Uudet kodittomat

Kallion virastotalo kokoaa kirjon kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluita.

1960-lukulaisen virastojätin aulassa on hiljaista, vain muutamia ihmisiä. Hoito ja huolenpito siellä missä sinäkin, julistaa mainosplakaatti. Aulan seiniä koristaa Petri Makkosen abstrakti teossarja Toiset kerrokset. Anne Kinni johdattaa hissillä kolmanteen.

Kinni on projektipäällikkö Helsingin kaupungin asumisneuvonnassa, jonka johto toimii Kalliossa. Asiakastyötä on eri puolilla kaupunkia.

Ajat ovat huolestuttavat.

Kinni kertoo, että ihmiset ovat tehneet paniikkiratkaisuja hallituksen tukileik­kausten ja asumistuen rajausten jälkeen.

”Perhe saattoi muuttaa yksiöön tai pieneen kaksioon, kun he säikähtivät, että nyt pitää muuttaa.”

Äkkiratkaisujen selvittely jälkikäteen on hankalaa.

Asumisneuvonta on ennaltaehkäisevää palvelua. Asumisneuvojat auttavat ihmisiä vuokranmaksun ongelmissa tai asunnottomuuden uhatessa. Neuvontaa tarjoavat eri tahot: kunnat, vuokrataloyhtiöt, säätiöt ja järjestöt. Helsingin kaupungin asumisneuvonta auttaa sekä kaupungin asunnoissa että yksityisellä puolella asuvia.

Monesta suunnasta kuuluu samaa: neuvonnan tarve on kasvanut rajusti. Kinni itse on tehnyt työtä Helsingin kaupungilla vuodesta 2009.

Viime vuonna asiakaskontakteja oli 25 000, joista uusia 6 000. Suuri osa asiakkaista on yksineläviä, mutta perheitäkin on yli 6 500. Alkuvuonna asiakkaita oli 77 prosenttia enemmän kuin samaan aikaan kaksi vuotta sitten. Yleisin yhteydenoton syy on vuokravelka.

”Ei tule aiemmilta vuosilta mieleen vastaavaa. Ongelma on melkein räjähtänyt käsiin.”

Tammikuu 2024: Hallitus jäädytti muun muassa opintotuen, asumistuen, lastenhoidon tuen, vanhempainrahan, työmarkkinatuen ja peruspäivärahan indeksikorotuksia. Työttömyysturvan omavastuupäivät nousivat.

Huhtikuu 2024: Asumistuen omavastuu kasvoi ja tuki pieneni. Toimeentulotuessa kiristettiin asumismenojen korvattavuutta. Työttömyysetuuden suojaosa eli 300 euron ansaintamahdollisuus poistui. Työttömyysturvan lapsikorotukset poistettiin.

Syyskuu 2024: Arvonlisävero nousi. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikattiin. Työssäoloehtoa pidennettiin. Ikääntyneiden työttömyysturvaa heikennettiin. Palkkatuettu työ ei enää pääsääntöisesti kerrytä työttömyysturvan työssäoloehtoa.

Leikkaukset ovat sattuneet samaan aikaan elämisen ja asumisen kallistumisen ja työttömyyden pahenemisen kanssa. Ahtaimmalla ovat tukien varassa elävät, mutta esimerkiksi Helsingin asumisneuvonnan asiakkaista lähes viidennes on työssäkäyviä.

Samaan aikaan kun rahat ovat tiukalla, edullisia asuntoja on vaikea löytää.

Rakentaminen on hyytynyt. Hallitus leikkaa valtion tukea kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi. Tänä vuonna korkotukilainavaltuuksien määrä oli 1,75 miljardia euroa. Ensi vuonna se on 1,135 miljardia ja vuonna 2027 vain 500 miljoonaa euroa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty käsitteli asumisen kriisiä huhtikuisessa raportissaan. Asumisen epävarmuus ei ole Suomessa perinteisesti koskettanut työssäkäyviä. Raportin mukaan tilanne on muuttunut niin äkillisesti, että se on yllättänyt asiantuntijat.

Paula on yksi monista, joiden eläminen on käynyt äärimmäisen tiukaksi. Hän on 46-vuotias ja opiskelee uutta tutkintoa ammattikorkeakoulussa. Hiljattain hän oli myös asunnoton. Hän ei esiinny oikealla nimellään, koska aihe leimaa helposti.

Vielä viime vuonna Paula asui avopuolison ja tämän teini-ikäisen lapsen kanssa pienessä kaksiossa. Vuokra nousi yli tuhanteen euroon. Sairauksien vuoksi työkyvyttömän miehen etuudet pienenivät. Paula itse oli opintotuella. Kelalta tuli sama kirje kuin kymmenilletuhansille muille suomalaisille: kehotus hakea halvempaa asuntoa. Sellaista ei löytynyt.

Joka kuukausi pieni osa vuokrasta jäi rästiin. Piti syödäkin ja huolehtia ammattikoulua käyvästä nuoresta. Paikallinen järjestö lahjoitti hävikkiruokaa.

”Tilanne aiheutti painetta parisuhteeseen. Taloushuolet kasaantuivat. Tuli eripuraa, sättimistä ja nälvimistä.”

Lopulta parisuhde kariutui ja Paula päätyi lähtemään. Hän haki asuntoa kaikkialta. Este oli aina sama: aiempi luottohäiriömerkintä. Hän päätyi äitinsä luokse patjamajoitukseen viikoksi tai pariksi. Se venyi kuukausiksi.

”Opiskelen eikä minulla ole päihdeongelmaa. En olisi voinut mennä mihinkään asuntolaan.”

Paula on jo pienen lapsenlapsen mummi ja tarvitsi paikan missä olla. Hän mietti, että hän tässä iässä, isoäitinä, menee toisen vaivoiksi.

”Ei äitini sitä sillä tavoin ottanut. Minua se kuitenkin nolotti: enkö saanut tätä hoidettua.”

Saanko soittaa, kun minua ahdistaa niin valtavasti?

Helsingin kaupungin asumisneuvoja Maria Nordman vastailee tällaisiin puheluihin toimipisteessään Herttoniemessä. Asiakkaana voi olla vaikka työssäkäyvä yksinhuoltajaäiti, jonka pieni palkka ei vain riitä.

”Aina saa soittaa, jos oma tilanne askarruttaa. Vaikka muita ongelmia ei olisi, siinä on ihan riittävästi, kun elämä on sinnittelyä kuukaudesta toiseen: riittääkö raha vai ei, eikä se riitä”, Nordman sanoo.

Noin 80 prosenttia asumisneuvonnan asiakkaista on tämän kaltaisia. Heillä ei ole esimerkiksi sellaisia päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka heikentävät kykyä huolehtia itsestä ja asumisesta. On vain jatkuva, kuristava rahapula ja vaikeus selviytyä vuokrasta.

Yleensä Nordman auttaa puhelimitse, mutta tekee tarpeen tullen myös koti­käyn­tejä.

Hän kartoittaa asiakkaan kanssa tämän taloustilannetta ja selvittää Kelan etuuksia ja sosiaalityön palveluja. Hän laatii vuokranantajan kanssa maksusuunnitelmaa ja auttaa etsimään edullisempaa asuntoa. Jos rahat eivät tiukan budjetoinnin ja perustoimeentulotuen jälkeen riitä, viime kädessä voi saada sosiaalitoimesta täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea.

Työssä on paljon toivoa. Velkaantuneiden asiat usein järjestyvät pikkuhiljaa.

Ei voi olla totta! Ei sitä velkaa niin paljon ole!

Reaktio saattaa olla epäusko. Joskus asumisneuvoja ehtii soittaa ensin asukkaalle päin. Helsingissä asumisneuvojat seuraavat kaupungin asuntojen eli Hekan asukkaiden vuokranmaksua. Asumisneuvoja ottaa yhteyttä, kun vuokria jää rästiin.

Joku voi hermostuakin. Lähes aina ihmiset kuitenkin ovat kiitollisia. Vuokrarästit, perintään mennyt vuokravelka tai häätöuhka kaventavat näköalan olemattomiin.

Monelle on suunnaton helpotus kuulla nämä sanat: asioille voi vieläkin tehdä jotain.

”Ihmiset saisivat ottaa yhteyttä jo ennen kuin velkaa alkaa olla se kaksi vuokraa tai 4–6 omavastuuosuutta Kelan tukien jälkeen. Joskus tulee tosi kova kiire”, Nordman sanoo.

Hekan kanssa voi tehdä vuokravelan mak­susuunnitelman jopa 18 kuukaudelle. Pääasia on järjestää lisäaikaa: estää velkojen eteneminen häätöön asti.

Kohtuuhintaista asuntoa etsivä on usein kääntänyt jo kaikki kivet. Asumisneuvojilla on silloinkin mahdollisuuksia auttaa. Heillä on kontaktit kaupungin vuokranantajaan ja moniin muihin vuokranantajiin sekä yhteistyötä näiden kanssa. Asumisneuvojien tuel­la voi löytyä asunto myös sellaiselle, joka on vuokramarkkinoilla omin päin heikoilla.

Joskus avun olisi pitänyt tulla jo paljon aikaisemmin. Varsinkin nuorilla saattaa olla isoja puutteita taloustaidoissa.

”Joissakin tapauksissa on tosi vaikea auttaa, jos ihminen tekee vääriä valintoja ja rahat menevät jonnekin muualle kuin niiden kuuluisi mennä.”

Kun äitinsä luona majoittuva Paula oli kokeillut muut vaihtoehdot, viimeisenä oljenkortena hän hakeutui asunnottomuustyötä tekevän Sininauhasäätiön sivuille. Hän klikkasi yhteydenottolomaketta ja painoi valikosta yhteydenoton syyn:

Tarvitsen tukea.

Kun stressi on suurin, kaipaa tunnetta siitä, ettei paini asioiden kanssa yksin.

Annettuaan lisätietoja sähköpostitse Paula pääsi tapaamaan omaa työntekijää, jonka kanssa kävi elämäntilannettaan läpi. Kokonaisvaltainen apu ja käytännön tuki to do -listoineen tuntui hyvältä. Asiat lähtivät etenemään järjestelmällisesti.

”Työntekijä antoi joka kerta kotiläksyn: Pitää tarkistaa, että olen jo hakenut asuntoa tietyistä paikoista. Pitää selvittää, miksi kaupungilta tuli este saada asuntoa. Tehtiin valtakirja, jolla työntekijä saa tarvittaessa olla Kelaan yhteydessä.”

Äidin luona vietetyt kuukaudet tuntuivat pitkiltä. Sininauhasäätiölläkään asuntoa ei ollut heti tarjolla. Yhteydenpito jatkui kuitenkin viikoittain.

”Minua pidettiin jatkuvasti ajan tasalla. Ei tullut tunnetta, että minut olisi unohdettu.”

Suomessa ei ole telttakyliä eikä kovin laajasti näkyvää kodittomuutta. Asunnottomuus on usein piilossa: ihmiset majailevat sukulaisten ja ystävien luona.

Viime vuonna asunnottomuus lisääntyi ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Koko maassa kasvua oli 11 prosenttia. Vielä jyrkemmin asunnottomuus lisääntyi esimerkiksi Tampereella, yli 40 prosenttia. Kaikissa isoissa kaupungeissa kasvoi myös ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa majoittuvien määrä.

Häätöjä pantiin toimeen koko maassa keskimäärin yli sata viikossa. Mielikuvissa häätö tulee häiriökäyttäytymisen takia. Suuri osa häädöistä johtuu kuitenkin vuokravelasta.

Amnestyn raportissa hätämajoituksen työntekijä kertoo: ”Olen tällä viikolla tavannut viisi tai kuusi juuri asunnottomaksi jäänyttä, joista neljä on työssäkäyviä. Ja meidän palvelumme ei ole suunnattu sellaisille työssäkäyville ihmisille, jotka eivät käytä päihteitä tai joilla ei ole vakavaa psykiatrista sairautta.”

Hätkähdyttävää on projektipäällikkö Anne Kinnin mielestä se, että myös pitkäaikaisesti asunnottomissa on työssäkäyviä.

”Eräs ihminen asui seitsemän vuotta autossa ja kävi töissä autosta käsin.”

Asunnottomuuteen ajavat usein monet yhtäaikaiset ongelmat.

Työt loppuvat tai jää työkyvyttömäksi. Tulee avioero tai leskeys ja joutuu maksamaan yksin liian kallista asuntoa. Halvempaa asuntoa ei löydy, vuokra jää rästiin. On kelkasta putoamista, digitaidottomuutta, kielitaidottomuutta, syrjintää vuokramarkkinoilla esimerkiksi maahanmuuttotaustan vuoksi.

Mitä tiukemmalle budjetti on viritetty, sitä pienempi vastoinkäyminen voi sen keikauttaa. Viime vuonna pienituloiset kotitaloudet käyttivät keskimäärin 41,6 prosenttia tuloistaan asumiseen.

Vaikka työssäkäyvällä olisi varaa maksaa asumisestaan, kodin löytyminen voi pitkittyä. Luottohäiriö, aiempi vuokravelka tai häätö tekee hänestä epätoivotun vuokralaisen.

Amnestyn raportissa 55-vuotias yksinhuoltaja toteaa: ”Kela käskee hakemaan asuntoja Lumolta tai Satolta tai vastaavilta, mutta jos olet menettänyt luottotiedot, niin se on turhaa ja tiedät sen. Ne tarkistaa luottotietosi. Kela käskee silti hakea niitä asuntoja, mikä on ihan älytöntä.”

Asunnottomuus vaikuttaa elämässä kaikkeen. Se vaikeuttaa työssäkäyntiä, vanhemmuutta, järkyttää perusturvallisuutta. Se stigmatisoi, hankaloittaa uuden kodin löytymistä, työllistymistä, perheellistymistä.

Helsingin kaupungin asumisneuvoja Maarit Lehtinen auttaa jo asunnottomiksi jääneitä, pääasiassa yhden hengen talouk­sia ja itsenäiseen asumiseen kykeneviä. Moni on ohjattu neuvontaan hätä- ja tilapäismajoituksesta ja sosiaalipalveluista.

”Tukileikkaukset näkyvät meillä esimerkiksi niin, että ihmiset irtisanovat asuntoja ilman että heillä on välttämättä tietoa, mistä lähteä hakemaan apua”, Lehtinen sanoo.

Lehtinen tapaa asiakkaitaan toimipisteillään Maunulan ja Kallion virastotaloissa. Häätöjä ehkäisevät kollegat kohtaavat myös perheitä.

Asunnosta luopuminen on erityisen hankalaa lapsiperheille. Vaikka sosiaalitoimi ei jätä lapsiperheitä pulaan, jotkut perheet haluavat toimia omalla tavallaan, majoittua sukulaisten luona ja etsiä uutta kotia sieltä käsin.

Häätöuhkat, talousvaikeuksista johtuvat muutot ja perheen arjen paineet haittaavat kuitenkin lasten koulunkäyntiä ja sosiaalisia suhteita.

Asumisneuvonnassa joudutaan etsimään realismia: mihin omalla budjetilla on todella varaa? Alussa osa asiakkaista haluaa asunnon tietyltä alueelta ja tietyillä mukavuuksilla, mutta vähitellen moni päätyy laajentamaan hakua.

Helsingin kaupungin asumisneuvojat auttoivat viime vuonna estämään yli tuhat häätöä. Asiakkaille hankittiin 428 asuntoa ja vuokravelkoja selvitettiin 9 000.

Palvelua joudutaan kuitenkin tekemään tiukkenevilla resursseilla. Hallitus on puolittanut julkisen asumisneuvonnan valtion rahoituksen. Vuodesta 2028 eteenpäin rahoitus on vielä avoinna. Nykyinen perustuu kokeilulakiin vuosille 2023–2027.

Helsingin suhteen Anne Kinni on silti toiveikas: kaupungin poliitikot ja johto ovat aktiivisia asumisasioissa, ja asumisneuvonnan turvaaminen on mainittu kaupungin strategiassa.

Asumisneuvonta, kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen johto ja vuokran­antajat tekevät tiivistä yhteistyötä ja koettavat estää ongelmia eskaloitumasta.

”Vuokranantajillekin tilanne on vaikea. He kantavat taloudellisen riskin. Jossain heillä tulee raja vastaan”, Kinni sanoo.

Kaikille suomalaisille asumisneuvontaa ei ole tarjolla, suurelle osalle kyllä. Valtion asuntopolitiikkaa toteuttava ARA selvitti vuonna 2019, että asumisneuvontaa järjestetään vähintään 54 kunnassa ja palvelut kattavat noin 90 prosenttia väestöstä. Vuodesta 2022 ARA on myöntänyt kunnille valtionavustusta asumisneuvonnan kehittämiseksi ja laajentamiseksi.

Amnesty on nostanut Oulun hyväksi esimerkiksi: kaupunki saattaa vuokrata asunnon itselleen ja edelleen asukkaalle, joka vuokranmaksun lisäksi sitoutuu yksilölliseen ohjaukseen ja tukeen.

Pidetään huoli siitä, mistä muut maat hakevat oppia.

Näin kehottaa Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski. Hän toimii Euroopan komission asiantuntijatyöryhmässä, joka laatii suosituksia asunnottomuuskriisin ratkaisemiseksi. Suomessa asumisen tila on pitkään ollut menestystarina, josta haetaan mallia.

”Saavutus on ollut poikkeuksellisen hieno. Ei lähdetä rikkomaan ehjää”, Ojankoski sanoo.

Suomi on toisen maailmansodan jälkeen rakentanut katkeamatta valtion tukemia vuokra-asuntoja. Sosiaaliturva on varmistanut asumisen myös pienituloisille ja tulottomille. Meillä ei ole käytännössä vuosiin ollut pelkästä tuloköyhyydestä johtuvaa asunnottomuutta.

Ojankoski on huolissaan samasta asiasta kuin Helsingin kaupungin asumisneuvojat: tukileikkaukset yhdistettynä elämisen kallistumiseen ovat monelle liikaa. Hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä syntyi katveita asunnottomuutta ennaltaehkäiseviin palveluihin. Järjestöiltäkin on leikattu.

Hän kritisoi myös sitä, että sijoitusasuntobuumin ja Airbnb-bisneksen myötä asunnot ovat muuttuneet investoinneiksi ja omaisuuseräksi muiden joukossa. Missään päin maailmaa markkinat yksin eivät onnistu hoitamaan vähäosaisimpien asumista. Julkisesti tuettu asuntotuotanto ja riittävä sosiaaliturva ovat ehdottoman tärkeitä.

Y-Säätiö vuokraa ja rakennuttaa kohtuuhintaisia koteja. Silläkin on asumisneuvontaa. Asumisen lisäksi se on järjestänyt yrityskumppaneiden kanssa asiakkaille keikkatöitä, jotka ovat poikineet monille kokopäivätyötä. Työttömyysetuuden suojaosan poisto on nyt hankaloittanut myös keikkatyön tekemistä.

”Työntekijämme kokevat työn raskaaksi, kun he eivät pysty muuttumaan rahaksi. Sosiaalinen tarveharkinta on poistunut monista tukijärjestelmistä, ja Kela-rajat asettavat ihmisiä epäreiluun tilanteeseen”, Ojankoski sanoo.

Hän korostaa, ettei kukaan kiellä valtion talouden vaikeuksia. Silti hän perää viisautta nähdä pidemmälle, yli tämän ajan.

”Yhteiskunnan on kannattavampaa hoitaa asuminen kuin sallia asunnottomuus.”

Paula sai kolmen kuukauden odotuksen jälkeen tiedon: nyt olisi asunto vapaana.

Alussa oli vain patja yksiön nurkassa. Sekin oli jo paljon. Sai vihdoin olla omillaan.

Sininauhasäätiön työntekijä on pitänyt yhteyttä muuton jälkeenkin. Nykyisillä tuillaan Paula pystyy jatkamaan opintojaan ja selviytyy, vaikkakin niukasti. Vuokra on 715 euroa.

Paula haluaa päästä nopeasti työelämään. Tavoite on suorittaa 3,5-vuotinen tutkinto 2,5 vuodessa. Ulosotossa on vanhaa velkaa, joten työnteko opintojen ohessa ei ole kannattavaa. Talous- ja velkaneuvoja kehotti opiskelemaan ensin loppuun.

Sininauhasäätiön asunto on väliaikainen, ja jossain vaiheessa tulee löytää pysyvämpi koti. Nykyhetki on silti hyvä.

”Asun ensimmäistä kertaa aikuisiällä yksin ja nautin tästä.”