Suomen ulkopolitiikan suurin mahalasku: Näkemiin Nato-optio!
En rakentaisi Suomen turvallisuutta Venäjän hyväntahtoisuuden varaan, kirjoittaa Risto E. J. Penttilä.
Rauhanajan ulkopolitiikan tärkein tehtävä on asemoida maa turvallisesti ja selkeästi. Suomi on tässä epäonnistunut. Paljon puhuttu Nato-optio on osoittautunut illuusioksi, joka herättää kysymyksiä, mutta ei anna vastauksia. Kyseessä lienee ulkopolitiikkamme suurin mahalasku sitten 1930-luvun.
Urho Kekkonen halusi pitää Suomen ”kansainvälisten spekulaatioiden ulkopuolella”. Jos kuulette kolinaa Hietaniemen hautausmaalta, kyse on Kekkosen, Risto Rytin, J. K. Paasikiven sekä muiden menneiden valtiomiesten hermostuneesta kääntyilystä arkuissaan.
Suomen kansainvälinen asema on taas kerran laajan julkisen keskustelun kohteena. Sen aloittivat kaksi kovan sarjan ulkopolitiikan asiantuntijaa, Zbigniew Brzezinski ja Henry Kissinger. Puhuttiin Suomen mallista ratkaisuna Ukrainan ongelmaan. Sen jälkeen kysymyksiä on riittänyt.
Onko Suomi puolueeton, liittoutumaton vai jotakin muuta? Kysymyksiä esittävät ”tietämättömät ulkomaiset tarkkailijat”. Olemmeko osa länttä vai erillinen alue pohjoisessa? Tätä pohtivat suomalaiset geopolitiikan asiantuntijat. Voisiko Suomi halutessaan liittyä Natoon? Kysymys vaivaa sekä pääkirjoitustoimittajia että lehtien lukijoita.
