STT:n pelastaminen verovaroin? – Omistajia ei kiinnosta osallistua itse omiin talkoisiin

KOLUMNI: Onko valtion velvollisuus pelastaa tietotoimisto, jonka omistavat yksityiset mediayhtiöt, kysyy Pasi Kivioja.

Profiilikuva
kaupallinen media
Teksti
Pasi Kivioja
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Pääministeri Juha Sipilältä (kesk) tivattiin vuosi sitten ministeri Anne Bernerin (kesk) asemasta. ”Mitäs jos Yle loppuu tai Maikkari loppuu, entäs sitten?” Sipilä hekotteli Ylen toimittajalle.

Puolen miljardin verorahoituksella Yle on viimeinen media, joka tästä maasta loppuu, ja MTV:kin on pian saamassa valtion tukea. Sen sijaan Sipilä ja Berner joutuvat nyt pohtimaan, että mitäs jos STT loppuu. Onko valtion velvollisuus pelastaa rotkon reunalla hoippuva tietotoimisto, jonka omistavat yksityiset mediayhtiöt?

 

STT:n omistajien toiminta muistuttaa taloyhtiön talkoita, joihin osakkaat itse eivät ole kiinnostuneita osallistumaan. Omistajien mediat ovat yksi toisensa jälkeen irtisanoneet STT-sopimuksiaan ja perustaneet kilpailevia uutispalveluitaan. Nyt näitä talkoita pitäisi rahoittaa verovaroin.

Jos STT:n toiminta loppuisi, valtakunnallisilla viestimillä ei olisi hätää – joskin Ilta-Sanomat joutuisi miettimään kuvioitaan uusiksi. Hätä olisi maakuntamedioilla, mutta STT:n omistajien kilpailevat uutispalvelut saisivat niistä uusia asiakkaita.

Ylen kaikkivoipa rooli korostuisi entisestään, ja Yle olisi johtava äänitorvi Suomesta ulospäin. Se voisi tarjota uutispalveluitaan myös sanomalehdistölle. Kaupallisen median kynnys tarttua tällaiseen tarjoukseen olisi kuitenkin korkealla.

Kun muiden yliviritetyt mediamopot keulivat, STT:n suhteellisuudentajuun voi luottaa.

Jos STT hiljenisi, Suomen mediakentässä olisi yksi kantava ääni vähemmän. Näitä ääniä vielä riittää, mutta STT:n rooli on aivan poikkeuksellinen. Sitä on pidetty neutraalina ja arvostettuna uutisoijana, joka on voinut kohujen sijaan keskittyä asiaan. Kun muiden yliviritetyt mediamopot keulivat, STT:n suhteellisuudentajuun voi luottaa.

Fakta on myös se, ettei yksikään kaupallinen media pysty seuraamaan kansallista ja kansainvälistä uutiskenttää yhtä kattavasti kuin STT on tehnyt. Perusuutistyöllä ei voiteta palkintoja, vaan sen arvo tulee jostain ihan muusta.

En pidä suurena periaatteellisena ongelmana sitä, jos valtio rahoittaisi pienen siivun STT:stä. Se on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen uutiskone. Jos sille ei kuitenkaan nykymaailmassa riitä maksuhaluisia asiakkaita, eipä siinä sitten valtion tekohengitys auta.

 

Kirjoittaja Pasi Kivioja on vapaa toimittaja, yrittäjä ja Suomen Kuvalehden Mediaansekaantuja-blogisti.