Teuvo Hakkaraisen kolumni näytti, mikä on maakuntalehdelle tärkeintä
Kun olin nuori maakuntalehden toimittaja, ihailin edustamani julkaisun yleviä arvoja.
”Kaikkea, mikä kahlitsee ihmisyksilöä hänen persoonallisuutensa kehittämisessä ja ilmaisemisessa, sen toteuttamisessa, ehdolla, ettei hän tölväise toisia, lehti vastustaa”, luki Etelä-Suomen Sanomien kustantajan Ossi Kivekkään vuonna 1971 yhtiön hallitukselle antamassa julistuksessa.
Lehden tuli toimia maakunnan ”sivistyssiteenä” ja vastustaa ”niiden valtaan pääsyä, jotka tahtovat kahlita ihmisen vapautta”. Koko julistus oli olemassa lehden ”aatteellisuuden” vaalimiseksi.
Etelä-Suomen Sanomat nykyään omistavan Keskisuomalainen-konsernin nimikkolehti julkaisi viime viikolla perussuomalaisten europarlamentaarikon Teuvo Hakkaraisen nimiin laitetun kolumnin, joka keskittyi lähinnä rienaamaan muita puolueita ja mediaa.
Hakkarainen on yksi maakunnan kolmesta mepistä, joilla on vuorotellen lehdessä kolumnipaikka. Maakunta- ja paikallislehdissä käytäntö on yleinen. Aiemmin kesällä Ilkka-Pohjalainen aiheutti mekkalaa suostumalla julkaisemaan kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) transvastaisen kolumnin. Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen sanoi STT:lle, että Hakkaraisen tekstin julkaisua oli ”pohdittu”, mutta ”europarlamentaarikkojen kohdalla julkaisematta jättäminen on kuitenkin aina korkean kynnyksen takana” – mikä kuulostaa journalistisen päätösvallan luovuttamiselta toimituksen ulkopuolelle.
Kotisivuillaan lehti kertoo olevansa poliittisesti sitoutumaton mutta ”edistävänsä maakuntahenkeä”. Käytännössä se näyttää tarkoittavan sitä, että oman maakunnan kärkipoliitikot puolueesta riippumatta pääsevät kirjoittamaan lehteen mitä ikinä tahtovat. Onhan kyse maakunnasta, ei puolueista tai politiikasta!
Amerikkalaislehti The New York Timesin kustantaja A. G. Sulzberger korosti kesäkuussa antamassaan haastattelussa lehtensä journalismin olevan itsenäistä, ei objektiivista. Sulzberger sanoi, että lehti on sitoutunut oikeusvaltioon, tasa-arvoon ja ihmisarvoon. Niiden vastaisille kirjoituksille ei ole tilaa. Keskisuomalaisen aatteellisuuden tärkeysjärjestys on toinen. Maakunta tulee ensin, kaikki muu sitten.
Arvovalinta sekin on, ei siinä, mutta siitä kannattaisi olla avoin, kuten puoluesitoumuksista aikanaan. Jos asia häiritsee ja New York on kaukana, kannattaa soitella Lahteen.