Ansaitsemme laadukkaan Yleisradion, joka palvelee koko kansaa
Esko-Juhani Tennilä tarttui syksyn mittaan varmasti kuumentuvaan aiheeseen: Yleisradion rahoitukseen (SK 37/11). Yleisradio on Suomen ainoa markkinoista riippumaton valtaviestin, joka ei harhaluuloista huolimatta rajoitu televisioon. Sen omistaa Suomen kansa, ja sitä hallinnoidaan kansan valitsemien edustajien kautta.
Tennilä esitti oikeutetusti huolen siitä, että poliittinen eliitti saattaisi puuttua ohjelmien sisältöön, jos verovarojen käytöstä Ylen rahoitukseen päätettäisiin vuosittain. Kansalaisten kannalta ainoa oikeudenmukainen ja järkevä rahoitusmahdollisuus on silti budjettirahoitus. Valtio rahoittaa oikeuslaitosta, mutta vaikka sillä on lainsäädäntövalta, se ei voi puuttua tuomioiden sisältöön kiristämällä oikeuslaitosta rahan vähennyksellä. Samaa kaavaa voitaisiin soveltaa myös Ylen suhteen. Poliittisten suhdanteiden vaikutus rahoitukseen voidaan aivan hyvin estää, jos vain halua on. Ja järjestelykykyä.
Tv-lupakäytäntö vanheni jo kaksikymmentä vuotta sitten. Kaavailtu mediamaksu kurittaisi varattomia, ja varakkaat sitä tuskin edes huomaisivat, mutta maksun porrastamisellakin on ongelmansa.
Mikä takaisi sen, että mediamaksua maksettaisiin innokkaammin kuin tv-maksua?
Kummastakin luistaminen on yhtä lainvastaista ja rangaistavaa. Ennakoin, että lintsarien määrä säilyy lähes ennallaan, ja Yle joutuu talousvaikeuksiin, koska mikään ulosotto ei pysy satojentuhansien maksuboikotin perässä. Maksua on silloin korotettava, ja sellainen koetaan oikeutetusti petokseksi. Siitä saattaa alkaa jopa talon alasajo, mikä on eräiden piirien tarkoituskin.
Yleisradion tehtävänä on koko kansan palveleminen, ja ongelmalliseksi sen tekee niin monen vaatimukset siitä, että kaiken talon viestinnän pitää tyydyttää juuri minua. Siksi talossa on sorruttu kaupallisten viestinten malliin: mahdollisimman suurten kansanjoukkojen mielistelyyn. On kuitenkin järjenvastaista edellyttää erillisiltä ohjelmilta tasapuolisuutta, joka tosiasiassa latistaisi ohjelmat. Siksi haastavia ja särmikkäitä, jopa provosoivia ohjelmia pitää esittää joka laidalta, vastalauseista välittämättä. On näet olemassa muitakin kuin minä.
Toinen iso ongelma on resurssien suhteen täysin ylimitoitettu ohjelmisto: nykyiseen tuotannon ja osto-ohjelman määrään ei ole varaa. Siksi määrää on supistettava ja sovitettava se vallitseviin resursseihin. Henkilökohtaisena huolenaiheenani on suomalainen tv-draama ja elokuva, jotka voivat huonosti Ylen kuristuspolitiikan kourissa. Puolet määrästä pois ja entiset resurssit, niin pääsisimme edes pohjoismaiselle laatutasolle, ja draamamme saattaisivat kiinnostaa ulkomaillakin.
Ohjelmistoon kohtalokkaasti vaikuttava mainosrahoitus ei missään tapauksessa tule kysymykseen. Ansaitsemme laadukkaan Yleisradion, edes yhden valtaviestimen, jonka tarkoitus ei ole tahkota omistajilleen rahaa, vaan jotain paljon arvokkaampaa: sivistystä, elämyksiä ja tietoa, joiden merkitys nykyisen taloususkonnon vallitessa on pahasti hämärtynyt.