Talvisodalle saatava muistomerkki

Profiilikuva
muistomerkit
Teksti
Matti Palo

Talvisodan alkamisesta tulee marraskuun lopulla kuluneeksi 72 vuotta. Vuosi sitten kuuntelin Heikki Sarmannon Talvisota-sielunmessun esityksen Temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Hän oli säveltänyt sen omalle jazz-kvartetilleen ja 80 laulajan Händel-kuorolle. Se oli omistettu talvisodassa kaatuneiden suomalaisten ja neuvostosoturien muistolle. Aloite oli säveltäjälle tullut New Yorkista. Teos jätti minuun vahvan vaikutuksen. Kuinka vain 105 päivää kestänyt sota voi edelleen motivoida taiteilijoita.

Mutta uusi yllätys seurasi, kun huomasin, että talvisota oli aiheena vielä äskettäin myös säveltäjä Ilkka Kuusistolla. Hänen Taipaleenjoki-oopperansa kantaesitys oli kesällä 2010 Ilmajoen musiikkijuhlilla. Teos sai hyvän vastaanoton ja se esitettiin jälleen viime kesäkuussa täysille katsomoille.

Panu Rajalan kirjoittamassa libretossa komppanianpäällikkö Yrjö Jylhä runoilee ankarien taistelujen lomassa joen tällä puolen ja venäläinen runoilija, komppanianpäällikkö Jevgeni Dolmatovski joen toisella puolen. Näin myös todellisuudessa.

Vuonna 2006 kuulin Kaustisella maailman kantaesityksenä Dmitri Šostakovitšin teoksen Muunnelmia suomalaisista kansanlauluista. Stalin oli tilannut sen säveltäjältä Helsinkiin kaavailtua talvisodan voiton paraatia varten. Teos oli unohtunut säveltäjän pöytälaatikkoon, kun paraati jäi pitämättä.

Kirjallisuudessa talvisodan anti on runsas. Kun vuosi oli kulunut rauhan teosta, sodasta oli ilmestynyt jo puolisen sataa teosta, yhtenä helmenä Erkki Palolammin Kollaa kestää. Antti Tuurin Talvisota-kirjassa vuodelta 1984 Kauhavan soturit Taipaleenjoella pitivät asemansa vihollisen suuren ylivoiman edessä. Rauhan tultua he uskoivat Suomen voittaneen.

Bair Irincheev Pietarista kiinnostui talvisodasta viettäessään kesiään Kannaksella, jossa hän näki Summan bunkkerien jäännökset. Talvisodan kadonneet kuvat julkaistiin viime vuonna. Teos on nelikielinen ja se sisältää aiemmin julkaisemattomia valokuvia, mutta myös joukon piirustuksia ja maalauksia sekä Suomesta että Neuvostoliitosta.

Kuvataiteilijoita ja kuvanveistäjiäkin talvisota ehti elähdyttää. Veikko Vionoja palveli lääkintämiehenä Raatteen tiellä ja Kollaalla. Hän ehti haavoittuneiden hoidon ja ruumiiden kantamisen ohessa tehdä tapahtumista luonnoksia muistikirjaansa. Seuraavana kesänä Vionoja teki lyijykynäpiirroksina laajan Talvisodan kasvot -sarjan, joka julkaistiin 1982.

Alvar Aalto suunnitteli Suomussalmen taistelujen päämuistomerkin Liekin 1959. Erkki Pullisen talvisodan monumentti vihittiin 2003. Siinä on kaatuneiden lukumäärää symboloivan 17 000 kivijärkäleen keskellä puuteos Avoin syli, jossa soi tuulessa 105 vaskikelloa. Se on katsojan pysähdyttävä kolmen hehtaarin tilateos, mutta vain paikallisen Raatteen tien taistelun muistomerkki. Jopa Pietariin on ehditty pystyttää Talvisodan monumentti.

Talvisotayhdistys ry on tehnyt aloitteen talvisodan kansallisen muistomerkin pystyttämiseksi Helsinkiin. Valtioneuvoston kanslia on osoittanut asian valmistelun opetus- ja kulttuuriministeriölle yhteistyössä puolustusministeriön kanssa. Muistomerkin rahoitus jaettaisiin tasan valtion, Helsingin ja Talvisotayhdistyksen järjestämän kansalaiskeräyksen kesken.

Muistomerkki on tarkoitus paljastaa talvisodan päättymisen 75-vuotisjuhlassa 13. maaliskuuta 2015. Talvisota on ainutlaatuinen, koska pienvalta Suomi soti siinä menestyksellä yksin suurvalta Neuvostoliittoa vastaan. Etenkin liittoutuneiden näkökulmasta jatkosota näyttää erilaiselta, koska Suomi taisteli silloin Saksan rinnalla.

Nykysukupolven velvollisuus on varmistaa, että talvisodan muisto säilyy maailmanhistoriassa. Siksi muistomerkin lisäksi tarvitaan myös virtuaalinen Talvisotakeskus internetiin.

Kirjoittaja on professori ja Talvisotayhdistys ry:n puheenjohtaja.