Sampsa Saralehto: Koulutus on kokonaisuus

Profiilikuva
koulutus
Teksti
Sampsa Saralehto
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jokin aika sitten koulutuksen arviointineuvosto sai valmiiksi arvion, joka käsittelee esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmajärjestelmän toimivuutta. Arviointia varten oli tutkittu opettajien, vanhempien ja koululaisten näkemyksiä asiasta.

Olisi ollut syytä tutkailla, millaiseksi toisen asteen oppilaitosten opettajat arvioivat peruskoulun päättäneiden osaamisen ja käytöksen. Myös työelämän edustajien mielipiteet olisivat tuoneet lisää tietoa.

Raportti toi esille myös sen kummallisen tosiasian, että ensin työryhmässä päätetään ensin eri oppiaineiden tuntimäärät ja vasta sen jälkeen opetussuunnitelman sisältö. Jatkossa pitää miettiä tarkoin, mitä oppilaiden on opittava peruskoulussa. Vasta sen jälkeen voidaan päättää tunneista.

Toki on myönnettävä, että oppisisältöjen muokkaaminen ei ole helppoa. Onko kuitenkin liikaa vaadittu, että kaikki oppisivat aluksi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ensimmäisten neljän vuoden aikana? Viime aikoina peruskoulun opettajat ovat esittäneet huolensa monikulttuuristen luokkien tuomista uusista haasteista. Näihin on vastattava ja ongelmat on pikaisesti ratkottava.

Suomen peruskoulujärjestelmän suurimmat uhat liittyvät oppilaiden syrjäytymiseen. Koulunkäyntihäiriöihin on puututtava heti. Oppimisvaikeudet lisäävät syrjäytymisriskiä.

Koulujen ja perheiden yhteistyötä on lisättävä. Kasvatusvastuuta ei tule sysätä pelkästään kouluille ja yhteiskunnalle. Hyvinvointivaltion tehtävät on arvioitava uudelleen.

Kriittinen kohta liittyy peruskoulusta toiselle asteelle siirtymiseen. Jokainen peruskoulun päättänyt on lainausmerkeissä otettava kiinni ja ohjattava johonkin ammattiin. Jos toinen asteen koulutus ei kiinnosta, on oltava muita mahdollisuuksia: työpajat tai kymppiluokat tarjoavat jo olemassa olevan väylän.

Kun kunnat ovat talousvaikeuksissa, on kouluilta ja opetuksesta helppo leikata ja lomauttaa opettajia. Kunnilla on täysi kamreerin oikeus leikata, mutta tämä tulee kalliiksi, jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle satojatuhansia ellei peräti miljoonia euroja.

Toisen asteen koulutuksessa ollaan pääsemässä järkevään tilanteeseen. Kaikki eivät enää halua lukioihin, vaan ammatillinen koulutus on yhä kiinnostavampaa. Ammatillinen koulutus tarjoaa tarvittaessa myös jatkomahdollisuuden jatko-opintoihin.

Ammatillisen koulutuksen arvostus on kohonnut, mutta se ei ole vielä sillä tasolla, millä se voisi olla. Tarvitaan lisää hengenkohotusta. Olennaista on painottaa ammattiosaamista ja sen kehittämistä. Edellytyksenä on oppilaitosten henkilöstön korkea taso ja jatkuva ajan tasalla pysyminen. Jokaisen opettajan on systemaattisesti oltava oikeissa töissä ja myös työelämästä on saatava opettajia vierailemaan oppilaitoksiin.

On pakko tunnustaa, että kaikki eivät halua tai eivät kykene suorittamaan kolmen vuoden ammattiopintoja. Tarvitaan lyhempiä tutkintoja, jotka johtavat ammattiin ja joita voidaan täydentää myöhemmin, jos halua on. Tarvitaan monimuotoisuutta ja joustavuutta.

Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisessä OPM:n asiaa käsittelevä raportti antaa hyvät lähtökohdat. Olennaista on turvata ammattinsa osaavan työvoiman tarjonta. Tämä edellyttää läheistä yhteistyötä työelämän kanssa. Helsingin seudun kauppakamarin ja alueen ammatillisen koulutuksen järjestäjien Ennakointikamari tarjoaa mallin yhteistyön systemaattiselle kehittämiselle.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus, resurssien suuntaaminen ja oppisisällöt ovat kansakunnan menestymisen näkökulmasta varsin kriittisiä tekijöitä. Samanaikaisesti tarvitaan suppeiden alojen osaajia ja laaja-alaisia taitajia. Valtion rahoitus on kohdennettava suoraan oppilaitoksille, kunnat eivät saa vetää välistä varoja itselleen pohjattomiin kassoihinsa.

Paluu perusteisiin ja joustavat mallit tarjoavat menestystekijöitä. Koulutuksen suunnittelussa ja ohjauksessa on hyvä tiettyyn rajaan saakka kuunnella loppukäyttäjien eli työelämän toiveita. Ei kuitenkaan saa langeta liian lyhytnäköisiin toiveisiin, sillä viime kädessä kysymys on aina ihmiskohtaloista.