Venäläiset passiostoksilla
Kyynisyys vahvistuu, kun toisen maan kansalaisuuden saa rahalla.
Olin reportaasimatkalla Uzbekistanissa. Facebookia selaillessani näin, että Paraisilla oli menossa jättiläismäinen poliisioperaatio.
Parainen on kotikaupunkini. Ei se täydellinen saaristoidylli ole. On meillä pienrikollisuutta, ruorijuopumusta, tappeluja. Kuitenkaan neljänsadan henkilön viranomaisoperaatioon ei tähän mennessä ole ollut tarvetta.
Kun huomasin, että kyse oli Airiston Helmestä, en ollut enää yllättynyt.
Ensimmäinen ajatukseni oli: vihdoinkin. Veikkaan, että aika moni paraislainen ajatteli samoin.
Venäläisessä omistuksessa oleva Airiston Helmi teki ensimmäiset kauppansa Paraisilla 2007. Siitä lähtien paikalliset ovat ihmetelleet, mitä yhtiö saaristossa oikein haluaa.
Yritys, joka rakentaa valtavan määrän kiinteistöjä saaristoon, vartioi kiivaasti kameroilla ja pystyttelee puomeja, vaikuttaa jokamiehenoikeuksien maassa vähintään kummalliselta.
Jos kaikilla mökeillä, helikopterikentillä ja kiinteistöillä tehtäisiin bisnestä, asia olisi eri. Niillä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan käyttöä.
En usko, että Parainen on ollut osa Kremlin suurta valloitussuunnitelmaa. Mutta venäläisten liikemiesten tapa piilottaa rahansa johdonmukaisesti länteen on ollut tiedossa pitkään. Siksi on hyvä, että Suomessa vihdoinkin keskustellaan, ketkä saavat ostaa tontteja – ja ennen kaikkea mistä.
Muitakin keskusteluja pitäisi käydä, varsinkin EU-tasolla. Yhteisessä passiunionissa jokaisen jäsenmaan kansalaisuuspolitiikan pitäisi olla koko unionin yhteinen asia.
Airiston Helmen Pavel Melnikovilla on Maltan passi. Ei siksi, että hän olisi muuttanut Maltalle ja asuisi siellä pysyvästi. Hänellä on passi siksi, että Maltalla on ohjelma, jonka avulla kuka tahansa voi investoida Maltalle ja sen jälkeen saada passin.
Myös Kypros tarjoaa tällaista mahdollisuutta. Unkari antaa sijoittajille pysyvän oleskeluluvan. Latvia on perustanut kokonaisen ohjelman, jonka avulla yli 14 000 henkeä – suurin osa Venäjän kansalaisia – on saanut pysyvän oleskeluluvan ostamalla kiinteistöjä Latviasta.
Olen tavannut näitä venäläisiä reportaasimatkalla Riiassa. Monet ovat muuttaneet pois Venäjältä juuri siksi, että ovat kyllästyneitä Venäjän järjestelmään, Putiniin ja korruptioon. He ovat koulutettua keskiluokkaa, joka haluaa elää modernissa yhteiskunnassa. On vaikea kuvitella, että heistä voisi kehkeytyä Krimin muutama vuosi sitten valloittaneiden pienten vihreiden miesten kaltainen joukko.
Ongelma on kuitenkin siinä, että niin kauan kuin EU-maan passin voi ostaa, Suomi voi säätää miten monta uutta maanomistuslakia tahansa. Ne voi aina kiertää ostamalla itselleen tarvittavan dokumentin. Jos on tarpeeksi rikas.
Venäjällä törmää usein käsitykseen, jonka mukaan kansalaisuudella ei ole mitään tekemistä lojaalisuuden tai identiteetin kanssa.
Passi on käytännön järjestelmä eikä se velvoita mihinkään. Minulta on joskus kysytty, minkä muun maan passin ottaisin, jos saisin valita. Hämmennys on suuri, kun vastaan, etten halua muita kansalaisuuksia kuin Suomen.
Mutta jos saisit mahdollisuuden? Se on usein seuraava kysymys. Vastaan, että en ole kiinnostunut. Silloin kysyjä sanoo, että en ole ymmärtänyt kysymystä.
On kiinnostavaa, että maassa, jossa isänmaallisuutta pidetään niin suuressa arvossa, monet pyrkivät saamaan toisen maan passin. Se tietenkin johtuu siitä, että Venäjän passi ei Euroopassa anna paljon liikkumavaraa.
On venäläisten kannalta surullista, että tavallisen Euroopassa käyvän ihmisen pitää edelleen käydä läpi monimutkaisia viisumijärjestelyjä. Samaan aikaan on irvokasta, että Euroopan ja lännen rappiosta saarnaavat poliitikot pitävät rahansa Euroopassa – ja hankkivat itselleen EU-passin heti kun pystyvät.
Ongelmallisinta on, että mahdollisuus kansalaisuuden ostamiseen vain vahvistaa kyynisyyttä. Kyynisyys on Venäjän suurin ongelma. Kyyninen ajattelu estää edistystä ja lamauttaa yhteiskunnan. Se antaa ymmärtää, että demokratiaa, vapautta ja läpinäkyvyyttä ei ole. Kyynisten mukaan kaikki järjestelmät ovat yhtä hyviä tai huonoja – ja myös demokratioissa kaiken voi ratkaista rahalla.
Siksi ei ole järkeä vaatia muutosta.
Jos tämä olisi totta, EU-kansalaisia olisi muuttamassa Venäjälle yhtä paljon kuin päinvastoin.
Ei ole muuttamassa.
EU:n pitäisi silti tehdä jotain omalle järjestelmälleen, joka jatkuvasti palkitsee rikkaita – käytännössä usein korruptoituneita.