Kotimaa

Kaikkien aikojen festarikesä

Tänä kesänä Suomessa järjestettiin enemmän festivaaleja kuin koskaan. Liikatarjonta johti myös peruutettuihin tapahtumiin ja vaarallisiin lavarakennelmiin. Kasvuyrityksen taustalla häärää promoottori, jolla on pitkä väärinkäytösten historia.

Teksti
Oskari Onninen
Kuvat
Akseli Valmunen

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Pietarsaaressa oli määrä järjestää Pietarsaari Open Air -musiikkifestivaali. Esiintymässä oli moni takavuosikymmenten tähti: Uriah Heep, Accept ja Deep Purple. Kunnon rokkia eikä mitään syntikoita.

Deep Purplen keikka oli kuusikymppisen JuhaRichieMattilan neuvottelema. Mattila on pitkän linjan keikkamyyjä, eli artistit päätyvät tapahtumiin hänen kauttaan.

”Olin paikalla katsomassa, että kaikki sujuu. Se on vanhan liiton meininkiä. Niin on aina tehty”, Mattila kertoo.

No, ei sujunut.

Perjantai-iltapäivänä ihmiset jonottivat sisään keskuskentälle rakennetulle festivaalialueelle, kun tuli ilmoitus: tapahtuman alku lykkääntyy.

”Meidät kohtasi odottamaton tekninen ongelma, jota ratkomme parhaillaan”, tapahtuman järjestäneen RH-Entertainmentin toimitusjohtaja Riki Huhtala sanoi Facebookissa julkaistussa tiedotteessa.

Mattila joutui etulinjaan setvimään asioita, koska festivaalijärjestäjän päälliköitä ei ollut paikalla. Hän sanoo, ettei lavassa itsessään ollut vikaa. Sitä ei vain ollut osattu rakentaa, minkä artistit huomasivat. Lavan alta oli puuttunut sivuttaissuuntaisia tukia.

Puoli seitsemän aikaan illalla tuli seuraava tiedote.

”Olen todella pahoillani sekä asiakkaittamme, työntekijöidemme että Pietarsaari Open Airin artistien puolesta siitä, että joudumme perumaan tapahtuman. Meille toimitettu lava ei vastannut turvallisuusstandardeja”, Riki Huhtala kommentoi.

”Mä käytin siitä rakentamisesta vertausta, että puulaakipesäpallojoukkue olisi laitettu pelaamaan mestaruusliigan jalkapalloa”, Mattila sanoo.

Koronapandemian hellitettyä Suomessa vietettiin kaikkien aikojen festivaalikesää.

Popmusiikkitapahtumien etujärjestön Livefinin mukaan kesä–elokuussa piti järjestää 368 kevyen musiikin festivaalia. Uusia niistä oli peräti 68.

Suomen ohjelmatoimistojen ja agenttien etujärjestö SOA:n laskelmien mukaan yhteensä kolmekymmentä tapahtumaa on peruttu tai lykätty ensi vuoteen.

Kuusi Rock in the City -metallifestivaalia peruttiin jo toukokuussa heikon lipunmyynnin vuoksi. Jotkut tapahtumat, kuten Seiskan Bilepuisto, eivät tulleet myyntiin lainkaan, vaan ainoat jäljet niistä ovat artistien päivittämättä jääneissä keikkakalentereissa.

Suomessa on yleinen käytäntö, ettei kor­vauksia tarvitse maksaa, jos konsertti perutaan kuukautta ennen H-hetkeä.

Monelle artistille luvallisetkin peruutukset olivat tietysti katastrofi. Keikkoja myydään hyvissä ajoissa isoissa paketeissa. Se, mikä oli viime syksyllä houkutteleva diili, tekikin kesän kynnyksellä kalentereista reikäjuustoa.

Tulonmenetyksiä voi yrittää korvata yksittäisillä keikoilla, mutta se vaatii yhtyeeltä enemmän ja kalliimpia järjestelyjä kuin festivaalit, joissa infrastruktuuri ja tekniikka on valmiina.

Järjestetyilläkin festivaaleilla on nähty kaikenlaista.

Espoossa ja Kuopiossa pidettiin Viinijuhlat, joilta loppui viini.

Lokalahdelle Uudenkaupungin kupeeseen oli hankittu maailmantähti, rockyhtye Status Quo, joka kuitenkin poistui Karjurockista juuri ennen esiintymistään.

Kasarilaulaja Bonnie Tylerin konsertti Savonlinna Soi -tapahtumassa peruuntui viime hetkillä ”teknisten ongelmien” vuoksi. Suomen Kuvalehden tietojen mukaan kyse oli siitä, että Tyler oli vaatinut tapahtumaan muista poikkeavan mikserin, jota artistin tai festivaalin henkilökunta ei osannut käyttää.

Kesäkuun lopussa elektronisen tanssimusiikin festivaali, Hämeenlinnassa järjestetty Weekend mainosti Helsingissä lukuisilla bussipysäkeillä pääesiintyjäänsä, yhdysvaltalaista megatähteä Post Malonea.

Räppärin esiintymisen peruuntumisesta oli tosin ilmoitettu muutamia päiviä aiemmin. Syy oli ”Euroopan festivaalien aiheut­tamat haastavat logistiikkaongelmat” eli Suomen sijainti. Festivaali ei ollut onnistunut ratkaisemaan ongelmaa, vaikka aikaa oli monta kuukautta.

Festivaaleille tuli muitakin peruutuksia. Asiakkaille ei kuitenkaan tarjottu mahdollisuutta saada lippurahoja takaisin.

Käytäntö on yleinen.

Post Malone oli kalleimpia Suomeen menneenä kesänä buukattuja artisteja. Tavallinen käytäntö ulkomaalaisten tähtien kanssa on, että esimerkiksi puolet keikkapalkkiosta maksetaan ennakkoon. Peruuttamalla keikan järjestäjä voi säästyä maksamasta täyttä hintaa.

Juuri ennen Post Malonen ja muutaman muun ulkomaisen esiintyjän peruuttamista festivaali koetti vielä erikoistarjousta: seitsemän lippua yhden hinnalla. Harkitun oloinen ”Group Deal – Buy 1 Get 6 Free” oli lippukaupan virhe, promoottori Hardi Loog kommentoi Helsingin Sanomille.

Kolmipäiväinen tapahtuma keräsi liki 20 000 kävijää Järvenpään rantapuistoon.
Vain yläreunasta kiinnitetty aidan suojus toi varjoa, kun sitä ei juuri muuten ollut kuumana päivänä tarjolla muille kuin Vip-vieraille.

Miksaaja Robert Palomäki on istunut kesän arkipäivät puhelin kourassa. Hän on soitellut tuleviin esiintymispaikkoihin ja varmistanut, ovathan perusasiat kunnossa. ”Se on aika kuluttavaa”, hän sanoo.

Palomäki on toiminut alalla 1990-luvun alusta lähtien. Mennyt kesä kului Tehosekoittimen miksaajana ja J. Karjalaisen kiertuemanagerina.

Teknikon arki on sitä, että kaikki on useimmiten vähän sinnepäin. Lavojen painorajoituksia ei noudateta. Roudaamisapu tai lavamanageri saattaa puuttua kokonaan. Jos tarjolla on koko ajan ruokaa – saati kasvisruokaa – se vasta onkin luksusta.

Kerran Palomäki on soittanut tänä kesänä bajamajafirmaankin, kun backstagen vessat olivat jääneet viikkokausiksi tyhjentämättä. Aiemmin hän on salakuljettanut festivaalille säkkikaupalla McDonald’sin juustohampurilaisia, kun festivaalin omalla teknisellä henkilökunnalla ei ollut muuta syötävää.

Palomäen mukaan ongelmat johtuvat siitä, etteivät festivaaliorganisaatiot ole ottaneet riittävästi huomioon artistien kasvaneita lavatuotantoja. Lisäksi pande­mian aikana tuhannet kokeneet työntekijät jättivät alan.

”Joka viikko on jotain. Se on huolestuttava trendi.”

Viikko Pietarsaaren jälkeen Järvenpäässä järjestettiin Soi-festivaali. Palomäki kertoo, että kolme hänen kollegaansa oli käynyt erikseen toteamassa, että lavan alta puuttuivat samat sivuttaiset tukirakenteet kuin Pietarsaaren lavalta, jolle Deep Purple ei suostunut nousemaan.

”Siellä ei ollut mitään tukia vaan pelkkää pystytolppaa ja katto ylikuormassa.”

Ulkomaiset esiintyjät vaativat kirjallisen todistuksen lavan turvallisuudesta mutta suomalaiset yleensä eivät.

”Kun tulee lauantaina töihin, on hankalaa sanoa, että lava on hengenvaarallinen eikä sillä voi soittaa, kun kymmenen muuta on soittanut jo perjantaina.”

Toisen Suomen Kuvalehden haastatteleman teknikon kohdalle osui viikon sisään kolme vaaratilannetta. Ensin lavan kattorakenteista putosi monen kilon painoinen kettinki metrin päähän hänestä. Seuraavana päivänä hän putosi lavalta, jonka reunaa ei ollut merkitty turvateipillä, minkä seurauksena hänen ojentajalihaksensa repesi. Viikkoa myöhemmin hän oli kaksi metriä korkean rumpukorokkeen päällä, kun koroketta alettiin yllättäen siirtää.

Palomäki sanoo, että ongelma on koko alan. On maan tapa sivuuttaa sovitut esiintymisvaatimukset eli raideri, vaikka de jure se on sopimusrikkomus. Raatteentie-mentaliteetti saisi loppua. Pitäisi olla joutsenmerkki, johon sitouduttaisiin yhteisesti, hän sanoo.

”Kyse ei ole siitä, etteikö hommat taittuisi. Kaikki olisi vältettävissä, jos ala päättäisi, että säännöt on nämä. Oli se taloudellisesti kannattavaa tai ei. Fyrkka ei voi perustella sitä, että jengi on hengenvaarassa. Nyt ­tarvitaan ulkkaribändi, joka peruu sen keikan.”

Perjantaina 5. elokuuta Järvenpää Soi -festivaalin kakkoslavalla esiintyi muun muassa Luukas Oja.

Pietarsaari Open Airia, Rock in the City -festivaaleja, Seiskan Bilepuistoa, Karjurockin Status Quota, Savonlinnan Soi-festivaalin Bonnie Tyleriä ja Järvenpään Soi-festivaalia yhdistää yksi ja sama yhtiö: RH-Entertainment.

”Raivo on ollut suurta”, eräs muusikko kuvaa tilannetta.

Kaksi kolmasosaa etujärjestö SOA:n tilastoimista festivaaliperuutuksistakin on ollut RH:n tapahtumia.

Suomen Kuvalehti on nähnyt sähköpostin elokuulta 2021. Siinä RH pyysi esiintyjätarjouksia yli viidellekymmenelle kesän 2022 festivaalille. Niiden joukossa on useita kokonaan järjestämättä jääneitä tapahtumia, joita ei ole SOA:n listalla.

Alkukesästä SOA lähetti RH:n toimitusjohtajalle Riki Huhtalalle kirjallisen nootin, jossa järjestö esitti huolensa RH-Entertainmentin toistuvien peruutuksien aiheuttamasta mainehaitasta alalle ja artisteille sekä yhtiöön liittyvästä huonosta käytöksestä.

”Prosentuaalisesti meiltä ei ole peruttu juuri mitään siihen nähden, paljon me tehdään”, Huhtala sanoo.

Huhtalan mielestä ei ole myöskään paikkansapitävä yleistys, että heidän tapahtumissaan olisi ollut erityisen paljon ongelmia.

”SOA:n edustajan kanssa keskusteltiin jälkikäteen. Hän sanoi, ettei hän ihan tällaisena olisi tätä lähettänyt. Ja onhan sitten tullut muiltakin peruutuksia”, Huhtala sanoo.

Tätä kirjoitusta varten Suomen Kuvalehti on käynyt taustakeskusteluja parinkymmenen musiikkialalla toimivan henkilön kanssa. Heidän joukossaan on muusikoita, teknikoita, keikkamyyjiä ja festivaaliorganisaatioissa työskenteleviä ihmisiä.

Heistä hyvin harva suostui puhumaan asias­ta nimellään. Piirit ovat pienet ja taipuvaiset alan siilipuolustamiseen. Jos artisti itse ei ole riippuvainen RH:sta, hänen keikkamyyjänsä saattaa olla.

Yhtiö on Suomessa suuri toimija: ennen koronaa sen liikevaihto oli yli 11 miljoonaa euroa vuodessa. Peruutusten jälkeenkin se järjesti kesällä 2022 yhteensä 30 musiikkifestivaalia.

RH-Entertainment on tamperelainen yritys, joka tuli kesällä 2019 ryminällä suomalaiselle tapahtumakartalle. Se perusti uusia festivaaleja kaikkialle, mihin niitä näytti mahtuvan: Kemijärvi, Valkeakoski, Kerava, Porvoo, Järvenpää, Pori…

Pääkonsepteja oli kaksi. Soi-festivaalit painottuivat kotimaiseen poppiin, Rock in the City -tapahtumat raskaampaan musiikkiin. Koronasulkujen alettua yhtiö pyrki ostamaan monia pienempiä toimijoita, joita pandemia oli lyönyt. Tämän kesän kasvustrategia oli laajentaa toimintaa lanseeraamalla yhä uusia tapahtumia.

RH ei kuulu alan järjestöihin, toisin kuin käytännössä kaikki muut merkittävät toimijat. Voitollista yhtiön toiminnasta tuli vuonna 2020, kun koronapandemia alkoi.

Helsingin Sanomien koronatukiselvitysten mukaan RH-Entertainmentille maksettiin tukia yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. Yhtiö teki vuosina 2020 ja 2021 lähes saman verran voittoa.

”Festivaaleja on ammuttu haulikolla ympäri Suomea. Niitä tehdään mahdollisimman halvalla, pienillä kuluilla ja joka asias­sa rimaa hipoen. Taso on sen näköistä”, kilpailevan organisaation edustaja sanoo. Muut haastatellut kertovat järjestelmällisesti samaa.

Festivaalien lisäksi RH järjestää konsertteja, joissa esiintyy erityisesti takavuosien legendoja, ja suosittuja Raskasta joulua -tapahtumia.

Talvella paljon mediatilaa sai säveltäjä Hans Zimmerin nimellä markkinoitu konsertti, jossa luvatun hollywoodilaisorkesterin sijaan soittikin romanialainen kokoonpano talvitakit yllään, epäpuhtaasti eikä edes pelkkää Hans Zimmerin musiikkia.

Yritys sai alkunsa vuonna 2018. Tamperelainen pitkän linjan festivaaliyrittäjä Jussi Santalahti kertoo Suomen Kuvalehdelle saaneensa tarpeekseen alasta ja myyneensä Sandyymi-yhtiönsä Riki Huhtalalle. Nimi vaihtui RH-Entertainmentiksi.

Huhtala on tamperelainen liikemies, jolla on omistuksia ja hallituspaikkoja kymmenissä yhtiöissä Suomessa, Virossa ja Espanjassa. Hänen sijoitusyhtiönsä RH-Capital on pyörittänyt miljoonien liikevaihtoa.

Huhtala on mukana lukuisissa yhtiöissä, joista on apua festivaalibisneksessä.

Gravel Sports järjestää turva-aitoja ja vessoja RH:n festivaaleille. Monet artistit tulevat tapahtumiin RH:n osaomistamien ohjelmatoimistojen Gramopopin, Gramofonin ja Nem Agencyn kautta. Voiceboys tekee tapahtumatekniikkaa esimerkiksi RH:n festivaaleilla paljon esiintyvälle Kaija Koolle. Club Staff ja Staff Invest tarjoavat henkilöstöpalveluita. Juoma-Agentit maahantuo annosviinipikareita. BillerFin-yhtiön kotisivu näyttää lippukaupalta, jonka perustaminen on jäänyt kesken.

Lisäksi Huhtala toimii Eppu Normaalin asianhoitajana ja keikkamyyjänä.

Huhtalan lisäksi RH-Entertainmentiin tuli RH-Capitalin lukuun keikkoja myynyt Marko­ Riihelä. Hän oli toiminut aiemmin tapahtumayhtiö Eastwayssä ja muun muassa Jari Sillanpään managerina. RH:ssa Riihelän titteli on promoottori, ja hän vastaa käytännön festivaalitoiminnasta. Huhtala luonnehtii häntä aikaansaavaksi kaveriksi.

Sittemmin Huhtala ja Riihelä ovat saaneet mukaan lisää sijoittajia.

Vuonna 2020 pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirjan mukaan Riki Huhtala omisti RH-Entertainmentista 20 prosenttia suomalaisen RH-Capital-yhtiönsä kautta ja toiset 20 prosenttia Viroon rekisteröidyn RH-Sports-yhtiönsä kautta. 20 prosenttia omisti Marko Riihelä, toiset 20 prosenttia hänen naisystävänsä, jonka äänivaltaa Riihelä käytti yhtiökokouksissa.

Lisäksi pörssilistatun ravintolayhtiön Noho Partnersin suuromistajat Mikko Aartio ja Timo Laine omistivat kumpikin 10 prosenttia Luxemburgiin listattujen holding-yhtiöidensä kautta.

Alle 25 prosentin omistuksia ei tarvitse ilmoittaa edunsaajarekisteriin, joka on pankkien ja kirjanpitäjien väline rahanpesun valvomiseksi. Aartiolla ja Laineella on suuret sijoitusyhtiöt myös Suomessa.

RH-Entertainmentin vuoden 2021 kaupparekisteriin toimitetusta tilinpäätöksestä puuttuvat lain vaatimat liitetiedot, joista kävisi ilmi esimerkiksi, mitä omistuksia yhtiöllä on ja onko osinkoja maksettu. Koronatukiin liittyy tulonjakorajoitteita.

Syytä Huhtala ei tiedä, mutta osinkoja yhtiö ei ole missään vaiheessa maksanut, hän sanoo.

”Laitan ne [liitetiedot] menemään sinne. Näet ne sitten.”

Osakastietoja ei ole päivitetty kaupparekisteriin sitten vuoden 2018. Huhtala muistelee, että omistussuhteet eivät olisi muuttuneet vuodesta 2020, mutta Timo Laine sanoo omistavansa luxemburgilaisen firmansa lisäksi 20 prosenttia RH-Entertainmetista suomalaisen sijoitusyhtiönsä kautta.

Huhtalan mukaan omistuksia ei ole yritetty kätkeä.

”Ei siinä mitään sellaista ole. On vain silleen järjestelty. Se on ollut jokaisen oma mahdollisuus. En mä puutu toisten järjestelyyn”, Huhtala sanoo.

Alalla arvellaan yleisesti, että yrityksen aggressiivisen kasvattamisen päämäärä on saattaa se myyntikuntoon tai pörssiin. Esimerkiksi Flow- ja Tuska-festivaalit ovat nykyään osin saman luxemburgilaisen rahastoyhtiön omistuksessa. RH:n strategia olisi tuttu myös Aartion ja Laineen Restamax-ravintolaketjulta eli nykyisestä Noho Partnersilta.

Riki Huhtalan mukaan myyntisuunnitelmia ei ole.

”Ei sitä tiedä, tuleeko joskus joku exitti vai ei.”

Marko Riihelä on kertonut yhdelle haastatellulle suunnitelman suoraan. Toisen mukaan hän ”kailottelee joka puolelle asiasta”.

Se on tyypillistä Riihelää.

Priority-lippu sisälsi passin ja kaulanauhan sekä pääsyn priority-alueelle, jossa oli oma teltta, baari ja saniteettipalvelut.

Marko Riihelä on antanut RH:n tapahtumille kasvot. Niistä puhutaan alalla yleisesti ”Riihelän tapahtumina”.

Riihelä vastasi Suomen Kuvalehden haastattelupyyntöön tekstiviestillä, jossa hän sanoi Riki Huhtalan kommentoivan yhtiön asioita. Kun SK tarkensi haastattelun käsittelevän Riihelän henkilökohtaista toimintaa, hän lähetti pitkän sähköpostin, jossa kielsi itseään koskevien tietojen julkaisun ilman lupaa yksityisyydensuojaan vedoten.

SK on yksilöinyt jutussa esitetyt väitteet Riihelälle ja pyytänyt häneltä niihin kommentteja. Tähän viestiin Riihelä ei enää vastannut.

SK julkaisee tietoja Riihelän toimista, koska tällä on vaikutusvaltainen asema musiikki- ja tapahtuma-alalla. Lisäksi väärinkäytökset ovat vakavia ja laajoja.

Vaikka Riihelällä on valtaa suomalaisessa musiikkibisneksessä, haastateltu toisensa jälkeen sanoo pyrkivänsä tekemään hänen kanssaan niin vähän yhteistyötä kuin mahdollista.

Kertomukset Riihelästä ovat täysin yhdenmukaisia. Ne jättävät kuvan huonokäytöksisestä ja epäluotettavasta kauppamiehestä, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo.

Riihelän talousasioiden hoidossa on ollut toistuvia epäselvyyksiä. 1990-luvulla Riihelä on saanut tuomiot kahdeksasta petoksesta, neljästä lievästä petoksesta, kahdesta kavalluksesta ja varkaudesta. Pisimmät tuomiot ovat olleet ehdonalaisia.

Myöhemmin häneltä on karhuttu velkoja oikeusteitse. Hän on myös saanut useita tuomioita liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä auton kuljettamisesta ilman ajo-oikeutta. (Vuonna 2017 annetun tuo­mion yhteydessä todetaan, ettei hänellä ole koskaan ollut ajo-oikeutta Suomessa.)

Lisäksi Suomen Kuvalehti on nähnyt dokumentteja, joissa Riihelän häiritsevästä käytöksestä naisia kohtaan on raportoitu hänen toimeksiantajalleen.

Riki Huhtala kertoo keskustelleensa Riihelän kanssa tämän vanhoista tuomioista: ”Se aika on jäänyt taakse.”

Vuonna 2013 Riihelän toiminimi teki konkurssin ja hänet todettiin varattomaksi. Hän jatkoi työtään laskuttamalla muiden yhtiöiden kautta.

Syksyllä 2016 Iltalehti uutisoi ulosotto­viraston karhuavan Riihelältä lähes 100 000 euron saatavia. Nämä koostuivat muun ­muassa maksamattomista elatusavuista, jäännösverosta sekä useiden kymmenientuhansien eurojen yksityisoikeudellisista saatavista. Lehden mukaan Riihelällä ei ollut vuosina 2013–2016 verotettavia ansiotuloja.

Kysyttäessä Riihelän talousrikoshistoriasta RH-Entertainmentin vähemmistöosakas, Noho Partnersin suuromistaja Timo Laine vastasi sähköpostitse olleensa tietoinen ”joistain vanhoista asioista”.

Elokuussa 2015 Helsingin olympiastadionilla järjestettiin Jari Sillanpään konsertti. Konsertin jälkeen Riihelä nousi lavalle ja Sillanpää kiitteli ”tuottajaansa”.

Mutta ei Riihelä ollut tuottanut konserttia vaan tapahtumajärjestäjä Eastway.

Eastway taas oli katkaissut projektikohtaisen yhteistyön Riihelän kanssa pari kuukautta aiemmin.

Riihelä oli työskennellyt yhtiölle lähemmäs kymmenen vuotta. Ensin vippipakettien myyjänä, mutta vaivihkaa hän oli hankkinut yhä enemmän vastuuta.

Riihelä oli mukana hääräämässä lukuisilla Eastwayn järjestämillä keikoilla ja kiertueilla ympäri Suomen.

Eastwayn työntekijät epäilivät häntä vuosien ajan talousepäselvyyksistä. Yhtiön entisen työntekijän mukaan Riihelällä oli tapana pelmahtaa paikalle usein, kun rahoja vaikkapa ovilipunmyynnistä laskettiin.

Kolmen lähteen ja Suomen Kuvalehden näkemien dokumenttien mukaan Riihelä oli vaatinut alihankkijoita pitämään hänet ”tyytyväisenä”, jotta Eastwayn tapahtumissa riittäisi töitä jatkossakin.

Tämä tarkoitti sitä, että osa liikekumppanien myyntitulosta tilitettäisiin Riihelälle käteisenä maksettuina ”provisiona”. Kyse oli siis epävirallisesta korvauksesta, jonka esimerkiksi alihankkija maksoi Eastwaylle tekemästään myynnistä Riihelälle.

Kaksi Riihelän kanssa toiminutta kertoo, että hänellä oli tapana kirjoittaa käsin ”ruutupaperilaskuja”, joilla hän pyysi itselleen muun muassa huomattavan suuria kilometrikorvauksia. (Riihelällä ei tosiaan ollut tuolloin ajokorttia.)

Suomen Kuvalehti on nähnyt tällaisen laskun, jossa Riihelä on vaatinut yksittäiseltä alihankkijalta arvonlisäveroineen lähes 40 000 euron epämääräisten kulu- ja kilometrikorvausten maksamista.

Monissa tapahtumissa alihankkijoita on lukuisia – esimerkiksi lavatekniikkaa, järjestyksenvalvontaa ja ruokamyyjiä. Riihelä oli asemoinut itsensä välikädeksi näiden yhtiöi­den ja Eastwayn väliin. Kun hän tästä asemasta pyysi ylimääräisiä käteismaksuja, moni saattoi luulla niitä yhtiön linjaukseksi eikä Riihelän henkilökohtaisiksi vaatimuksiksi.

Varhaisimmat SK:n tiedossa olevat väärinkäytökset ovat vuodelta 2013. Touko-kesäkuun taitteessa 2015 lukuisat Eastwayn alihankkijat halusivat keskustella Riihelän toiminnasta yhtiön silloisen johdon kanssa.

Tapaaminen järjestettiin, ja välittömästi sen jälkeen Riihelä sai lähtöpassit.

Rikosilmoituksia ei tuolloin tehty. Jos meteli olisi nostettu, festarikesästä olisi tullut kaaos, koska yksi jos toinen alan yhtiö olisi ollut sekaantuneena vyyhtiin. Riihelää myös pelättiin laajasti, koska hän oli sotkenut muita yhtiöitä toimiinsa.

”Siinä oltiin selkä seinää vasten”, osallinen sanoo.

Eastway teki konkurssin syyskuussa 2019.

Riihelä on edelleen asemassa, josta käsin hän pystyy vaikuttamaan useiden alalla toimivien yhtiöiden toimintaedellytyksiin. Jotkut tuon ajan alihankkijat tekevät yhä yhteistyötä RH-Entertainmentin kanssa.

Riihelän nykyinen yhtiökumppani Riki Huhtala kertoo kuulleensa Riihelän potkujen syistä huhuja. Hän ei halua kommentoida ”toisen ihmisen juttuja vuosien takaa”.

Pöytäpaikkoja ravintoloiden edustalla oli niukasti, joten osa festivaalikävijöistä joutui etsimään ruokailupaikkansa muualta.

Joulukuussa 2020 Hämeen poliisilaitos kuulusteli Riihelää törkeästä veropetoksesta, joka olisi johtanut jopa liiketoimintakieltoon.

Verottaja oli löytänyt tekemissään ostotiedusteluissa useista eri yhtiöistä yli 250 000 euron edestä laskutusta, joiden se uskoi liittyvän suurilta osin Riihelän myymiin Jari Sillanpään keikkoihin.

Laskuja oli lähetetty useista yhtiöistä Suomessa ja Virossa. Yksi tällainen yhtiö oli Riki Huhtalan RH-Capitalin aputoiminimi.

Tutkinnassa koetettiin selvittää, mitä näille rahoille oli tapahtunut. RH-Capitalin aputoiminimen vuonna 2016 Sillanpään firmoilta laskuttamat lähes 120 000 euroa olivat Riihelän kertoman mukaan ”euromääräisiä näyttöjä”, joilla taattiin se, että yhtiö ”uskalsi palkata” hänet tammikuussa 2017.

”Se taisi mennä jotenkin noin. Halusin siihen varmuuden, että hän on osaava kauppamies”, Riki Huhtala sanoo.

Verottaja löysi myös muiden yhtiöiden kirjanpidosta Riihelään liittyvää laskutusta, josta ei saatu todistettua, että rahat olisivat päätyneet Riihelälle.

”Se, että palkkio laskutetaan johonkin yhtiöön ja jätetään sinne sisään, ei voi olla mikään rikos”, Riihelä perusteli asiaa.

Monia asioita Riihelä ei kuulusteluissa muistanut. Yhden välikätenä toimineen yhtiön kanssa hän kertoi riitaantuneensa eikä tiennyt mitä noin 50 000 euron laskutukselle oli tapahtunut. Kyseinen yhtiö oli jättänyt kirjanpitonsa tekemättä tyystin.

Kun löytyi huomattavia käteisnostoja, jotka täsmäsivät ajallisesti ja summiensa osalta Riihelän laskuihin, hän myönsi järjestelmällisesti saaneensa puolet nostetuista rahoista.

Riihelän kuulustelukertomuksen mukaan hänellä meni tuolloin huonosti. Hän asui äitinsä luona. Maksamattomia veroja oli ulosotossa ja taloudellinen tilanne huono, hän kuvaili.

Äidin tilille ilmestyi vuosien aikana kymmenien tuhansien eurojen edestä outoja käteistalletuksia ja tilisiirtoja. Riihelän henkilökohtaisilla tileillä tapahtumia ei juuri ollut.

Äidille maksetut rahat olivat suurilta osin hyvitystä elantomenoista, Riihelä sanoi.

Noin sadantuhannen euron BMW X6 -maasturi ja sitä edeltäneet Mercedekset ja Volvo olivat Riihelän mukaan hänen äitinsä.

Äiti kävi pienipalkkaisessa toimistotyössä puolentoista kilometrin päässä kotoaan ja lyhensi lainaa BMW:stä 680 euroa kuussa.

Vuonna 2016 Riihelä kiersi puolisonsa kanssa Etelä-Amerikassa Machu Picchussa ja Maracanã-jalkapallostadionilla Rio De Janeirossa. Se oli Riihelän mukaan Sillanpään maksama työmatka, jolla myytiin keikkoja, kuten muutkin hänen tekemänsä lukuisat ulkomaanmatkat.

Perusmuotoisen veropetoksen Riihelä myönsi. Hänet tuomittiin siitä viime vuoden elokuussa 60 päivän ehdolliseen vankeuteen. Syyttäjän mukaan hän oli jättänyt ilmoittamatta vuosilta 2015–2017 hieman yli 43 000 euron tulot.

Vuonna 2016 Sillanpään Bridgehead Productions Ltd -yhtiö teki 1,8 miljoonan euron liikevaihdon ja 749 tuhannen euron liikevoiton.

Tuomion perusteella managerina ja keikkamyyjänä toiminut Riihelä ei menestyksestä hyötynyt. Käräjäoikeus katsoi, että hänen ansiotulonsa vuonna 2016 olivat yhteensä 1 000 euroa.

Riihelän tuomion jälkeen RH:n asioita on kommentoinut julkisesti lähinnä Riki Huhtala.

”En mä siitä [veropetostuomiosta] mitään positiivista ajattele. Hän on asiansa varmaan sovittanut monella lailla. Velkojaankin hän on tietääkseni maksanut”, Huhtala sanoo.

Järvenpää Soi -festivaalialuetta eristävä aita oli osittain päällystetty löyhästi kiinnitetyllä pilvitaivasta imitoivalla kankaalla.

Mennyt kesä ei ole ollut RH-Entertainmentille ilmaista huvia. Alkukesästä moniin tapahtumiin sai kaksi lippua yhden hinnalla.

Lisäksi ulkomaanvieraille – toisin kuin kotimaisille artisteille – on pitänyt järjestää korvaavia konsertteja peruttujen tapahtumien tilalle.

Status Quo päätyi Lahden Rock in the Cityn sijaan Tampere-taloon. Toton kesän keikka Turun Paavo Nurmi -stadionilla siirrettiin monin verroin pienempään Logomoon, ­George Thorogood Helsingin jäähallista Kulttuuritaloon.

Riki Huhtala sanoo, ettei kesän mahdollista tappiollisuutta ei voi vielä arvioida.

Marko Riihelä taas on Suomen Kuvalehden tietojen mukaan hölissyt rahanmenosta jopa tuhansien eurojen tarkkuudella pitkin kesää.

Erään kansainvälisten artistien kanssa työskentelevän suomalaisen mukaan ulkomaillakin puhutaan jo RH:n boikotoinnista Riihelän vuoksi.

Mutta bisnes jatkuu.

”Normaalisti me toimitaan alalla”, Riki Huhtala sanoo.

Syksyllä RH järjestää ympäri Suomea konserttisarjoja, joissa laulajatuntemattomuudet esittävät Madonnan, Adelen ja Ariana Granden musiikkia.

Lisäksi on korkeakulttuuria, kun RH tuo odessalaisen balettiryhmän konserttitalokiertueelle Suomeen.

Yhtiön verkkosivujen mukaan The Ukrainian National Ballet of Odessa lukeutuu ”Ukrainan arvostetuimpiin balettitaloihin”, ja sen ”ohjelmisto on luotu baletin parhaita perinteitä kunnioittain”.

Luvassa on Tšaikovskin klassikko Joutsenlampi, ja liputkin maksavat sen, mitä baletti Suomessa maksaa: 69,90 euroa.

Yksi asia jää mainitsematta. Musiikki tulee taustanauhalta. Orkesteria esityksessä ei ole. 

Muokattu 1.9.2022 kello 20.45. Eppu Normaalin edustajan mukaan Riki Huhtala ei ole toiminut yhtyeen managerina, kuten tekstissä alun perin luki. Huhtala on hoitanut yhtyeen keikkoihin liittyviä asioita vuodesta 2004. Managerintyöhön sisältyy laajempaa markkinointia ja uran edistämistä.

Muokattu 6.9.2022 kello 12.00. Korjattu kohta, jossa kerrottiin Marko Riihelän vierailleen jalkapallon MM-kisoissa vuonna 2016. Riihelä vieraili tuolloin Rio de Janeiron Maracanã-jalkapallostadionilla. Jalkapallon MM-kisat järjestettiin Brasiliassa 2014, eikä SK:lla ole tietoa, että Riihelä olisi osallistunut niihin.