Huonojen piirteiden blokki
Viime keväänä Suomessa nähtiin omintakeinen versio blokkivaalista. Se yhdisti kummankin järjestelmän heikoimmat puolet.
3
MIN
Suomessa puolueet ovat perinteisesti halunneet pitää kaikki hallitusvaihtoehdot avoinna ennen vaaleja. Äänestäjän on vaikea tehdä puntaroituja valintoja, kun oman puolueen pääsy hallitukseen ei riipu ainoastaan vaalimenestyksestä, vaan myös hallituksen muodostajan ja hänen puolueensa mieltymyksistä, potentiaalisten hallituskumppaneiden neuvottelutaidoista sekä moniulotteisesta strategisesta palapelistä. Äänestäjän ”kuluttajansuoja” on ohut, vaalien mielekkyys on heikentynyt ja äänestysaktiivisuus jäänyt matalammaksi kuin toisissa Pohjoismaissa.
Vaihtoehdoksi on usein tarjottu muissa Pohjoismaissa omaksuttua mallia: käydään vaalit vaihtoehtoisiksi hallituspohjiksi asemoituvien blokkien välillä. Blokit muodostuvat yleensä vasemmisto–oikeisto-jakolinjan mukaisesti, ja ne voivat olla sisäisesti niin yksimielisiä, että syntyy yhteinen vaaliohjelma.
Tärkeimmät neuvottelut käydään siten jo ennen vaaleja.
Suomen mallissa korostuvat vaalituloksen pohjalta käydyt tunnustelut ja mahdollisesti pitkiksikin venyvät hallitusneuvottelut. Tapa johtuu pitkälti puoluekentän sirpaleisuudesta. Keskustalla on perinteisesti ollut vahva asema vaa’ankielipuolueena, koska se on tehnyt yhteistyötä sekä vasemmiston että oikeiston kanssa. Vasemmistopuolueiden kannatuspohja taas on ollut niin kapea, ettei enemmistöhallituksen muodostaminen ole ollut yksin mahdollista.
Kevään 2023 vaaleissa nähtiin eräänlainen käänteinen versio blokkiasetelmasta. Puolueet tekivät poisvalintoja sen sijaan että olisivat osoittaneet mieluisimpia hallituskumppaneita. Vaikka äänestäjät ja ehdokkaat ryhmittyivät vahvasti punavihreisiin ja keskustaoikeistoon, kilpailuasetelma ei muodostunut vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudelle. Tähän vaikutti erityisesti puoluejohtaja Sanna Marinin kehotus keskittää äänet Sdp:lle, jotta porvarihallituksen muodostuminen ehkäistään. Keskusta oli haluton jatkamaan vaaleja edeltäneellä hallituspohjalla, minkä vuoksi hallitusvaihtoehdot eivät jäsentyneet aiemman hallituspohjan ja opposition välille. Porvarivaihtoehdon uskottavuutta nakersi puolestaan se, ettei kokoomuksen tosiasiallisesta valmiudesta tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa ollut varmuutta.
