Tervetuloa taimen
Joutsassa odotetaan, että uhanalainen järvitaimen nousisi Seinäkoskeen kutemaan. Sata vuotta sen tiellä oli jyhkeä pato.
10
MIN
Jorma Poikonen kallistaa kaivinkoneensa kauhaa ja raapaisee padon auki muutamalla tarkalla vedolla.
Hän siirtelee kivet epäsymmetriseen muotoon ja kaataa muutaman kauhallisen vettä päälle.
Näyttää luonnon tekemältä, tuumailevat Joonas Pysäys ja Jarmo Pautamo.
Pysäys on kalastusbiologi Keski-Suomen kalatalouskeskuksesta ja Pautamo jokien ennallistamisen konsultti Apajax Oy:sta.
Kun kaivinkoneen jylinä loppuu, korviin kantautuu rauhoittava veden solina. Samea vesi kirkastuu virrassa nopeasti, ja aurinko saa sen kimaltamaan.
Enää vesi ei törmää patoon. Seinäkoski virtaa vapaana ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen.
Pysäys ja Pautamo lyövät ylävitoset ja kaivinkoneenkuljettaja Poikonen huikkaa, että jokohan niitä taimenia alkaisi nousta.
Hetki on historiallinen. Erittäin uhanalaisen Päijänteen järvitaimenen pitäisi nyt saada paremmat kutu- ja poikasalueet.
Veden solinaa seuraa myös Heikki Ruuska. Hänen kotitalonsa pihan läpi on ajettu soraa ja kiviä reilun kuukauden ajan. Yhteensä kymmeniä kuorma-autollisia.
”Pohjois-Päijänteen kalatalousalueelta oltiin yhteydestä, että tämmöinen homma. Minä, että totta kai pato purkuun”, Ruuska sanoo.
Joen kunnostajat ovat luvanneet siivota ja korjata pihan entiselleen. Ruuska vaikuttaa tyytyväiseltä: harva saa katsoa keittiönsä ikkunasta yli satametristä, vapaata koskea.
”En minä muuta vaadi”, Ruuska sanoo. ”Koskimaisema riittää.”
Seinäkoski sijaitsee Joutsassa, noin kuuden kilometrin pituisessa Rutajoessa, joka laskee Päijänteeseen.
Joki kiemurtelee Leivonmäen kansallispuiston liepeillä ja lähes kokonaan Natura-alueella. Kansallispuistossa on luonnontilaisia soita, järvi- ja jokiluontoa sekä harvinaisia harjuja ja metsiä.
Rutajoella on silloin tällöin pesinyt koskikara, joka yleensä pesii Lapissa.
Jokea on kunnostettu 1990-luvulla, mutta Tammen myllyn pato saatiin purettua vasta nyt.
