksensa mukaan vallannut nyt käynnissä olevassa hyökkäyksessään yhteensä noin 550 neliökilometriä alueita. Aikaa siihen on mennyt seitsemän kuukautta. Operaatio alkoi oikeastaan jo lokakuussa 2023, kun Venäjä käynnisti hyökkäyk­sen Avdijivkan kaupunkia vastaan.

Vertailun vuoksi Ukraina valloitti syksyllä 2022 kuudessa päivässä takaisin 3 000 neliökilometriä maa-alueita, kun venäläisten puolustus Harkovan alueella murtui.

---

Alueiden miehitykset ja vapautukset Ukrainan sodassa

Periaatteessa Venäjän muutaman kilometrin eteneminen tai yhden sodan raunioittaman kylän valtaaminen ei kuulosta kovin suurelta sotilaalliselta tappiolta. Käytännössä tilanne ei ole niin yksinkertainen.

”Eivät nämä tappioon johda, mutta Venäjän pieni onnistuminen jossakin voi aiheuttaa Ukrainalle suuria ongelmia jossakin muualla”, Helin arvioi.

Hän antaa esimerkin: huhtikuun lopussa tapahtuneen Otšeretynen kylän valtaamisen jälkeen Venäjä uhkaa valtatietä, joka on yksi Ukrainan tärkeimmistä huoltoreiteistä Donetskin alueella. Venäjä on edennyt kuusi kilometriä ja on nyt noin kymmenen kilometrin päässä huoltotiestä.

”Tuolla etenemisellä ei itsessään ole strategista vaikutusta, mutta jos Venäjä saa tien poikki, se voi pakottaa Ukrainan vetäytymään laajemmin alueella, koska joukkoja ei enää pystytä huoltamaan.”

Ukraina on täysin riippuvainen ulkomaiden aseavusta ja viime lokakuun jälkeen toimitukset hiipuivat. Yhdysvaltain uusi, 61 miljardin dollarin tukipaketti juuttui maan kongressiin eivätkä muut Ukrainan tukijat pystyneet paikkaamaan amerikkalaisten ­tuen ehtymistä.

Rintamalla asetoimitusten väheneminen näkyy erityisesti tykistön kranaattipulana. Ukrainalaiset ovat aiemmin pystyneet tasoittamaan Venäjän miesylivoimaa käyttämällä tykistöä hyökkäysten torjumiseen.

Hyökkääminen on helpompaa, kun puolustajan tykkeihin ei riitä kranaatteja.

Pulaa on myös ilmatorjunnasta. Venäjä on talvella ja keväällä menestyksekkäästi käyttänyt rynnäkkökoneista pudotettavia liitopommeja ukrainalaisten asemien murtamiseen, koska Ukrainalla ei riitä ilmatorjuntaa sekä rintamalle että kaupunkien puolustamiseen.

Yhdysvaltain apupaketti Ukrainalle hyväksyttiin lopulta 24. huhtikuuta yli puolen vuoden viivytyksen jälkeen. Presidentti Joe Bidenin mukaan asekuljetukset Ukrainaan aloitettiin ”vain tunteja” sen jälkeen, kun hän oli allekirjoittanut avun mahdollistavan lain.

Se ei ole koko totuus. Paketista maksettavien aseiden saaminen Ukrainaan kestää päiviä, kuukausia tai vuosia riippuen siitä, minkälaisesta avusta on kyse.

Muutamassa päivässä Ukrainaan saadaan joko aseita, joita on varastoitu lyhyen ajomatkan päähän esimerkiksi Puolaan tai jotka ovat niin kevyitä, että niitä on järkevää lennättää Yhdysvalloista Puolaan ja kuljettaa rajan yli.

Osa aseista laivataan Atlantin yli Yhdysvalloista ja kuljetetaan sen jälkeen Ukrainaan. Näissä toimituksissa kestää kuukausia.

Nopeissa tapauksissa esimerkiksi Ukrainaan lähtevä tykistökranaatti otetaan Yhdysvaltain omista varastoista ja amerikkalaiset tilaavat sen tilalle varastoon uuden.

Kaikkein pisin aika kuluu, kun Ukrainaa autetaan tilaamalla sille aseita, joita ei vielä ole olemassakaan. Hyvä esimerkki tästä ovat ilmatorjuntajärjestelmät.

Yhdysvallat antoi jo syksyllä 2022 Ukrainalle kymmenen modernia Nasams-ilmatorjuntajärjestelmää. Niistä kuusi toimitetaan Ukrainalle kuitenkin vasta loppuvuodesta 2024 tai alkuvuonna 2025, koska Nasams-järjestelmän valmistaminen kestää kaksi vuotta tilaushetkestä.

Ukrainaan lähtevästä avusta koko ajan pienempi osa saadaan toimitettua välittömästi, koska tukijamaat eivät halua ottaa riskiä, että niiden omat asevarastot hupenevat liikaa. Tilannetta kuitenkin helpottaa, että asevalmistajien tuotannon kasvattaminen on etenemässä juhlapuheista käytäntöön.

Esimerkiksi Yhdysvallat valmisti huhtikuussa 30 000 kappaletta 155 millimetrin tykistökranaatteja. Määrä on yli kaksinkertaistettu vuoden 2022 jälkeen. Lokakuuhun 2025 mennessä tuotantoa on tarkoitus kasvattaa 100 000 kappaleeseen kuukaudessa. 

Amerikkalaisten miljardituki sekä tuotannon kiihdyttäminen helpottavat asepulaa. Ne eivät ratkaise toista ongelmaa: Ukrainalla ei ole riittävästi rintamasotilaita.

Taisteluiden jatkuessa kolmatta vuotta Venäjä on vetänyt Ukrainan mukaan jauhavaan kulutussotaan.

Siinä ratkaisevaa ei ole, kenellä on parhaiten koulutetut sotilaat, moderneimmat aseet tai kekseliäimmät taktiikat. Kulutussodankäynnissä ratkaisee, kumpi osapuoli pystyy toimittamaan enemmän sotilaita ja aseita rintamalle korvaamaan kärsittyjä tappioita.

Kulutussodan matematiikka ei suosi Ukrainaa.

”Venäjällä on väestöetu, joka perustuu lopulta siihen, että heillä on ihmisiä kolme kertaa enemmän kuin Ukrainalla”, muistuttaa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö.

”Ukrainan armeijan entinen komentaja Zalužnyi on suoraan myöntänyt, että oli virhearvio, kun uskottiin, että tuottamalla riittävät tappiot venäläisille sota voidaan voittaa nopeasti. Että Venäjä luovuttaa, kun tappiot kasvavat tarpeeksi suuriksi.”

Kummankaan osapuolen sodassa tappioista ei ole luotettavia tietoja. Venäjän tappiot koko Ukrainan sodan aikana voivat olla lähteestä riippuen 45 000 sotilasta, 150 000 sotilasta tai vaikkapa 442 000 sotilasta.

Ensimmäinen luku on Britannian yleisradioyhtiö BBC:n arvio kuolleiden venäläissotilaiden määrästä. Siihen on päästy muun muassa laskemalla salaa uusia hautoja sotilashautausmailta yhteistyössä venäläisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Suuremmista tappioluvuista ensimmäinen on Ranskan tiedusteluviranomaisten arvio Ukrainassa kuolleiden venäläissotilaiden määrästä. Toinen on Ukrainan pääesikunnan arvio Venäjän kokonaistappioista, johon on kuolleiden lisäksi laskettu myös haavoittuneet venäläissotilaat.

Esimerkiksi Avdijivkan kaupungin valtaustaisteluissa helmikuussa Venäjä menetti yli tuhat sotilasta päivässä kuolleina tai haavoittuneina. Suurta sisäpoliittista painetta tappioiden pienentämiseen tai Ukrainan sodan lopettamiseen ei Venäjällä ole nähty.

Tappioita ei julkaista eikä niistä saa puhua julkisesti. Vain hyvin pieni piiri tietää, kuinka paljon venäläisiä lopulta on kuollut tai haavoittunut Ukrainassa.

Painetta vähentää myös sotilaiden värvääminen syrjäseuduilta, vankiloista ja entisistä neuvostotasavalloista. Valtaapitävien pojat eivät palvele rintamalla.

Ilmari Käihkön mukaan myös Venäjällä tappioiden sietämisessä on kipuraja, vaikka sitä ei vielä ole saavutettukaan. Jonkinlainen raja ylitettiin heti sodan alussa, kun armeija yritti lähettää vielä asevelvollisuuttaan suorittavia sotilaita Ukrainaan. Lain mukaan asevelvollisia ei voida käyttää ulkomailla.

”Siitä nousi kohu, että ette te näin voi tehdä, tämä on laitonta. Ja kohun seurauksena asevelvolliset vedettiin pois rintamalta.”

---

Ukraina yrittää saada lisää sotilaita rintamalle muuttamalla asevelvollisuuslakejaan. Presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoitti uudet lait huhtikuussa ja ne tulevat voimaan toukokuussa.

”Ukrainan kannalta iso kysymys on, miten nämä lait pannaan toimeen. Niiden hyväksyminen oli erittäin vaikea poliittinen prosessi ja nyt nähdään käytännössä, miten ne toimivat”, Ilmari Käihkö sanoo.

Tärkein lakimuutos on värväysikärajan laskeminen kahdella vuodella 25 vuoteen. Tähän saakka vain yli 27-vuotiaita ukrainalaisia on voitu käskeä rintamalle. Nuorempien ikäluokkien sotiminen on perustunut vapaaehtoisuuteen.

”Kyllähän Ukrainassa poliitikot joutuvat koko ajan miettimään sodan hintaa ja sitä, mikä on maan tulevaisuus, jos suuri osa 20–30-vuotiaista miehistä on kaatunut tai vammautunut sodassa”, Käihkö sanoo.

”Ehkä se on meille vähän abstrakti asia, mutta Ukrainalle se ei ole sitä.”

Uusien lakien teho riippuu siitä, kuinka tarkasti niitä valvotaan ja siitä, kuinka helposti sääntöihin myönnetään poikkeuksia. Missään tapauksessa joukkojen täydentäminen ei suju käden käänteessä, sillä uuden alokkaan kouluttaminen rintamasotilaaksi kestää nopeimmillaankin kuukausia.

Tällä hetkellä Ukrainan armeijan yksittäiset joukko-osastot värväävät siviileitä riveihinsä lupaamalla esimerkiksi mahdollisuutta valita itse, mihin tehtävään haluat.

”Voit haluta esimerkiksi lennokkipilotiksi, ei kiväärimieheksi etulinjaan. Tavallaan siinä ei sanota ääneen, että jos et nyt tule vapaaehtoisesti, niin tulevaisuudessa sinut ehkä värvätään, eikä kukaan tule kyselemään, mitä haluat rintamalla tehdä.”