Ylen uutisista, hei!

Esraa Ismaeel tiesi, ettei hänen unelmansa ehkä koskaan toteutuisi.

Hän oli opiskellut journalismia jo Irakissa, tehnyt hiukan toimittajan töitäkin. Suomeen hän saapui 2015.

Parin vuoden maassaolon jälkeen hän ryhtyi vapaaehtoistöihin. Porukalla luotiin Facebookiin sivu, kuin oma uutiskanavansa.

Siellä jaettiin tietoa Suomesta arabiaksi. Ismaeel luki videolle uutisia, suorana. Parhaimmillaan Espoo FM:ksi kutsuttu kanava lähetti suoraa arabiankielistä ohjelmaa kuusi tuntia päivässä. Paitsi uutisia myös keskusteluita ja kulttuuriohjelmaa.

Projektille haettiin apurahoja ja sponsoreita, mutta niitä ei herunut. Tuntui, ettei Suomessa ymmärretty monikielisen tiedonvälityksen tärkeyttä.

Keväällä 2019 ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa alkoi uusi koulutus: vuoden mittainen kokonaisuus, joka oli suunnattu maahanmuuttajataustaisille toimittajille. Niille, joilla oli jo alan koulutus tai työkokemusta kotimaastaan mutta tarvetta saada Suomesta kontakteja.

Ismaeel pääsi mukaan heti ensimmäiselle vuosikurssille. Ammattikorkeakoulusta tehtiin erilaisia tutustumiskäyntejä alan työpaikoille.

Yhdessä mediatalossa Ismaeel päätti vihdoin kysyä asiasta, unelmastaan:

Voitaisiinko teillä jonakin päivänä tehdä sisältöjä arabiaksi?

Työntekijöiden kasvoilta näytti paistavan kysymys: mistä ihmeestä sinä oikein puhut.

Alkuvuodesta 2020 harva arvasi, millaisia muutoksia vuosi toisi tullessaan.

Ismaeel valmistui Haaga-Heliasta helmikuussa 2020. Kuukautta myöhemmin hän oli jo Ylellä töissä, arabiaksi.

Ylen tiedotteessa asia selitettiin näin:

”Yhteisen turvallisuuden takia on tärkeää, että kaikki Suomessa asuvat saavat nyt ajantasaista ja luotettavaa tietoa koronavirus­tilanteesta, riippumatta siitä osaavatko he suomen kieltä vai ei.”

Pandemia pakotti Ylen havahtumaan siihen, että yhä suurempi osa väestöstä puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia.

Viruksesta alettiin tiedottaa neljällä uudella kielellä: arabiaksi, kurdiksi, somaliksi ja persiaksi.

Vieraskielisten määrä Suomessa on vuosien 2011–2022 välillä kaksinkertaistunut.

Suurimmat kieliryhmät vuoden 2023 lopussa olivat venäjä (lähes 100 000 puhujaa), viro (50 200), arabia (41 300), englanti (33 800), ukraina (26 500) ja somali (25 600).

Toukokuussa 2020 Ylen strategiaa päivitettiin.

”Silloin jo kirjattiin, että meidän tavoitteenamme on lisätä monimuotoisuutta ja monikielisyyttä ja siten edistää tasa-arvoa ja hyviä väestösuhteita”, sanoo monikielisten uutisten vastaava tuottaja Marko Krapu.

Ihan niillä sanoilla asia ei strategiassa lue, mutta sisältö on sama.

”Suomi on moniäänisempi kuin ennen, joten Ylekin on.”

”Palvelemme erityisryhmiä tavalla, jota muut eivät tee.”

”Yle auttaa siinä, että ihmiset kokevat olevansa osa ympäröivää yhteiskuntaa.”

Kun Suomeen alkoi saapua ukrainalaisia, Ylellä oltiin jo kokeneempia. Ukrainankielisiä uutisia ajankohtaisista aiheista alettiin julkaista toukokuussa 2022.

Ja onhan eri kieliä ollut Ylellä käytössä aiem­minkin. Ensimmäiset venäjänkieliset radiolähetykset aloitettiin jo 1990-luvun alussa, englanninkielinen Yle News vuonna 1999.

Viime vuonna Krapu sai tehtäväkseen selvittää, onko Suomessa muita kieliryhmiä, jotka hyötyisivät omankielisestä uutisoinnista. Tarkoitus oli varmistaa, että kaikilla Suomessa asuvilla olisi mahdollisimman samankaltainen käsitys siitä, mitä maassamme tapahtuu.

Marko Krapu kollegoineen haastatteli kahden kieliryhmän edustajia: arabian ja somalin. Järjestöjä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä. Viranomaisia, jotka ovat työssään paljon tekemisissä maahanmuuttajien kanssa. Heiltä kysyttiin, millaisista asioista maahanmuuttajat kaipaavat lisää tietoa.

Selvityksessä kävi ilmi, että moni seurasi suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia lähinnä sosiaalisen median kautta.

”Ja me kaikki tiedämme, kuinka paljon somessa liikkuu disinformaatiota tänä päivänä.”

Pahimmillaan eri kielillä levitetty dis­informaatio voi johtaa uhkatilanteisiin.

Niin on käynyt naapurissa. Arabiankielisessä internetissä levisi vuosina 2021–2023 väite, että Ruotsin viranomaiset kidnappaavat muslimilapsia ja pyrkivät pakkokäännyttämään heitä pois islamista. Sosiaalityön tavanomaiset huostaanottotapaukset leimattiin maailmalla ideologisiksi.

Ruotsin viranomaisten mukaan myös venäläiset valtionalaiset mediat ovat auttaneet levittämään valeuutisia arabiaksi. Niissä väitetään, että Ruotsin valtio tukisi Koraanin polttajia.

Elokuussa 2023 Ruotsin terroriuhkatasoa nostettiin. Yksi keskeinen syy liittyi juuri dis­informaatiokampanjoihin.

Niitä vastaan on pyrkinyt taistelemaan Alkompis. Se on ruotsalainen arabiankielinen media, joka pyrkii olemaan ”sillanrakentaja ruotsalaisen yhteiskunnan ja uusien ruotsalaisten välillä”.

Yksi mediayhtiö ei ehkä voi estää disinformaation leviämistä ulkomailla, mutta se voi tuoda oikean tiedon Ruotsissa asuville arabiankielisille. Siihen Alkompis pyrki: vaikka mediataloa uhkailtiin ulkomailta käsin, se jatkoi aiheesta uutisointia yhä voimakkaammin.

Jutuissa oli myös selittävä sävy: miten ruotsalaiset sosiaalipalvelut toimivat ja miksi huostaanottotilanteisiin päädytään.

Alkompis on vakiinnuttanut paikkansa arabiankielisessä yhteisössä. Tänä vuonna se on alkanut tehdä uutisiaan myös ruotsiksi. Siten pyritään tavoittamaan maahanmuuton toista sukupolvea ja levittämään ruotsinkieliselle yleisölle tietoa myös toisen kieliyhteisön asioista.

Myös julkisrahoitteinen Sveriges Radio on tehnyt monikielisiä uutisia pitkään. Arabiaksi vuodesta 1994, somaliksi vuodesta 2000.

Kysyntä on niin suurta, että useammalle toimijalle on tilaa.

Alkompis saa suurimman osan rahoituksestaan mainostuloina. Arabiankielisiä asuu maassa niin paljon, että heillä on suuri ostovoima.

2010-luvun lopulla arabia nousi Ruotsin toiseksi yleisimmäksi äidinkieleksi, ohi suomen.

Yle Arabic ja Yle Somali -kanavat luotiin videopalvelu Youtubeen alkukeväästä 2023.

Maaliskuussa eduskuntavaalien alla molemmilla kielillä julkaistiin vaalikeskustelut. Mukaan studioon oli kutsuttu kieliryhmien edustajia.

Somaliksi keskustelivat lähihoitaja, liikemies, opettaja ja toimittaja. Arabiankielisessä vaalipaneelissa mukana olivat perheohjaaja, Suomi–Syyria-seuran toiminnanjohtaja ja toimittaja.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Yle teki näillä kielillä kohderyhmille mukautettua sisältöä.

Aiemmin englanninkieliset uutiset palvelivat maahanmuuttajia yhtenä isona joukkona. Vain venäjänkieliset oli huomioitu erikseen. Koronatiedotusta taas oli tehty eri kielillä, mutta sisältö oli sama.

Nyt päästiin puhumaan oikeasti yhteisöjen omista näkökulmista. Väittelemään ja tarjoamaan erilaisia näkemyksiä.

Arabiankielisessä lähetyksessä todettiin, että monilla on vaikeuksia ehdokkaan valitsemisessa. Siihen löytyi Ylen verkkosivuilta apua: vaalikone tarjottiin kevään 2023 eduskuntavaalien alla ensi kertaa myös arabiaksi.

Somaliksi pohdittiin, miksi somalinkielisten äänestysprosentti on Suomessa matala.

Keskustelijoiden mukaan kaikki somalit eivät usko, että äänestäminen muuttaa mitään.

Tai sitten he eivät aidosti ymmärrä, että heillä on oikeus itse päättää, ketä he äänestävät. Joillekin on uskoteltu, että väärän ehdokkaan äänestäminen on syntiä.

”Ei pidä uskoa sitä, joka sanoo, että esimerkiksi vihreiden tai perussuomalaisten äänestäminen on syntiä”, liikemies Abdi Osman sanoi videolla.

Hänestä kaikkien äänestäjien tulisi ”käyttää omia aivojaan”.

Lopuksi juontaja Wali Hashi tiivisti:

”Olennaisinta on, että Suomi on demokraattinen maa. Toisissa maissa saatetaan taistella aseilla, tässä maassa äänillä.”

Hashi on ollut Ylellä töissä vuodesta 2009.

Kevään 2023 vaalikeskustelu oli ensimmäinen kerta, kun hän teki Ylelle journalistista sisältöä omalla äidinkielellään.

”Ainakin ihmiset tietää, että me aloitettiin!”

Ylen monikielisten uutisten aloittamisesta kerrottiin samana päivänä, kun hallitus sai valmiiksi päätöksensä Ylen leikkauksista. Perussuomalaiset kimpaantuivat ara­bian- ja somalinkielisistä uutisista. Ärhäkkä reaktio sai paljon näkyvyyttä mediassa.

Hashi ei sitä säikähtänyt. Hänestä on hyvä, että aiheesta keskustellaan.

”Mä sanoin Markolle, että tää on aika kiinnostavaa markkinointia meille.”

Mutta Hashi onkin tottunut kuulemaan kovaa kieltä. Lama-ajan Suomi ei ollut mikään helppo paikka uudelle maahanmuuttajalle. Somali-sanasta tuli 1990-luvulla kuin kirosana, Hashi sanoo.

”Mä tutustuin silloin yhteen romaniin, joka sanoi mulle, että kiitos Wali, kun te tulitte. Nyt te olette ottaneet meidän paikan syntipukkina.”

Hashin mukaan somaleiden vastahakoisuus suomalaista mediaa kohtaan syntyi jo 1990-luvulla. Yleensä maahanmuuttajien kanssa ei puhuttu, vaikka heistä olisi puhuttu. Tai jos somaleita haastateltiin, kysyttiin aina, miksi te olette täällä, hän sanoo.

Monet somalit suhtautuivat suunnitteluvaiheessa myös Yle Somaliin hiukan epäilevästi. Kyseltiin, mitä projektilla aiotaan.

”Heidän on vaikea luottaa, koska he luulevat, että heistä puhutaan kuten ennenkin”, Hashi sanoo.

Kun kysyttiin, seuraatteko Yleä, kaikissa kieliryhmissä vastaus oli sama: En seuraa. Yle ei ole meitä varten.

Suomen vieraskielisistä juuri arabian- ja somalinkieliset suhtautuvat kriittisimmin suomalaiseen mediaan. Uutisointia omasta kieliryhmästä pidetään liian negatiivisena. Tieto on vuonna 2019 julkaistusta kyselytutkimuksesta, jonka muut kohderyhmät olivat englannin-, venäjän- ja vironkieliset.

Nyt mediasuhdetta pyritään korjaamaan. Somalin- ja arabiankielisiä uutisia tehdään aluksi kymmenen kuukauden projektina. Sitten katsotaan, miten ne ovat tavoittaneet yleisönsä.

Oikeastaan somalinkielisillä uutisilla on kolme kohderyhmää, Hashi kertoo.

Ne, jotka ovat tulleet Suomeen 1990-luvulla. He ovat aina unelmoineet kotiinpaluusta ja katsovat lähinnä oman kotimaansa uutisia satelliitin avulla. Heidät halutaan nyt seuraamaan myös Suomen tapahtumia.

Sitten on toinen sukupolvi, joka on syntynyt täällä. He puhuvat suomea, mutta eivät tunnista itseään suomalaisesta mediasta.

”Esimerkiksi mun poika seuraa Tiktokissa vaan somalinkielistä sisältöä”, Hashi sanoo.

Kolmantena ovat uudet tulijat. He eivät vielä osaa suomea eivätkä ymmärrä suomalaista yhteiskuntaa. Heitä ajankohtaiset tiedot Suomesta voivat auttaa sopeutumaan uuteen kotimaahan.

Hashi tekee työtä puolipäiväisesti. Toista puolikasta tekee toimittaja Horio Abdulkadir. Arabiankielisistä uutisista vastaa täysipäiväisesti Esraa Ismaeel.

Uutisaiheiden ideointi ja videoiden käsikirjoitus tehdään yhteistyössä tuottajan kanssa.

Tuottaja Katja Liukkonen ei osaa arabiaa­ eikä somalia. Apuna käytetään erilaisia käännösohjelmia, jotka tosin kääntävät somalia kehnosti.

Usein tuottaja käskee tiivistämään tekstiä. Välillä se on vaikeaa, koska kieli on niin erilainen. On huomattu, että viisi sanaa suomeksi on usein kymmenen somaliksi.

Teknisestikin on ollut haasteita: arabian kielen aakkosten ajaminen Ylen järjestelmiin vei aikansa.

Sisällöissä on kaksi erilaista konseptia.

Kaivetaan omia uutisia kieliyhteisön sisältä. Toisinaan ne voivat päätyä myös suomenkielisiin uutisiin.

Sitten on explainereita, selittäviä uutisia. Haastatteluhetkellä Hashilla on tekeillä sellainen eduskuntatalon pylväitä värjänneistä aktivisteista. Se on mukautettu kohdeyleisölle sopivaksi:

”Eihän moni edes tiedä, mikä on Elokapina”, Hashi sanoo.

Laajassa yleisössä on pulmansa. Uutisvideoita julkaistaan useilla somealustoilla. Sama video voi tulla nuorelle vastaan Tiktokissa ja hänen vanhemmilleen Facebookissa.

”Me ei voida puhua sellaista vanhaa somalimurretta, jota nuoret eivät ymmärrä.”

Eikä video voi olla liian tylsä.

”Jos mä selitän vakavalla naamalla kuin joku vanha pappa, nuoria ei kiinnosta.”

Aurinkoisena torstaipäivänä Esraa Ismaeel hyppää taksiin Pasilasta.

Hän on matkalla espoolaiseen kouluun haastattelemaan arabian kielen opettajaa Yle Arabicin uutisvideota varten.

On lokakuun alku, ja pari päivää aiemmin on uutisoitu lasten lukutaidon laskusta.

Jyväskylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajalapsista 61 prosentilla on heikko lukutaito. Suomessa syntyneillä maahanmuuttajavanhempien lapsilla vastaava luku on 39 prosenttia.

Taksi saapuu koululle hieman etuajassa, ja Ismaeel seisoskelee aulassa odottelemassa sovittua tapaamista.

Naulakoiden edessä joku pysähtyy tervehtimään. Arabiaa puhuva koulunkäyntiavustaja on tunnistanut Ismaeelin näkemiensä Ylen videoiden perusteella. Ovat he saattaneet myös tavata jonkun yhteisen tuttavan juhlissa.

Niin Ismaeel saa uutisvideolleen uuden haastateltavan. Koulunkäyntiavustajan mielestä puutteet lukutaidossa johtuvat siitä, että lapset ovat liian kiinni puhelimissaan. Lisäksi maahanmuuttajille suunnattu valmistava luokka kestää vain vuoden, mikä on joissakin tapauksissa aivan liian vähän.

Seuraavaksi haastatteluun pääsee arabianopettaja Rana Ahmad.

Hänestä lukutaidon edistämiseksi tärkeintä olisi panostaa kieltenopetukseen. Sekä suomen opetukseen että lapsen äidinkielen opetukseen.

Uutta kieltä voi oppia kunnolla vain, jos osaa äidinkieltään hyvin, Ahmad sanoo.

Lopuksi halutaan myös lasten näkemyksiä. Ahmad auttaa etsimään käytäviltä oppilaita, joiden hän tietää osaavan arabiaa. Heitä on tässä koulussa kahden ryhmän verran.

Jotkut lapsista kuiskuttelevat toisilleen ja katsovat Ismaeelia ja tämän videokalustoa uteliaasti.

Ismaeel on ehtinyt tehdä Yle Arabiciin seitsemän videota. Aiheet ovat vaihdelleet kansalaisuuden ehtoja koskevista lakimuutoksista Kansallisteatterin ensimmäiseen arabiankieliseen näytelmään.

Yhtä videota varten Ismaeel on haastatellut vanhempaa, jonka lasta puukotettiin kesällä Oulussa. Äidin kirjoittama viesti näkyy ruudulla, julkiseen haastatteluun hän ei halunnut.

Hän yrittää pitää mahdollisimman matalaa profiilia suojellakseen lapsiaan. Oulussa kävellessään hän vilkuilee jatkuvasti olkansa yli.

Tilastokeskuksen tilasto vieraskielisten määrästä Suomessa ulottuu vuoteen 1990. Silloin englanninkielisiä oli niukasti vähemmän kuin venäjänkielisiä.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen venäjänkielisten määrä on kasvanut tasaisesti ja pysynyt tilaston kärkipaikalla.

Suomen venäjänkielisiin mahtuu monenlaista väkeä. On tietty joukko, jolla on ollut suuri into oppia kieli ja löytää oma paikkansa suomalaisesta yhteiskunnasta.

Mutta on myös niitä, joita Suomi ei erityisesti kiinnosta.

Se tuli Eilina Gusatinskylle pettymyksenä. Hän teki Suomen venäjänkielisille suunnattua Spektr-lehteä lähes 20 vuoden ajan, kunnes siirtyi vuonna 2017 Cultura-säätiölle. Säätiö pyrkii edistämään venäjänkielisten kotoutumista.

Gusatinsky oli kyllä tiennyt, että venäjänkieliset ovat hyvin moninainen joukko. Silti hän oli halunnut uskoa, että Suomeen vapaaehtoisesti tulleilla olisi motivaatiota pyrkiä aktiivisesti osaksi yhteiskuntaa.

Kävi ilmi, että jotkut pysyttelevät tyytyväisinä omassa kuplassaan. He seuraavat lähtömaansa mediaa eivätkä välttämättä luota suomalaiseen mediaan, vaikka se uutisoisi venäjäksi. Jotkut heistä kannattavat sotaa.

Omankieliset uutiset voivat olla erinomainen työkalu oppia enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta siinä vaiheessa, kun kielitaito vasta kehittyy, Gusatinsky tiivistää.

Mutta ne toimivat välineenä vain niille, joilla on jo valmiiksi motivaatiota oppia.

Siksi Gusatinsky ei ole varma, voiko oman­kielisillä uutisilla taistella disinformaatiota vastaan.

Hän korostaa medialukutaidon opettelua. Koulujen lisäksi sitä voisi painottaa enemmän kotoutumiskoulutuksessa.

Median osalta paras ratkaisu hänen mielestään olisi, että suomenkielinen media moninaistuisi. Jotta eri taustaiset ihmiset kokisivat, että he ovat aidosti osana suomalaista julkista keskustelua.

Samalla muutkin suomalaiset näkisivät selvemmin, miltä yhteiskuntamme oikeasti näyttää.

On perjantai-iltapäivä lokakuun alussa, ja Sandra Tutah on saapunut Espoon Sellon kirjastoon.

Siellä kokoontuu yksi hänen puheenjohtamansa Mirsal ry:n hankkeista. Yhdistyksen pyrkimys on tukea arabiankielisten maahanmuuttajien kotoutumista Suomessa.

Tutah on pitänyt siitä, että arabiankieliset uutispätkät ovat olleet hyvin informatiivisia. Tiedontarve suomalaisesta yhteiskunnasta on suuri. Varsinkin politiikka kiinnostaa monia juuri nyt: arabiankieliset ovat Tutahin mukaan huolissaan nykyisen hallituksen toimista.

Hänestä uutisten tärkeä kohderyhmä ovat erityisesti iäkkäämmät ihmiset, joille uuden kielen oppiminen on vaikeampaa kuin nuorille.

Mirsal ry järjestää ohjelmaa kaikenikäisille.

Juuri perjantaisin Sellon kirjastoon kokoontuu joukko arabiaa puhuvia miehiä. Isä on tärkeä -hankkeessa on mukana toistakymmentä miestä. Jotkut ovat jo eläkkeellä, toiset eivät ole löytäneet työtä. Ryhmässä heitä kannustetaan etsimään uutta roolia perheessä ja yhteiskunnassa: jakamaan enemmän vastuuta kodista ja osallistumaan vaikkapa vapaaehtoistyöhön.

Tarjolla on kahvia ja vihreää teetä sekä hedelmiä. Osa saapuu paikalle hiukan myöhässä, rukousten jälkeen. Rukousajat vaihtelevat päivän pituuden mukaan.

Osa miehistä puhuu sujuvaa suomea, osa ei juurikaan. He tietävät, että arabiaksi saattaa liikkua väärää tietoa Suomesta, joskus silkkojen väärinymmärrysten vuoksi.

Siksi uusia uutisia pidetään hyvänä asia­na. Yle koetaan luotettavaksi toimijaksi, ainakin Suomen asioista kerrottaessa. Kansainvälisten aiheiden kohdalla seurataan mieluummin arabiankielisiä medioita.

Tosin harva miehistä on vielä nähnyt Ylen arabiankielisiä uutisia, vaikka niitä on julkaistu jo parin viikon ajan. Sandra Tutah kiertää näyttämässä heille videoita puhelimensa ruudulta.

Mutta Suomi tulee vähän jäljessä. Moni miehistä seuraa saksalaista DW-televisiokanavaa, joka tekee sisältöjä arabiaksi vuorokauden ympäri.

Sen rinnalla Ylen uutisvideot, minuutti tai pari muutaman kerran viikossa, tuntuvat aika pieneltä.

Ilahduttavalta silti. Toivotaan, että vi­deois­sa voitaisiin avata hieman suomalaista kulttuuria: vaikkapa sitä, miksi täällä juhlitaan tiettyjä juhlapyhiä.

Yksi toivoo, että myös suomalaisille tehtäisiin ohjelmaa siitä, millaisista kulttuureista maahanmuuttajat ovat tulleet. Vaikka kerran viikossa, tai edes kerran kuukaudessa.

Juttua varten on haastateltu Alkompisin toimitusjohtajaa Julia Aghaa sekä politiikan tutkija Pasi Saukkosta.