Kestävä kehitys hallituksen politiikan lähtökohdaksi

Puheenvuoro: Voisiko Suomi olla ensimmäinen maa, joka laatii tiekartan siitä, miten kestävän kehityksen tavoitteisiin päästään, kirjoittavat Kirsi-Marja Lonkila ja Satu Lähteenoja.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Kirsi-Marja Lonkila Satu Lähteenoja
Suomen Kuvalehti

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomi on sitoutunut YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Millään maalla ei vielä ole uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten ne saavutetaan. Aikaa on noin kymmenen vuotta ja tavoitteita 17, muun muassa ilmastonmuutoksen hillitseminen ja sukupuolten tasa-arvon lisääminen.

Voisiko Suomi olla ensimmäinen maa, joka laatii tiekartan siitä, miten tavoitteisiin päästään? Valtioneuvoston kanslian tilaama kokonaisarvio Suomen kestävän kehityksen tilasta ja politiikasta suosittaa, että seuraava hallitus perustaa ohjelmansa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle. Käytännössä se tarkoittaa, että sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi taataan ympäristön kannalta kestävien rajojen puitteissa.

Meidän tulisi tarkastella kriittisesti koko talousjärjes- telmän kykyä tuottaa kestä- vää hyvinvointia. Suomi voi näyttää mallia, sillä olemme monella mittarilla maail- man parhaita; 2018 julkaistussa kaikkien YK-maiden kestävän kehityksen vertailussa Suomi oli kolmas. Talousajattelun uudistamista tarvitaan, sillä irtikytkentää talouskasvun ja materiaalisten resurssien kulutuksen välillä ei ole edelleenkään näköpiirissä.

Nuorten ilmastolakkoilu on tärkeä signaali.

Suomella on tehtävää erityisesti tuotannon ja kulutuksen saattamisessa kestävälle tasolle. Sanotaan, että Suomen menestystarina on koulutuksen ansiota. Olemme saavuttaneet korkean sosiaalisen hyvinvoinnin, mutta ulkoistaneet kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksia. Suomi ylittää nyt roimasti lähes kaikki planetaariset rajat, kuten hiilidioksidipäästöt sekä ekologisen ja materiaalisen jalanjäljen.

Uudistukset pitää tehdä oikeudenmukaisesti, ellemme halua tänne Ranskan keltaliivien kaltaista liikehdintää. Ilmastonmuutoksen hillinnässä on tuettava siirtymää edistävää työtä, kuten uudelleenkouluttautumista vähäpäästöisen teollisuuden työpaikkoihin. Pitää myös antaa arvoa tähän asti taloudellisesti tuottamattomana pidetylle työlle, kuten kotona tehtävälle hoivatyölle tai naapuriavulle. Sosiaaliturvan uudistaminen, perustulon kaltaiset ratkaisut ja elinikäisen oppimisen tukeminen ovat siirtymässä oleellisia.

 

Kestävän kehityksen perinteinen kolmeen pilariin (taloudellinen, sosiaalinen, ekologinen) nojaava ajattelu ei riitä, vaan on otettava käyttöön kestävyyden vahvempi tulkinta. Kate Raworthin esittelemä donitsitalouden ajatus tähtää siihen, että saavutamme riittävän yhteiskunnallisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tason ylittämättä planetaarisia, ympäristön kantokyvyn asettamia rajoja. Donitsiajattelun kautta voidaan lisätä politiikan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta eri politiikkasektorien välillä.

Ilmastokriisin kiireellisyys on herättänyt monet, ja edessä on systeeminen muutos. Varaudummeko siihen ennalta vai korjaammeko tuhot jälkeenpäin?

Suomen vaikutusvalta on rajallinen, mutta EU-puheenjohtajuuskautena se voi tuoda esiin reilun siirtymän kestävään kehitykseen. Ilmastobarometrin mukaan 70 prosenttia suomalaisista toivoo ilmastokriisin ratkaisusta seuraavan hallituksen ja puheenjohtajuuskauden kärkiteemaa. Nuorten viimeaikainen ilmastolakkoilu on tärkeä signaali sekin.

Seuraavan hallituksen tulisi ottaa kestävä kehitys politiikan lähtökohdaksi. Tärkeintä olisi luoda kansallinen tiekartta Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kaikille 17 tavoitteelle määritetään sopivat ja mitattavat tasot. Prosessin tulee olla osallistuva ja siihen tulee saada tiedeyhteisön tuki.