Terveydenhuolto kaipaa kilpailua
Tänä vuonna tehdään sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista koskevia laajakantoisia päätöksiä. Keskustelun ytimessä on ollut julkisten ja yksityisten palvelujen suhde ja siihen liittyvä kansallinen sääntely. Voimakkaat ideologiat ovat värittäneet keskustelua palveluiden tuottajatahosta.
Kysymys tuottajatahosta siirtää huomion pois olennaisemmasta, kilpailun ja markkinoiden toimivuudesta. Kymmenen viime vuoden aikana sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon vastuuta on siirtynyt yksityisille, kun yksityiset tuottajat pystyvät tuottamaan palvelut julkista tehokkaammin. Tämä on kuntata-loudellisesti rationaalista. Ratkaisevaan asemaan nousevat myös kuntien osaamisen puute ja terveydenhuoltohenkilökunnan saatavuus.
Uhkana on, että kahden sektorin rinnakkaiseloon perustuva malli korvautuu yksityisellä oligopolilla. Markkinat keskittyvät, kun parhaiten toimivat yritykset kasvavat ja ostavat pienempiä kilpailijoita.
Kehityksen riskinä on, että kunnat voivat joutua valitsemaan korkeintaan kahden tai kolmen valtakunnallisen ketjun välillä. Ne ovat ainoita, jotka pystyvät osallistumaan tarjouskilpailuihin ja hyödyntämään toiminnan skaalaetuja. Kilpailun puute ja markkinoiden keskittyminen mahdollistavat pidemmällä aikavälillä hinnotteluvoiman.
Kilpailun puute voi heiluttaa kuntataloutta. Pahimmillaan tilanne voi lähestyä elintarvikekauppaa, jossa kaksi valtakunnallista ketjua jakavat keskenään markkinoiden valtaosan.
On pidettävä kiinni kahdesta tavoitteesta – edistyy Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus mihin suuntaan tahansa.
Ensiksi on luotava toimintamalleja, jotka luovat aitoa kilpailua palveluntuottajien välille sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ja näiden välillä. Tähän on erilaisia välineitä.
Tarvittaessa julkisen vallan on puututtava monopolivoittoja mahdollistaviin tilanteisiin luomalla markkinoita uusille toimijoille.
Tarjouskilpailussa tulee olla ainakin neljä varteenotettavaa tarjoajaa, jotta kilpailua voi pitää hinnanmuodostukseen vaikuttavana prosessina.
Sosiaali- ja terveyspalveluja on monissa kaupungeissa jo kehitetty kohti uutta ekosysteemiajattelua, jossa julkiset toimijat, yritykset ja järjestöt yhdessä asettavat strategisia tavoitteita.
Myös hankintakäytäntöjä on kehitettävä mahdollistamaan kaikkien yritysten osallistuminen kilpailutuksiin. Julkisissa hankinnoissa tulisi keskittyä entistä enemmän vaikuttavuuden, ei kappalemäärien tilaamiseen. Esimerkkejä tällaisista läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta lisäävistä hankintakäytännöistä on jo olemassa.
Toiseksi myös tällä alueella tulisi luottaa kuluttajan kykyyn valita palveluntuottaja.
Emme usko, että kaikki kuluttajat tekevät rationaalisia valintoja palvelun hinnasta tai laadusta. Useimmat eivät myöskään vaihda palveluntuottajaa. Riittävän moni kuitenkin valitsee ja vaihtaa, ja tällä on vaikutus hinnanmuodostukseen.
Kuluttajan valinta ei saa johtaa väestöryhmien sosioekonomiseen eriytymiseen, joten palvelun tuottajalla ei tule olla oikeutta valita asiakkaitaan.