Suomalainen reiluusdoktriini

Aiemmin mediaa koski ”reiluusdoktriini” eli journalismissa piti kuulla ”molempia osapuolia” tasavertaisesti. Ronald Reaganin päätös näkyy Suomessakin, kirjoittaa Oskari Onninen.

Profiilikuva
media
Teksti
Oskari Onninen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kriitikko.
2 MIN

The Economist julkaisi kesällä mahtavan podcast-sarjan Boom! Kuinka boomerit räjäyttivät amerikkalaisen politiikan, sen alaotsikko kuuluu.

Sarjassa käydään läpi suurten ikäluokkien kulttuurihistoria vuodesta 1968 nykyhetkeen, vuosikymmen per jakso. 1980-lukua käsittelevässä jaksossa toimittaja esittää kiinnostavan teorian Yhdysvaltojen polarisaation alkupisteestä.

1940-luvulta lähtien mediaa oli koskenut ”reiluusdoktriini”. Journalismissa piti kuulla ”molempia osapuolia” tasavertaisesti. Ronald Reagan kuitenkin purki doktriinin, mikä synnytti markkinan avoimen poliittisille kaapeli- ja radiokanaville. Podcastin mukaan se oli presidentin päätöksistä kauaskantoisin.

Maa täyttyi uusista radikaaliuskovaisista ja laitaoikeistolaisista radiotähdistä, joista tunnetuin oli Rush Limbaugh. He pauhasivat miljoonayleisöille ”feminatseja”, homoja ja ilmastonmuutosta vastaan. Republikaanien hajaannus ja salaliittomielisyys alkoi kypsyä.

Loput tiedetään.

Suomessa kehitys on ollut täsmälleen sama, paitsi että se on tapahtunut myöhemmin. Vaadittiin internetin yleistyminen. Meillä on edelleen reiluusdoktriini, Journalistin ohjeet, mutta niiden vaikutuspiirin ulkopuolelle jää yhä enemmän.

Ensimmäinen merkki uudesta maailmasta oli taannoinen MV-lehti, vetäjänään Suomen Rush Limbaugh eli Ilja Janitskin. Se julkaisi ”valeuutisia”, siis yleensä paikkansa pitäviä asioita kuten rikostuomioita, mutta väärin ja raivokkaasti kehystettyinä. Seurasi älytön moraalipaniikki.

Nykyään yksittäisillä nettipersoonilla on yhtä suuret kuulijakunnat kuin isoilla mediolla. Tämän joukon yhteisrummutus puskee amerikkalaisen kulttuurisodan sakeimmatkin höyryt Suomeen hetkessä, esimerkkinä nyt vaikka kesän monimuotoisuusmetelöinti.

X:n madonrei’istä löydettyjen salaliittojen siemeniä ei levitetä keskitetysti yhdessä nettilehdessä, vaan massoihin vetoavissa poliittisissa podcasteissa ja Youtube-kanavilla. Ne ovat nykyajan konservatiiviradiot ja kaapelikanavat.

Eikä kukaan enää kauhistele ”valeuutisia” tai ”vastamedioita”, vaikka valtamediaa kritisoivien somejulkkisten toimintalogiikka on täysin sama.

Median pirstoutumiselle ei tietenkään voi mitään, onhan Suomi länsimaisten sananvapausnormien maa. Mutta sen seuraukset varmasti näkyvät, vuosi vuodelta enemmän. Ja jos yleisömääristä kilpaillaan, epäreilu journalismi voittaa aina reilun. 

Oikaisu 2.9.2024 kello 15.28: Rush Limbaugh, ei Russ, kuten tekstissä luki.