Ollako tankkeri vai kajakki

Maailmanhistorian suurimmat poliittiset myllerrykset ovat yleensä liittyneet suurvaltain nousuun tai tuhoon. Kerran niin mahtavat valtakunnat ovat sortuneet ryminällä. Ja uusia on kasvanut tilalle.

Siinä sivussa pientenkin kohtalot on usein ratkaistu. Venäjän imperiumin romahdus mahdollisti Suomen itsenäisyyden.

Suurvaltain vahvistumiselle on aina syynsä, joita on koetettu selvittää historiankirjoituksen alusta saakka. Iso-Britannia nousi huipulle, kun se pääsi teollistumisen vauhtiin muita aiemmin ja kykeni hallitsemaan maailman meriyhteyksiä laivastonsa avulla. Yhdysvalloista tuli kukkulan kuningas, kun toinen maailmansota luhisti sen haastajat. Neuvostoliiton kadottua se jäi kukkulalle yksin.

Kiinan nousun takana on puolestaan pian viisikymmentä vuotta jatkunut teollinen kasvu, joka on jalostumassa myös geopoliittiseksi vallaksi. Amerikkalaisten silmissä juuri Kiinan voiman kasvu uhkaa muuttaa nyt koko toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen perusteet.

Mahdin katoamiselle on myös syynsä. Nii­täkin on analysoitu maailman sivu. Osa tuhon teorioista painottaa kulttuurisia seikkoja, kuten kiinnostusta luksukseen ja moraaliseen mädännäisyyteen. Kun kansallinen yhteishenki hapertuu, kuppikuntaisuus lisääntyy.

Kunkin aikakauden ratkaisevan teknologian ja ansaintamallin kelkasta putoaminen tietää sekin valta-aseman rapistumista.

Kasvava hallintobyrokratia kuluineen ja sääntöineen voi jumiuttaa kehityksen loputtomiin selvitys- ja kalvosulkeisiin. Silloin vikkelämmät kiiruhtavat edelle. Eliitit voivat alkaa loisimaan eli varastamaan tai hyötymään yhteisistä resursseista kokonaisuuden kustannuksella. Karhu voi tulla vastaan myös silloin, kun suurvalta ottaa kontolleen sitoumuksia yli kestokykynsä. Yleensä tekijöitä on useampia samaan aikaan.

Juuri näitä suurvaltain kadotuksen taustasyitä tunnettu amerikkalainen ajatushautomo Rand selvitti tuoreessa tutkimuksessaan. Se teki synkän havainnon historiasta. Kun johtava suurvalta ajautuu pitkäkestoiseen alamäkeen, ei se siitä yleensä selviä. Kielteiset kehityskulut alkavat helposti vahvistaa toisiaan ja korjaavan muutoksen käynnistäminen vaikeutuu entisestään. Lopulta suhteellinen ja väliin myös absoluuttinen asema kärsii tai pahimmillaan romahtaa. Näin kävi muun muassa Neuvostoliitolle, joka ei päässyt noidankehästään ulos.

Randin analyytikkojen keskeinen murhe on tietenkin kierre, joka heistä näyttää uhkaavan Yhdysvaltoja itseään. Tilanne on kaikkea muuta kuin toivoton, mutta huolestuttavia merkkejä riittää.

Päätöksentekojärjestelmä on riitainen ja kitkainen. Poliittisilla leireillä on hyvin erilainen käsitys siitä, mitä pitäisi tehdä. Kilpailijat haastavat Yhdysvaltain asemaa yhä rohkeammin. Ellei korjaaviin toimiin lähivuosina kyetä, voi orastava kehitys tutkijoiden mukaan kääntyä jopa vaikeasti oikaistavaksi alamäeksi.

Vaikka Randin tutkimus koskee suurvaltoja, en malta olla ajattelematta myös pienvaltoja kuten Suomea. Ne ovat teoriassa nopeampia ja mukautumiskykyisempiä.

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri sanoi maansa olevan kuin kajakki, joka kääntyy ympäri vaikka paikallaan. Venäjä taas oli tankkeri, jonka käännös vaati 16 merimailia. Viron kohdalla vertauskuva toimi. Venäjän kohdalla lukuun pitänee lisätä nollia.

Mutta pienikään maa ei ole immuuni jähmettymiselle, hitaudelle ja itsepetokselle. Muistan kun vierailin ulkoministeriön virkamieskurssin kanssa valtionvarainministeriössä 23 vuotta sitten. Nykyiset ongelmamme, kuten väestön ikääntyminen, hahmotettiin selkeästi jo silloin. Yhtälö tuntui kammottavalta. Mutta se ei tuntunut todelliselta Suomen eläessä vielä Nokia-aallon harjalla.

Siksi jäätiin mukavuusalueelle, säätelemään pikku­asioita, velkaantumaan ja toivomaan parasta. Tämän tien pää on nyt näkyvillä.

Randin eksperttien mukaan syvän alamäen väistäminen edellyttää kansakunnalta kirkasta, jaettua näkemystä ongelmasta. Tarvitaan halua ongelmanratkaisuun, ei juuttumista ratkaisujen ongelmiin. Aito muutos ei ole yksi virallinen uudistusohjelma. Se on pikemminkin suuri joukko pienempiä reformeja. Niitä tehdessä on koko ajan katsottava tulevaisuuteen. Suomella oli aikanaan malttia vaurastua. Onko sillä vimmaa uudistua?