Rohkeasti mutta turvallisesti

Lumettoman joulukuun alussa olisi aivan liian otollinen hetki jatkaa pessimismin kylvämistä. Synkistely hoituu itsestäänkin. Sen sijaan kannattaa pohtia, miten tulevaisuuden uskoa voi pitää yllä. 

Joka vuosi Suomessa perustetaan perheitä, lapsia syntyy, opintoja aloitetaan ja koteja hankitaan. Joku aloittaa yrittämisen, joku istuttaa puun.

Kaikki tämä vaatii uskoa siihen, että myös huomisesta ja ylihuomisesta selvitään. Täyttä varmuutta tulevasta ei voi olla, mutta luottamus itseen, läheisiin ja ympäröivään maailmaan antaa toivoa.

Näitä tulevaisuuteen kurottavia tekoja saattaa nyt olla hiukan vähemmän kuin joinakin aikaisempina vuosina, mutta silti moni uskaltaa ottaa riskin.

Jos pitäisi puhtaalta pöydältä valita, missä maassa haluaisi elämäänsä rakentaa, Suomi on erilaisten vertailujen perusteella yhä maailman kärkeä, vaikka parannettavaa tietenkin on.

Itsenäisyyspäiväkin osuu sopivasti sellaiseen kuukauteen, jonka aikana päivänvalo alkaa lopulta taas lisääntyä. Itsenäisyyden lähtökohdat eivät olleet hyvät runsaat sata vuotta sitten, mutta Suomesta tuli siitä huolimatta yksi pohjoismaisista menestystarinoista.

Suomalaisessa riskinotossa on vaikeasti selitettävä piirre. Periaatteessa turvaverkot ovat hyvät. Jos vaikka oma yritys ei menestyisikään, lapset pystyisivät silti jatkamaan opintojaan ja tarjolla olisi turvaa myös vaivoja ja vanhuutta ajatellen.

Käytännössä turvaverkkojen tarjoamaa tukea ei ole hyödynnetty näin. Pitkän koulutien on perinteisesti ajateltu johtavan vakaaseen palkkatyöhön. Yrittämistä on pidetty pikemminkin olosuhteiden seurauksena kuin kunnianhimoisena valintana.

Ilmapiiri tuntuu muuttuneen erityisesti nuorten keskuudessa. Vaikka edelleen yrittäminen on monissa tapauksissa puolipakollista ammatinharjoittamista tai kertoo heikosta asemasta työmarkkinoilla, Suomeen on juurtunut uusi kunnianhimoisten kasvuyritysten kulttuuri.

Varmaan jotkut tavoittelevat äkkirikastumistakin, mutta yhteiskunnan uudistumisen kannalta kasvuyrittäjä on tärkeä toimija hyödyntäessään ihmisten osaamista ja työllistämällä.

Talouden alakuloa on viime aikoina selitetty sillä, että jossain on tuntematon jarru, joka estää talouskasvun käynnistymistä. Edellytyksiä olisi ohittaa synkin vaihe, mutta silti nykytilaa ja odotuksia kuvaavat mittarit eivät käänny parempaan asentoon.

Kielikuva on kuitenkin epätarkka, sillä jarruja voi käyttää eri tarkoituksiin. Nyt todennäköisesti tarkoitetaan käsijarrua, joka pitää ajoneuvon paikallaan ja vastustaa liikkeelle lähtöä.

Jarrun avulla voi myös hillitä liian kovaksi kasvanutta vauhtia ja reagoida yllättäviin tilanteisiin. Oikein käytettynä jarru lisää joustavuutta ja turvallisuutta.

Siksi jarru on yksi niistä apuvälineistä, joiden avulla tiellä voi edetä, vaikkei aina tietäisi, mitä seuraavan mutkan takana odottaa.

Jarrut tuovat turvaa, joten on syytä rohkaista niitä, jotka haluavat lähteä liikkeelle ja suunnata kohti uusia maisemia.