Kirotut vaalit

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan haluaa ensi vuonna sinetöidä yksinvaltansa, mutta kansalaiset voivat olla eri mieltä.

Turkki
Teksti
Hannu Pesonen

Beyefendi (herrasmies) päättää, muut kuuntelevat. Näin on Turkissa toimittu kaksi vuosikymmentä kestäneellä presidentti Recep Tayyip Erdoğanin valtakaudella.

Mutta kuinka kauan jatkossa? Presidentin liikkumatila on kuluneen vuoden aikana muuttunut ahtaammaksi kuin hänen suurelliset eleensä kertovat.

Turkki on Erdoğanin junailemista kansanvallan rajoituksista huolimatta yhä demokratia, jossa valta vaihtuu vaaliuurnilla.

Kesäkuussa 2023 turkkilaiset valitsevat itselleen sekä presidentin että kansanedustajat. Erdoğan ja hänen vuonna 2001 perustamansa islamistinen Oikeus ja kehitys- eli AKP-puolueensa eivät ole hävinneet valtakunnallisia vaaleja kertaakaan. Nyt ennusteet näyttävät molempien osalta huolestuttavilta.

Turkin 600 kansanedustajan parlamentissa AKP:lla (286 paikkaa) on kiihkokansallisen tukipuolueensa MHP:n (48 paikkaa) kanssa enemmistö. Jo viime kunnallisvaaleissa 2019 AKP kärsi kirvelevän tappion pääoppositiopuolue Tasavaltalaiselle kansanpuolueelle CHP:lle maan suurimmissa kaupungeissa Istanbulissa, Ankarassa ja Izmirissä.

Varsinkin 16 miljoonan asukkaan kotikaupungin Istanbulin menetys oli katkera pala Erdoğanille. Hän loi poliittisen mahtin­sa pohjan sen pormestarina vuosina 1994–1998. Nöyryytys syveni, kun CHP:n Ekrem İmamoğlu korjasi maanvyöryvoiton Istanbulin pormestarinvaaleissa.

Tappioihin asti Erdoğanin mieluisimpia poliittisia iskulauseita oli ”joka hallitsee Istanbulia, hallitsee Turkkia”.

Nyt väitettä ei enää kuule presidentin suusta.

Erdoğanin AKP on islamistinen ja vanhoillinen oikeistopuolue. Sen ydinkannatus kumpuaa Anatolian tasankojen laajoilta ja alikehittyneiltä maaseutualueilta sekä pikkukaupungeista, joiden vähän koulutettuun ja konservatiiviseen väestöön Erdoğanin demagogia puree.

AKP:n poliittisia päävastustajia ovat CHP (134 paikkaa) ja Kansan demokraattinen puolue HDP (56 paikkaa).

Sosiaalidemokraattiseksi itsensä määrittelevä CHP:llä on vahva vertauskuvallinen asema Turkin poliittisella kartalla: se on maan vanhin puolue, joka kertoo vaalivansa yhä perustajansa, Turkin tasavallan luojan Kemal Atatürkin arvoja. HDP edustaa vasemmistoa, Turkin kurdeja ja niin sanottua älymystöä. Se korostaa ajavansa naisten ja vähemmistöjen tasa-arvoa.

Lisäksi Erdoğania vastustaa parlamentissa kirjava joukko pieniä sirpalepuolueita ja riippumattomia edustajia, jotka edustavat poliittista kenttää laidasta laitaan.

Oppositio kaavailee asettavansa yhteisen presidenttiehdokkaan ensi vuonna. Jos näin käy, Erdoğanin vaalivoitto hankaloituu huomattavasti. Vastaehdokas on todennäköisesti joko CHP:n puheenjohtaja ­Kemal Kılıçdaroğlu, Istanbulin pormestari İmamoğlu tai niin ikään CHP:tä edustava pääkaupungin Ankaran pormestari Mansur Yavaş.

Vaalien ajankohtaan sisältyy kaksi tärkeää virstanpylvästä. Atatürkin perustama nyky-Turkin tasavalta täyttää sata vuotta ja Erdoğan itse on ollut vallassa 20 vuotta. Vaalitappio on Erdoğanille mahdoton ajatus.

Iranin presidentti Ebrahim Raisi isännöi Putinia ja Erdoğania heinäkuussa Teheranissa. © Sergei Savostyanov / AFP / MVPhotos

Äänestäjiä Turkissa niin kuin muuallakin kiinnostaa, miten vallanpitäjät edistävät heidän elinolojaan ja arjen vakautta.

Erdoğanin ja AKP:n mahdollisuuksia vaalivoittoon horjuttavat eniten hurja inflaatio ja ostovoiman romahtaminen, näkee Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija ­Toni Alaranta.

Turkin kansantuote kasvaa sinänsä mukavaa kolmen prosentin vuosivauhtia, mutta kansalaiset näkevät arjessaan lähinnä sen, kuinka noin 80 prosentin vuosivauhtia laukkaava inflaatio nostaa hintoja tolkuttomasti.

Tilannetta mutkistaa Erdoğanin omintakeinen puuttuminen talouspolitiikkaan.

Inflaatiota hillitään korkoja nostamalla, kuuluu ekonomistien yleisarvio. Erdoğanin mielestä koronnosto kuitenkin hidastaisi hänelle vaalimenestyksen kannalta tärkeää talouskasvua. Siksi Turkin keskuspankki piti ensin ohjauskorkonsa paikallaan puolen vuoden ajan ja elokuussa laski sitä yhdellä prosenttiyksiköllä.