Valot valtioneuvoston linnassa
Pääkirjoitus: Kaiken sekoilun jälkeen ei lopulta ole ihme, että päähallituskumppani keskusta veti tukensa pois Rinteeltä jo puolen vuoden jälkeen, Ville Pernaa kirjoittaa.
Sata vuotta sitten pääministeri Juho Vennolaa takuulla jännitti. Hänestä oli tullut valtioneuvoston linnan isäntä elokuussa 1919. Pääministeri kamppaili riitojen ja sovun välillä. Maa oli ollut itsenäinen alle kaksi vuotta, Vennolan hallituksen aloittaessa sisällissodan päättymisestä oli kulunut vain runsas vuosi, ja punaisia oli vankileireillä vielä tuhansittain.
Mutta edistyspuolueen Vennola katsoi eteenpäin. Ohjelmassa hän oli määritellyt hallituksen etenevän ”uudelle taipaleelle itsenäisen Suomen luomisessa” ja luvannut, että nyt ”seuraa uusi jakso Suomen itsenäisen valtioelämän rakentamistyössä.”
Lupauksille oli katetta. Suomi järjestäytyi lujaa vauhtia.
Tasavaltainen hallitusmuoto oli hyväksytty heinäkuussa 1919 ja pian sen jälkeen K. J. Ståhlberg oli valittu vastentahtoisuudestaan huolimatta presidentiksi.