Ei kahdenlaisia tohtoreita

Olin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen vuonna 1989. Yksi vuoden kohokohta oli, kun pidin kommenttipuheenvuoron seminaarissa, jossa pohdittiin ammattikorkeakoulujen perustamista.

Epäilin, oliko Suomeen tarpeen perustaa lisää korkeakouluja. Pelkäsin resurssien hajaantumista ja opetuksen laadun heikkenemistä.

Pari vuotta myöhemmin ammattikorkeakoulujen toiminta käynnistettiin.

Sittemmin olen muuttanut suhtautumistani.

Ammattikorkeakoulujen vahvuuksia ovat työelämäorientoitunut koulutus ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja soveltava kehittämis- ja innovaatiotoiminta, joka tukee aluekehitystä.

Ammattikorkeakoulujen perustamisen lähtökohtana oli niin sanottu duaalimalli: niillä ja yliopistoilla on erilaiset tehtävät ja yhteiskunnallinen rooli.

Työnjako ilmenee esimerkiksi siinä, että vuosittain 13 suomalaisyliopistossa julkaistaan yli 30 000 tieteellistä artikkelia, 24 ammattikorkeakoulussa yleensä alle tuhat.

Yliopistojen valtion budjettirahoituksen ulkopuolinen rahoitus on vuodessa yli 800 miljoonaa euroa, ammattikorkeakoulujen taas vajaat 160 miljoonaa euroa. Yliopistojen ulkopuolinen rahoitus kohdistuu pääosin tieteelliseen tutkimukseen, ammattikorkeakoulujen soveltavaan kehittämis- ja selvitystoimintaan.

Korkeakoulusektoreiden työnjaolle on ollut vahva poliittinen tuki. Orpon hallituksen ohjelmassa asia on muotoiltu selväsanaisesti: ”Hallitus sitoutuu siihen, että korkeakoulujärjestelmämme perustuu jatkossakin duaalimalliin.”

Viime aikoina julkisuudessa on kuitenkin ollut avauk­sia, joissa on alettu kyseenalaistaa mallin perusteita. Ammattikorkeakouluille on vaadittu oikeutta antaa tohtorin tutkintoja ja nimittää professoreita.

Näyttää siltä, että ammattikorkeakoulut ovat aloittaneet kampanjan duaalimallin romuttamiseksi.

Jos ammattikorkeakoulut alkaisivat nimittää professoreita ja antaa tohtorin tutkintoja, se tarkoittaisi, että ne pyrkisivät pikku hiljaa suuntautumaan tieteelliseen tutkimukseen ja kehittymään yliopistoiksi.

Mihin muuhun kuin tutkimukseen tarvitaan professoreita ja tohtoreita?

Kun Suomessa on jo 13 yliopistoa, ei varmasti ole enää tarvetta hajauttaa osaamista ja resursseja.

Joissakin maissa ammattikorkeakouluille on annettu oikeus tohtorin tutkintojen tuottamiseen.

Käytännössä tuloksena on ollut kahdentasoisia tutkintoja, jotka ovat työelämän näkökulmasta hämmentäviä.

”Älkää tehkö sitä virhettä”, kommentoi eräs saksalainen yliopistorehtori, kun kyselin häneltä kokemuksia asiasta.

En ole kuullut yhtään vakuuttavaa argumenttia sen puolesta, että ammattikorkeakoulujen tohtoreille olisi työelämässä tarvetta. Perin kummallisilta kuulostavat ajatukset, että he olisivat ”erilaisia” tohtoreita kuin yliopistoista valmistuvat.

Hallitusohjelman vuoksi on selvää, etteivät ideat ammattikorkeakoulujen tohtoreista ja professoreista etene tämän hallituksen aikana, ja hyvä niin.

Toivottavasti duaalimalli on seuraavankin hallituksen korkeakoulupolitiikan lähtökohta.