Lopetetaan samalla lehdet

Otavamediassa sovittiin alkuvuodesta Anna-lehden ja Kotilieden seitsemän toimittajan ”työsuhdemuutoksista”. Käytännössä lehtien yhteistoimituksesta pantiin pihalle kaikki pitkien juttujen kirjoittajat.

Kaikki lähtijät olivat keski-ikäisiä naisia, joilla on sen verran kokemusta, että heille todennäköisesti maksettiin työstään asiallista palkkaa. Se on enemmän kuin vastikään palkatuille maksetaan.

Talon hartaista haaveista huolimatta asia vuoti julkisuuteen.

Alkoi tympeä keskustelu naistenlehtien roolista mediassa. Kirjoitettiin, kuinka ne pitävät yllä sivistystä ja oikeastaan koko yhteiskuntaa, ja arvatkaa, minäkin olen lukenut joskus naistenlehtiä, onhan niillä oltava merkitystä! Ja naiset, naiset ovat tärkeitä, naisten asioita ei saa väheksyä.

Näihin latteuksiin keskustelu sitten jäikin. Vähemmän puhuttiin siitä, mitä lehdissä oikeastaan julkaistaan, ja erityisesti, mitä niissä aiotaan julkaista.

Naistenlehtien verkkotarjonta on hyvin erilaista kuin niiden printtitarjonta.

Mediatalojen yhteinen ajatus on ollut, että lehtien tärkein tehtävä on tuutata mahdollisimman paljon tavaraa laariin, ikään kuin internetistä olisi tila loppumassa.

Sanoman omistaman Me Naisten digijuttuja on joitakin vuosia julkaistu Ilta-Sanomien alla. Päätarkoitus on tuoda sivuille liikennettä. Sama liikeidea on Annassa ja Kotiliedessä. Verkkoon ladotaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, ja se näkyy.

Naistenlehdet, sellaisina kuin niitä irtisanomisuutisten lomassa romantisoitiin, ovat käytännössä olemassa pelkästään printtinä.

Nyt Otavamedia laittoi ulos Annan ja Kotilieden kokeneimmat toimittajat. Printtiversioita ei silti olla lopettamassa, vaan lehdet aiotaan ilmeisesti kasata freelancereiden voimin.

On tietysti helpompaa heikentää lehdet olemattomiin ja todeta sitten, että eipä ole tilaajia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on kunnostautunut tässä tekemällä painetusta versiostaan niin lukukelvottoman, että samassa lehdessä julkaistaan jo sama juttu useam­paan kertaan.

Paperisia aikakauslehtiä on lopetettu vuosien varrella useita, mutta jostain syystä nimikkeitä ei silti lopeteta. A-lehtien Imagella ja Trendillä ei ole edes omaa verkko-osoitetta, mutta jotenkin niiden esitetään silti olevan olemassa, jopa parempina kuin koskaan.

Jos lehtitaloja kiinnostaa näin uskomattoman vähän omat tuotteensa, miksi yhtäkään lukijaa pitäisi kiinnostaa? 

Annan ja Kotilieden kustantaja Otavamedia kustantaa myös SK:ta.