Suomalainen eläkeihme kannattelee huonoinakin aikoina

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nerokasta työeläkejärjestelmäämme ei pidä suotta sorkkia, sanoo entinen pankinjohtaja Eira Palin-Lehtinen.

Suomalainen eläkeihme
Kuvitus Janne Tervamäki


Ulkomailta on pitkin kevättä kantautunut kamalia tarinoita työtä tekevien eläkkeistä. Eläkerahat ovat yksinkertaisesti haihtuneet. Työurat ovat pidentyneet sen takia, että eläkelaitos on joutunut vaikeuksiin tai omat eläkesäästöt ovat huvenneet pörssikurssien laskun myötä tai työnantajan konkurssin takia. Enää ei kannata kadehtia muiden maiden nousukauden aikana niin ruhtinaallisilta tuntuneita järjestelmiä.

Täällä Suomessa kohuotsikoita on saatu lähinnä pääministerin ladulla saaduista ajatuksista. On meilläkin toki paheksuttu muutamaa suurelta tuntuvaa eläkettä ja ehdotettu niiden leikkaamista. Myös eläkelaitosten omistamien osakkeiden arvonalennukset ovat puhuttaneet.

Laman aikana huomaa, miten nerokkaan työeläkejärjestelmän edesmennyt vakuutusguru Teivo Pentikäinen meille kehitti kuusikymmentäluvun alussa. Se on omalaatuinen yhdistelmä lakisääteisyyttä, pakollisuutta, tiukkaa valvontaa ja yksityistä kilpailua. Viimeksi mainittu on pitänyt toiminnan jopa melkoisen tehokkaana.

Valvontaan ja järjestelmän kehittämiseen osallistuvat maksajat – työnantajat ja työntekijät – sekä valtio. Yhteisymmärrykseen on vuosikymmenten aikana päästy kerta toisensa jälkeen, viimeksi tämän kevään sosiaalituposta sovittaessa. Ja eivätköhän pääministerin latuoivalluksetkin joksikin kehity, kunhan vaan asia saadaan käsiteltyä oikeassa järjestyksessä. Itse pääasiasta, työurien pidentämisestä, tuntuu nimittäin vallitsevan suuri yksimielisyys.

Ei eläkekattoa

Nämä lakisääteiset eläkkeet eivät voi haihtua ilmaan. Niiden taso on etukäteen tiedossa, ja eläkettä maksetaan niin kauan kuin henki pihisee. Mikäli joku eläkelaitoksista ajautuisi vaikeuksiin, joutuisivat muut yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti maksumiehiksi. Tähän eivät suhdannevaihtelut tai pörssikurssien heilahtelut vaikuta.

Sitä paitsi eläkelaitosten salkut ovat näinä huonoinakin aikoina kärsineet vähemmän kuin monet muut sijoitukset. Eikä sillä edes ole kovin suurta väliä. Kolmenkymmenen vuoden sijoitushorisonttiin mahtuu monta nousua ja laskua.

Eläkekattoa ei ole eikä sitä tarvita. Eivät nykyiset tosisuuret eläkkeetkään yleensä perustu lakisääteiseen järjestelmään vaan erilaisiin vapaaehtoisiin lisäjärjestelyihin. Katto vain lisäisi näiden ostoeläkkeiden määrää ja vähentäisi läpinäkyvyyttä.

Työeläkejärjestelmää pitää luonnollisesti kehittää tulevien aikojen vaatimusten mukaisesti. Tätä työtä teki Teivo Pentikäinen lähes kuolemaansa saakka. Rinnalle voisi myös luoda vapaaehtoisuuteen perustuvan lisäjärjestelmän, jolla olisi todellista merkitystä kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Pitkäaikaissäästämistä koskevat aloitteet ovat oikeansuuntaisia, mutta vielä kaukana niin sanotusta kolmannesta pilarista – vapaaehtoisuuteen perustuvista elinikäisistä lisäeläkkeistä. Säästöt kun saattavat huveta paljon ennen manalle menoa, verotuista huolimatta.

Hyvin toimineen lakisääteisen työeläkejärjestelmän peruspilareita pitäisi kuitenkin sorkkia varoen. Ettei vain menisi eläkeläinen pesuveden mukana.

Eira Palin-Lehtinen

Kirjoittaja on varatuomari ja entinen pankinjohtaja.