Ikäsyrjinnän jälkeen vallankäyttäjäksi
Valta-asetelma muuttuu, kun ihminen siirtyy eläkkeelle. Hän ei ole vaivainen vanhus, vaan vahva osallistuja, kirjoittaa Matti Kalliokoski.
3
MIN
Talousuutiset ovat Suomessa olleet viime aikoina mollivoittoisia. Siksi niiden joukosta kannattaa kaivaa esiin valonpilkahdukset.
Sellaisen pystyi lyötämään myös Tilastokeskuksen muuten tummasävyisestä heinäkuun työllisyystilastosta. Sen mukaan 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut jo 72,7 prosenttiin eli rahtusen verran koko työllisyysasteen keskiarvon yläpuolelle.
Nousu on jatkunut lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun laman kuopan jälkeen. Kyse ei ole ollut pelkästään työnantajien asenteiden kehittymisestä, vaan lainsäätäjä on puskenut muutosta eteenpäin nostamalla eläkeikää ja tekemällä eläkeputken käytöstä saneerausvälineenä koko ajan hankalampaa.
Jos väkeä vähennetään, se ei tarkoita enää automaattisesti työpaikan varttuneimpien siirtämistä odottamaan varsinaista eläkettä.
Hyvällä kehityksellä on kuitenkin kääntöpuolensa. Moni juustohöylä-Suomen työantaja karttaa yli 55-vuotiaiden rekrytointia. Samassa työpaikassa jatkajilla sujuu hyvin, mutta talouden dynamiikkaan kuuluva työpaikkojen vaihto on kokeneilla työntekijöillä nihkeää.
Kansantalouden kannalta työllisyystilastot kertovat siis hyviä uutisia, mutta yksittäiset ihmiset törmäävät ikäsyrjintään, joka jää tilastojen tekijöiltä usein pimentoon. Ilmiö on yksittäistapauksia laajempi.
