Venäjä wolttaa salamurhia ja sabotaasia

Vuoden 2023 helmikuussa Isossa-Britanniassa pidätettiin kuuden maassa asuvan bulgarialaisen ryhmä. Tämän vuoden maaliskuussa pidätetyistä kolme, Vanja Gaberova, Katrin Ivanova ja Tihomir Ivantšev, tuomittiin Lontoon rikosoikeudessa vakoilusta Venäjän tiedustelupalveluiden hyväksi. Kolme ryhmästä oli tunnustanut syyllisyytensä jo ennen oikeudenkäynnin alkua.

Tuomitut olivat suunnitelleet vuosien ajan kid­nap­pauksia ja salamurhia, viritelleet hunaja-ansoja miehille, tehtailleet valeidentiteettejä ja seuranneet toimittajien ja poliitikkojen lisäksi venäläisen opposition liikkeitä lännessä. Saksassa he pitivät silmällä siellä koulutettavia ukrainalaissotilaita.

Ryhmän teknisiin varusteisiin kuului esimerkiksi matkapuhelinten sijaintietoja jäljittävä IMSI-sieppari, jota oli tarkoitus käyttää ukrainalaissotilaiden reitin jäljittämiseen Saksasta Ukrainaan ja heidän liikkeidensä tarkkailuun rintamalla. Bulgarialaisilla oli myös pääsy lentoyhtiöiden matkustajatietoihin Amadeus-varausjärjestelmän kautta.

Dominic Murphy, Suur-Lontoon poliisi­voimien terrorismin vastaisen yksikön joh­taja, on kuvaillut bulgarialaisten vakoilutoimintaa mittakaavaltaan teolliseksi ja johtamaansa tutkintaa Ison-Britannian historian laajimmaksi lajissaan.

Tapaus kertoo Venäjän tiedustelupalveluiden kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Jo koronapandemia matkustusrajoituksineen vaikeutti niiden toimintaa. Laajamittainen sota Ukrainassa johti Venäjään kohdistuneisiin pakotteisiin, jotka niin ikään tekivät rahasiirroista ja liikkumisesta hankalaa, ja diplomaattipeitteen alla länsimaissa toimineita tiedustelu-upseereita on karkotettu suurissa määrin. Työvoimavajeen korvaaminen vie vuosia.

Kreml on ratkaissut asian ulkoistamalla työtehtäviä muiden maiden järjestäytyneelle rikollisuudelle, pikku kriminaaleille ja sosiaalisen median kautta värvättäville höpsöille. Uutta suuntaa voi kutsua uberisaatioksi tai ilkivallan ja vainon wolttaamiseksi, mikä käy hyvin yhteen Venäjän vanhojen toimintaperiaatteiden kanssa: koska Kremlin osallisuuden todistaminen on vaikeaa, Venäjä voi kiistää syyllisyytensä.

Yksi bulgarialaisryhmän kohteista oli toimittaja Christo Grozev, joka on Kremlin korruption lisäksi paljastanut tuhansien Venäjän operatiivien todellisia identiteettejä toimittajaryhmä Bellingcatin avulla. Ollessaan Yhdysvalloissa Grozev sai maan tiedusteluviranomaisilta tiedon hänen henkeensä kohdistuvasta uhasta ja kehotuksen olla palaamatta kotiinsa Wieniin. Bulgarialaisvakoojat olivat seuranneet Grozevia vuo­sien ajan ja valmistelleet hänen salamurhaansa.

Vaikka bulgarialaiset on nyt saatu kiinni, Grozevin tilanne ei ole muuttunut. Hän asuu yhä erossa perheestään eikä voi palata sisärajatarkastuksista vapaaseen Eurooppaan, jossa kuka tahansa hänen viereensä lentokoneessa tai junassa istuva ihminen voi olla Venäjän palkkalistalla. Kun likaisen työn tekijät ovat helposti korvattavissa olevia ulkomaalaisia, Moskovan palkollisten jäljittäminen on entistä haastavampaa.

Bulgarialaisryhmä sai ohjeistuksensa itseään Rupert Tieziksi kutsuvalta mieheltä, joka paljastui Jan Marsalekiksi, kolme vuotta kadoksissa olleeksi itävaltalaiseksi talousrikolliseksi. Marsalek oli toiminut saksalaisen Wirecard-maksupalveluyhtiön kakkosjohtajana, kunnes yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 2020. Yrityksen taseesta puuttui 1,9 miljardia euroa.

Toisin kuin yhtiön muut johtajat Marsalek ei päätynyt oikeuteen, vaan pakeni yksityiskoneella Minskiin, mistä hän siirtyi Venäjälle.

Marsalekin tiheät Venäjän-matkat alkoivat jo yli kymmenen vuotta ennen Wirecard-skandaalin paljastumista. Pankkiuransa aikana hän ehti verkostoitua tehokkaasti yhteiskunnan ylimpiä portaita myöten ja sai haltuunsa poikkeuksellisen paljon tietoa ihmisten ja yritysten raha-asioista. Nyt ne tiedot ovat Venäjällä.

Marsalek on yhä vapaalla jalalla, samoin suurin osa hänen apureistaan, emmekä tiedä, kuinka montaa vakoojatiimiä Marsalek mahdollisesti pyöritti samaan aikaan bulgarialaisjoukon kanssa.

Monessa mukana oleva itävaltalainen vaikuttaa tietyllä tapaa uudelta versiolta Jevgeni Prigožinilta, jonka jälkeensä jättämää Wagner-ryhmää Marsalek on parhaillaan organisoimassa uudelleen Afrikassa.

Putinin kokkina tunnettu Prigožin kuoli vuonna 2023 häntä kuljettaneen lentokoneen syöksyttyä maahan. Sitä ennen Prigožinin yksityisarmeija oli kapinoinut Kremliä vastaan ja niin tehdessään horjuttanut Kremlin keskusvaltaa. Mutta Marsalekin kaltaisista ulkomaalaisista ei ole vastaavaa vaaraa. Siinäkin mielessä töiden ulkoistaminen hyödyttää Kremliä.