Laaturahaa laatuelokuviin
Suomalaiset sijoittajat löysivät elokuva-alan huipulta markkinaraon, joka tuottaa nyt miljoonia.
10
MIN
New Yorkissa kuvataan parhaillaan elokuvaa, jossa on erikoinen piirre: sitä rahoitetaan suomalaisella eläkerahalla.
Marty Supreme on draama, joka kertoo tosipohjaisesti 1950- luvun pöytätennismaailmasta. Siihen kohdistuu suuria odotuksia.
Pääosissa ovat elokuvatähdet Timothée Chalamet ja Gwyneth Paltrow, sekä muusikko ja tuottaja Tyler the Creator.
Elokuvan ohjaa Josh Safdie, ja se on laadusta tunnetun amerikkalaisen A24-yhtiön tuotantoa.
Indie-elokuviin keskittyneen tuotanto- ja levitysyhtiön Everything Everywhere All at Once voitti viime vuonna seitsemän Oscar-palkintoa, muun muassa ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja parhaana elokuvana.
Tänä vuonna saman A24:n elokuvat Babygirl, pääosassa Nicole Kidman, sekä The Brutalist, pääosassa Adrien Brody, kuuluvat Oscar-veikkauksien kärkijoukkoon.
Ensi vuonna valmistuva Marty Supreme on tuotantoyhtiön tähän asti kallein elokuva. Budjettia ei ole julkistettu, mutta se on rutkasti yli 50 miljoonan euron.
Suomalainen rahoitusyhtiö IPR.VC on sijoittanut siihen miljoonia euroja.
Toimisto sijaitsee Helsingissä Ruttopuiston laidalla. IPR.VC on rahastoyhtiö, joka sijoittaa suomalaista rahaa ulkomaisiin elokuviin.
IPR viittaa ”intellectual propertyyn” eli immateriaalioikeuksiin. Siis omistusoikeuteen tuotteista, jotka syntyvät tässä tapauksessa lähtökohtaisesti luovuudesta ja mielikuvituksesta.
VC tarkoittaa ”venture capitalia”, pääomasijoituksia.
Timo Argillander ja Tanu-Matti Tuominen perustivat firman kymmenen vuotta sitten. Nyt kolmas kärkipäättäjä on lontoolainen Andrea Scarso, joka tuli mukaan vuosi sitten.
Tuulipukusijoittajilla ei ole pääsyä yhtiön tuotteeseen. Vaihtoehtoisrahastona se on vain ammattisijoittajien ulottuvilla.
Yhtiön kautta sijoittavat muiden muassa eläkevakuutusyhtiöt Varma ja Elo sekä valtion pääomasijoitusyhtiö Tesi.
Vaikka elokuva- ja televisioalan maailmanlaajuinen liikevaihto on 500 miljardin euron luokkaa, ei vastaavia rahastoja oikeastaan edes ole.
Suurin osa eurooppalaisista elokuvarahastoista hallinnoi julkista tai puolijulkista rahaa ja poikkeuksetta tuotantomaahan ja -alueisiin liittyvin kriteerein.
Kymmenessä vuodessa IPR.VC:stä on kasvanut niiden ohi Euroopan suurin elokuviin sijoittava yksityinen pääomarahasto.
Argillanderin ja Tuomisen yhtiön suuri oivallus on ollut antaa viimekäden päätösvalta sijoituksista arvostetummille ja parhaan näytön antaneille tuotantotahoille.
”Kun kysytään, mistä tiedämme, tuottaako juuri tuo elokuva, niin voi vastata, että ei me tiedetäkään”, Timo Argillander sanoo.
”Mutta teemme sijoituskorit sellaisten kanssa, jotka ovat aiemmin saaneet hommat toimimaan.”
Yhtiö rahoittaa laatuyhtiöiden elokuvia. Sijoituskori tarkoittaa yhtiön tekeillä olevia projekteja. Kun sijoittaa koriin, eli useaan elokuvahankkeeseen, riski on hajautettu.
Elokuva-alan totuus on, että kymmenestä lupaavasta elokuvasta ehkä yksi todella menestyy.
IPR.VC:ssä keskustellaan sijoituskoriin valikoituvista elokuvista, ja yhtiön väki luetuttaa käsikirjoituksia asiantuntijoilla saadakseen niistä analyysiä.
”Ei meillä ole sellaista viisautta, jota studiolla ei olisi”, Argillander toteaa.
Hän lukee mielellään käsikirjoitukset itsekin. Mutta ihan vain uteliaisuudesta ja vasta sitten, kun elokuvan tuotanto on jo alkanut.
Viime keväänä kohuttiin Civil War -elokuvasta. Sen alkuteksteissä olivat vastaavina tuottajana Argillander ja hänen kollegansa Elisa Alvares.
Elokuva oli ensimmäinen iso menestys suomalaisten ja A24 -tuotantoyhtiön yhteistyössä.
Budjetti oli viitisenkymmentä miljoonaa dollaria, ja se on tehnyt 122 miljoonan dollarin elokuvateatteriliikevaihdon. Päälle tulee myös näkymättömämpiä tuottoja esimerkiksi suoratoistopalveluista.
Ensi-iltaansa asti Civil War oli tietysti kallis kysymysmerkki: kuvitelma sisällissodasta Yhdysvalloissa olisi voitu torjua, ja ohjaaja Alex Garland oli tunnettu enemmänkin älykköelokuvista.
”Mikä on todennäköisyys, että Civil Warin kaltainen elokuva toimii ja tuottaa? Pitää olla särmää ja ajatusta, jos haluaa nousta esiin”, Tuominen sanoo.
Civil War ei kuitenkaan ole voittoprosentiltaan edes lähellä parhaiten tuottaneita elokuvia, joihin IPR.VC on suomalaista rahaa antanut.
”Siitä on saatu suurin yksittäinen tuotto, mutta suhteessa enemmän tuli esimerkiksi Blackberrystä ja Skywalkersista. Niistä sijoitus tuli takaisin moninkertaisensa”, Argillander sanoo.
Blackberry on draamaelokuva, joka käsittelee samannimisen varhaisen älypuhelimen nousua ja tuhoa. Suomessa elokuvaa ei juuri noteerattu. Yhdysvalloissa se oli elokuvateatterien kymmenen katsotuimman listalla useita viikkoja.
Skywalkers: A Love Story eli Korkean paikan rakkaustarina on dokumentti, jonka voittoa Sundancen elokuvajuhlilla seurasi tarjouskilpailu: eri levittäjät ja suoratoistoalustat halusivat ostaa elokuvan itselleen.
Netflix tarjosi eniten ja voitti. ”Isot voitot saman tien”, Tuominen toteaa.
Timo Argillanderin ja Tanu-Matti Tuomisen tausta on teknologia-alalla. Argillander on ollut it-insinööri ja työskennellyt muun muassa Applella. Tuominen oli Suomen ensimmäisen digimediayhtiön Tietovallan osakas. Yhtiön myymisen jälkeen hän toimi A4 Median luovana johtajan.
Elokuvien ja sarjojen maailmaan Tuomisen herätti kysymys: miksi teknologiaan sijoittavat niin monet rahastot, mutta sisältöihin ani harvat?
IPR.VC pyrki alusta asti olemaan kansainvälinen rahoitusyhtiö.
”Materiaaleissamme luki jo kymmenen vuotta sitten, että kotimarkkina on maailma. Ei niin, että viedään maailmalle, vaan että ollaan alusta asti siellä maailmassa”, Tuominen sanoo.
Alkuvaiheessa yhtiö kuitenkin haki sijoituskohteita Suomesta. Ne olivat yksittäisiä elokuvia ja sarjoja, sekä esimerkiksi Gigglebug-animaatiostudio.
Pettymyksiä tuli.
Tom of Finland -elokuva ja englanninkielinen, Tanskassa kuvattu trilleri The Guardian Angel eivät menestyneet.
Mutta oli onnistumisiakin. Gigglebug tekee animaatiosarjoja kansainvälisille markkinoille, ja sen liikevaihto on yli 40-kertaistunut sijoituksen tekemisen jälkeen.
Sarjoista ja elokuvista Sorjonen on se hitti, jonka Argillander ja Tuominen haluavat mainita ensimmäisenä. Sen erääksi menestyksen salaisuudeksi he nostavat ranskalaisen myyntiyhtiön, joka oli alusta alkaen mukana.
Ranskalaisilla oli Sorjosessa oma sijoituksensa, ja siksi he todella paiskivat töitä sen eteen. Syntyi diili Netflixiin.
IPR.VC:n toinen ja kolmas rahasto sijoittavat lähtökohtaisesti vain isojen ulkomaisten toimijoiden koreihin. Suomalaisten tai kenenkään muun on turha tulla pyytämään rahaa yksittäisiin leffoihin tai sarjoihin.
”Emme voi sijoittaa suomalaisiin eri kriteereillä kuin muun maailman hankkeisiin. Tuottotavoitteen ja laatutavoitteen on oltava samat. Ei rahalla voi subventoida niitä puutteita, joita jollain alueella on”, Tuominen sanoo.
Tuomisen puheista välittyy kriittisyys suomalaista elokuvantekotapaa kohtaan. Hän kuvailee, että pääomarahaston periaate – lopuksi rahaa pitää olla enemmän kuin alussa – ei ole ollut aina selvää kotimaisille tahoille.
”Kun aloitimme, suomalainen luova teollisuus taputti käsiään: uusi tukimuoto!”
Eurooppalaisen ja amerikkalaisen elokuvantekemisen välillä on suuri kulttuurinen ero. Euroopassa tehdään paljon kulttuuritukien varassa. Yhdysvalloissa niitä ei edes tunneta.
Tuominen uskoo, että on täysin mahdollista, että jokin kansainvälinen yhtiö, esimerkiksi XYZ Films, ottaisi joskus myytäväkseen suomalaisen tuotannon ja sijoittaisi siihen. Tätä kautta myös IPR.VC tekisi sijoituksen.
Kun tekemisen taso nousee, jonain päivänä se on luonnollista, Tuominen uskoo.
”Samalla tavalla tuli mahdolliseksi, että Megadeth ottaa suomalaisen kitaristin”, hän vertaa.
Amerikkalainen XYZ Films oli suomalaisen IPR.VC:n ensimmäinen sijoituskumppani. Yhtiö keskittyy etenkin toiminnan ja kauhun genreihin.
Kun yhteistyötä viriteltiin 2018, suoratoiston kasvu oli jo näkyvissä.
”Jakelun muutos alkoi olla hurja. Kun korona tuli, digitaalinen murros vain kiihtyi”, Tuominen sanoo.
”Juuri XYZ:n tyyppisen toimijan elokuvat toimivat koronan aikana oikein hyvin, kun elokuvateatterit menivät kiinni ja suoratoistopalvelut jyräsivät.”
IPR.VC:n toiminta amerikkalaistoimijoiden kanssa on tuonut työpaikkoja Suomeenkin. Kaksi XYZ Filmsin tuotantoa on jo kuvattu Suomessa, kolmannen tuotanto on alkanut.
Ensimmäinen oli Dual, Tampereella syksyllä 2020 kuvattu tieteissatiiri. Alun perin se oli tosin tarkoitus kuvata Yhdysvalloissa.
”Koronan vuoksi se mahdollisuus meni kiinni. Juhannuksen aatonaattona, kun piti olla jo saunaa lämmittämässä, kävin vielä yhden puhelun XYZ Filmsin Nick Spicerin kanssa ja ehdotin, että miettikää vielä vaihtoehtoa kuvata Suomessa”, Argillander muistelee.
”Emme sano, että tehkää Suomessa, vaan että se on vaihtoehto. Jos ne silloin tulevat, ne kyllä haluavat tulla.”
Pirkanmaalla kuvattiin alkusyksystä 2023 kokonaan trillerikomedia Get Away.
Brittikoomikko Nick Frostin ja irlantilaisen Aisling Bean rinnalla pienissä rooleissa nähdään Ville Virtanen, Eero Milonoff ja Jouko Ahola.
Olennaista on, että kuten Dualissa, kuvaustyöryhmä oli myös Get Awayssa ohjaaja Steffen Haarsia ja kuvaajaa lukuunottamatta suomalainen.
Kolmas XYZ Filmsin Suomeen tuoma tuotanto on englanninkielinen uusintaversio norjalaisesta kauhukomediasta The Trip, jossa nähtiin Aksel Hennie ja Noomi Rapace.
Elokuvasta ei ole vielä julkistettu tietoja, mutta ohjaaja on Yhdysvalloista ja kuvaukset ovat alkamassa.
Käynnissä on nyt IPR.VC:n kolmas rahasto.
Ensimmäinen rahasto oli kooltaan 20 miljoona euroa. Toinen, vuonna 2019 alkanut, oli jo 65 miljoonaa. Viime syksynä aloittaneeseen kolmosrahastoon voidaan kerätä 140 miljoonaa euroa sijoitettavaa. Sadan miljoonan raja on jo rikki.
Rahasto suljetaan kymmenen vuotta avaamisen jälkeen. Jäljelle jäänyt omaisuus – rahanarvoiset oikeudet – myydään pois.
Korkean tuottotavoitteen ja korkean riskien kohteiden joukossa yhtiön tuote ei oikeastaan ole hassumpi, päinvastoin. Ainakin Argillander sanoo niin.
”Onhan tämä vähemmän riskialtista kuin teknologiastartuppeihin sijoittaminen. Huonossakin tapauksessa elokuvasta tulee jotain tuottoja, tämä ei ole niin binääristä.”
IPR:n rahastojen kierto on lyhyempi kuin esimerkiksi teknologiarahastoissa, joissa firmat joudutaan yleensä myymään, ennen kuin omat rahat tulevat takaisin.
Jokaisen elokuvan kohdalla saa jännittää, ja se on oikeastaan hauskaa, Argillander ja Tuominen pohtivat.
IPR.VC:n kumppanit tekevät pääasiassa alle 20 miljoonan dollarin hintaisia elokuvia.
Ne voivat silti nousta todella isoiksi hiteiksi.
Juuri nyt odotuksia kohdistuu keväällä ensi-iltansa saavaan, vain 10 miljoonalla tehtyyn fantasiaseikkailuun The Legend of Ochi. Sen tuotanto- ja levitysyhtiö on IPR.VC:n kumppani A24.
Persoonallinen traileri on herättänyt ihastusta. IPR.VC:ssä uskotaan, että elokuvassa on menestyksen ainekset.
Ensi vuonna nähdään myös esimerkiksi Past Lives -elokuvasta Oscar-ehdokkaana olleen Celine Songin The Materialists, pääosissa Dakota Johnson, Pedro Pascal ja Chris Evans, sekä Ari Asterin Eddington, jossa on Joaquin Phoenix ensimmäistä kertaa Joker-roolin jälkeen.
Osana laajempaa eurooppalaista sarjapakettia IPR.VC rahoittaa myös yhtä suomalaista tuotantoa, Satu Rämön Hildur-romaanien sarjaversiota.
”Todella lupaava”, Tuominen sanoo.
”Ja kansainvälinen, puoliksi islantilainen.”
IPR.VC:n valttikortin voi tiivistää niin, että se tarjoaa laatuelokuvien tekijöille laaturahaa.
”Meillä on tarjota täysi läpinäkyvyys sen suhteen, mistä raha tulee”, Timo Argillander sanoo. ”Sijoituskohteille on hyötyä nähdä, kenen rahasta on kyse.”
Alalla liikkuu paljon esimerkiksi arabirahaa. On rikkaita, jotka haluavat ostaa itselleen glamouria, tai enemmän.
Tarinat sijoittajista, jotka haluavat itsearvioidulla viisaudellaan puuttua sisältöön ja vaativat sivurooleja tyttöystävilleen ovat kliseitä, koska ne ovat totta.
Argillander ja Tuominen korostavat, että he eivät tarvitse edes pääsyä punaiselle matolle.
”Eräs kansainvälinen yksityinen sijoittaja nimenomaan toivoi saavansa erityiskohtelua. No, meidän kautta sitä ei vaan saa.”
IPR.VC nousi bisnesjulkaisujen otsikoihin viimeksi syyskuussa, kun ranskalainen MK2-yhtiö sopi sen kanssa rahoitusyhteistyöstä.
MK2 on Euroopan tärkeimpiä laatuelokuvien rahoittajia. Sen tuotantoon kuuluu esimerkiksi Oscar-ehdokkuuksia rohmunnut ja Cannesin Kultaisen palmun voittanut Putoamisen anatomia. Se on ”niitä tuotantoyhtiöitä, joiden kanssa parhaat tekijät haluavat tehdä elokuvaa”, kuten Argillander sanoo.
Lähivuosina suomalaisnimiä tullaan todennäköisesti näkemään joka vuosi useiden Cannesin esiin nostamien elokuvien alkuteksteissä.
IPR.VC työskentelee yhtiöiden kanssa, joita yhdistää arvostus tekijöitä kohtaan. Ne ovat firmoja, joissa luotetaan taiteilijoihin.
”Tekoäly voi auttaa monessa kohtaa elokuvatuotantoa, mutta se ei luo uutta”, Argillander sanoo.
Parempi on erottua yhdistämällä rohkeus ja resurssit.
Oikaisu 31.10.2024 kello 14:21: Jutusta on poistettu maininta Oscar-elokuva Anorasta, joka ei ole A24:n tuotanto, toisin kuin jutussa aiemmin sanottiin. Tilalle on lisätty maininnat A24:n Oscar-kilpailijoiksi uskotuista elokuvista Babygirl ja The Brutalist.