Kääntääkö veroale talouden kasvuun?

Kuluneen sanonnan mukaan kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta ei omiin faktoihin. Sanonta palaa mieleen, kun seuraa hallituksen veropäätöksistä käytyä julkista keskustelua. Liikkeellä on paljon ”varmaa tietoa” hallituksen veropolitiikan puolesta ja sitä vastaan.

Ammattitutkijat ovat olleet keskustelussa muita varovaisempia. Verotuksen muutosten vaikutuksiin liittyy yksittäisissäkin tutkimuksissa paljon epävarmuutta ja arvioiden luottamusvälit ovat leveitä.

Epävarmuus kasvaa edelleen, kun tutkimustulosten perusteella yritetään ennustaa, mitä tapahtuisi, jos verotusta muutetaan toisessa suhdannetilanteessa, eri tavalla tai vaikka eri maassa kuin missä alkuperäinen tutkimus on tehty.

Vielä muutama vuosi sitten Suomessa käytiin ajoittain hyvää talouspoliittista keskustelua Twitterissä.

Nykyisin X:nä tunnetun verkkoalustan keskustelun sävy on sittemmin muuttunut ikäväksi.

Lisäksi alustan omistajan Elon Muskin tempausten vuoksi esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto ovat jättäneet keskustelufoorumin kokonaan. Samoin ovat tehneet monet näiden yliopistojen tutkijat.

Entisestä Twitteristä onkin tullut veroalelobba­reiden kaikukammio. Kriittiset äänet ovat paenneet muun ­muassa Bluesky-palveluun, jossa keskustelu tahtoo olla laimeaa ja lähes yhtä yksipuolista, joskin vastakkaista kuin X:ssä.

Keskustelun polarisoituminen vaikeuttaa yhteisen faktapohjan löytämistä.

Etujärjestöjen lobbareiden faktojen oikominen on vaikeaa, ja sitä yrittävät leimataan helposti tietyn aatesuunnan kannattajaksi. Itsekin taidan olla alustasta riippuen samaan aikaan uusliberaali taloustieteilijä ja hipahtava vihervassari.

Alan tutkijoilla ei kuitenkaan ole ollut erityisiä vai­keuksia löytää konsensusta veropolitiikan vaikutuksesta.

Monet julkistalouden tutkijat pitävät esimerkiksi palkkatulojen korkeimpien marginaaliverojen alentamispyrkimyksiä järkevänä politiikkana, vaikka eivät uskoisikaan sen rahoittavan kokonaan itse itseään.

Sen sijaan esimerkiksi yhteisöveron alentamiselle on vähemmän ymmärrystä. Koko lailla samaan johtopäätökseen ovat päätyneet myös esimerkiksi valtiovarainministeriön verotyöryhmät.

Suomessa valtiovarainministeriöllä on perinteisesti ollut tärkeä portinvartijan rooli tutkimustulosten välittymisessä poliittisille päättäjille. Esimerkiksi arviot kehysriihessä päätettyjen veronalennusten vaikutuksesta talouskasvuun on tehty valtiovarainministeriössä.

Pientä hämmennystä voi herättää se, ettei veronalennusten kasvuvaikutuksia näy ministeriön kehysriihen jälkeen julkaisemassa ennusteessa. Siihen on kaksi syytä.

Ensinnäkin ennuste on tehty pääosin ennen veropäätöksiä eikä mukaan ehditty lisätä kuin verotulojen pieneneminen.

Toiseksi ministeriön ennustajat kertovat lisäävänsä ennusteeseen vain riittävän varmoina pitämiään lukuja. Ilkeämielisempi voisi tulkita, ettei ministeriö usko omia laskelmiaan itsekään.

Valtion budjetti tehdään valtiovarainministeriön ennusteen perusteella.

Ennusteen riippumattomuus on taattu lailla, jossa kielletään ministeriön kansantalousosastoa ottamasta vastaan ohjeita ministeriön johdolta ennustetta tehdessään. Ennusteen riippumattomuutta ei yleensä kyseenalaistetakaan.

Paljon suurempi kysymys on vaikutusar­vioiden riippumattomuus. Kasvuennusteen paranteluun saattaisi ennen vaaleja olla poliittista painetta, mutta Suomessa vertailukelpoisia ennusteita julkaisee toistakymmentä muutakin organisaatiota.

Sen sijaan hallituksen politiikan vaikutuksia koskevia arvioita moni haluaisi varmasti korjata poliittisesti tarkoituksenmukaisemmiksi. Näistä vaikutuksista on myös vahvoja erisuuntaisia ennakkokäsityksiä. Osa näistä perustuu teemaa koskevaan tutkimukseen. Tutkimustakin välillä siteerataan kovin valikoivasti.

Valtiovarainministeriössä virkamiehet tekevät laskelmia poliittisten päätösten vaikutuksesta virkavastuulla. Silti näillekin virkamiehille voisi olla hyötyä ennusteryhmän tapaisesta palomuurista, joka takaisi laskelmien riippumattomuuden.

Nykyään laskelmien perusteita arvioi sentään talouspolitiikan arviointineuvosto – tosin useimmiten vasta seuraavana vuonna ilmestyvässä raportissaan.