Yön ainoa valopilkku

Taksihässäkkä toistaa Suomessa jo tutuksi käynyttä kaavaa, jossa vapautetaan sääntelyä, yksityistetään tai yhtiöitetään – ja kohta ihmetellään, miksi seuraukset ovat aivan muuta kuin luultiin.

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sopisiko eräs varsin perinteistä palvelua koskeva lakiuudistus, jonka seurauksia olisivat: hintojen nousu, harmaan talouden kasvu, palvelun heikkeneminen syrjäseuduilla ja ajoittaiset nyrkkinujakat? Kaikkia näitä on nähty taksialalla sen jälkeen, kun uusi liikennepalvelulaki eli kansanomaisemmin taksilaki tuli voimaan kesällä 2018.

Lakiuudistuksen ajoi läpi Juha Sipilän hallituksen liikenneministeri Anne Berner (kesk). Sen tavoitteet vaikuttivat ministerin esittelemillä visiopowerpointeilla kannatettavilta: höllätään sääntelyä ja sitä kautta lisätään kilpailua taksialalle.

Tarjonnan kasvattaminen laskisi hintoja, joten tuloksena olisi säästöjä sekä kerran vuodessa taksia käyttävälle tavalliselle tallaajalle että yhteiskunnalle, kun esimerkiksi Kela saisi taksikyytinsä huomattavasti aiempaa halvemmalla.

Uudistus lisäsi taksilupien määrää. Luvattua hintojen laskua ei kuulunut, tilastojen mukaan taksikyytien hinnat nousivat monin paikoin. Syrjäseudulla taksin saaminen vaikeutui, kun ammattiautoilijoiden päivystysvelvollisuus poistui.