Pussy Riotin katedraaliräyhä: läntinen ihmettely kertoo unohtamisesta

Profiilikuva
feminismi
Teksti
Susanna Niinivaara
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Pussy Riot (suomeksi Pillumellakka) esitti helmikuussa Kristus Vapahtajan Katedraalissa Moskovassa performanssin, jolla rienattiin Vladimir Putinin ja Venäjän ortodoksikirkon suhdetta. Rähinä kesti alle minuutin ennen kuin se pysäytettiin. Viime perjantaina Nadežda Tolokonnikova, 22, Maria Aljohina, 24, ja Jekaterina Samutsevitš, 30, tuomittiin kahden vuoden vankeuteen uskonnollista vihaa lietsovasta huliganismista.

Video esityksestä leviää yhä netissä. Siinä pyydetään Neitsyt Mariaa karkottamaan Putin ja kutsutaan patriarkka Kirilliä paskiaiseksi. Kertosäe kuuluu: ”Paskaa, paskaa, pyhää paskaa.”

Tuskin koskaan Venäjän oppositio tai sananvapauden tila on saanut näin paljon kansainvälistä huomiota. Pussy Riotin räyhä katedraalissa on se teko, joka löytää väylän ihmisten ajatuksiin kaiken informaatiohälyn keskeltä vuonna 2012.

Ja juuri tämä saa minut mietteliääksi.

Olen nähnyt lukemattoman määrän ihmettelyjä: Miten on mahdollista, että tällaisesta esityksestä joutuu syytetyksi saati tuomituksi?

Vuosikausia on kerrottu Venäjän oikeuslaitoksen ongelmista, oikeudenkäyntien poliittisuudesta ja vallanpitäjien vaikutuksesta tuomioihin. Olisi ollut ihme, jos Venäjällä ei olisi löydetty tapaa syyttää ja tuomita Tolokonnikova, Aljohina ja Samutsevitš. He hyökkäsivät onnistuneesti kahta instituutiota – presidenttiä ja kirkkoa – vastaan Moskovan tärkeimmässä kirkossa.

Pelkään läntisen ihmettelyn kertovan unohtamisesta. Ei muisteta, että jossain päin maailmaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen tarkoittaa henkilökohtaisen vapauden riskeeraamista. Unohdetaan, ettei kansalaisvaikuttaminen kaikkialla ole vaaratonta harrastustoimintaa töiden jälkeen, työajalla tehtävää palkkatyötä tai mielenosoituksessa kulkemista poliisin turvatessa tien.

Kansalaistottelemattomuudesta mahdollinen seuraus on syyte, tuomio ja vankeusrangaistus, sitä voi sanoa jopa osaksi poliittista viestiä. Tolokonnikovalle, Aljohinalle ja Samutsevitšille oikeudenkäynnissä ei ollut kyse rangaistuksen välttämisestä vaan poliittisen sanoman välittämisestä. He kyseenalaistivat koko oikeudenkäynnin eivät vain rangaistuksen mittaa.

Tuomitut haluavat Putinin pois Venäjältä tai ainakin Venäjän presidentin virasta sekä nykyjärjestelmän uusimista, siis eräänlaista vallankumousta. Siksi vetoaminen Putiniin nyt tuomittujen armahtamiseksi on vähintäänkin hankalasti ymmärrettävää. Tolokonnikova, Aljohina ja Samutsevitš eivät halua armopaloja pääviholliseltaan. He haluavat oikeudenmukaisuutta.

Ja sitten on vedottu äitiyteen. Että kun syytetyillä on lapsia, sen pitäisi johtaa hellempään rangaistukseen. Tämä johtaa epämiellyttävään ajatukseen: jos äitiys lieventää rangaistusta, se tarkoittaa samalla sitä, ettei äitien yhteiskunnallista vaikuttamista pidä ottaa ihan tosissaan.

Unohtuu, että Venäjän ortodoksikirkon levittämän kuvan naisesta – jossa nainen tosiaan on ennen kaikkea äiti – Pussy Riot juuri haluaa kyseenalaistaa. Tuomion tuonut punkrukous ivaa: ”Jottei patriarkkaa loukattaisi, naisten tulee synnyttää lapsia ja rakastaa.”

Lehtikirjoituksissa toistuvasti mainitaan tyttöjen (heitä tosiaan tytötellään!) olevan kauniita. Kauneuden korostamisessa on menty niin pitkälle, että Pussy Riotista kertovia kirjoituksia kuvitetaan usein vain sen tuomituista kauneimmaksi koetun naisen kuvilla.

Näinkö nopeasti, kauniin naisen nähdessään, väkijoukko unohtaa Pussy Riotin olevan feministiryhmä? Vaikka siinä punkrukouksessa vaaditaan neitsyt Mariaa ryhtymään feministiksi.

Tolokonnikova, Aljohina ja Samutsevitš kuuntelivat kolmisen tuntia kestänyttä tuomionlukua hymyillen, nauraen ja virnistellen. Lopuksi he vilkuttivat televisiokameroille, nostivat nyrkin pystyyn taistelun jatkumisen merkiksi.

Pussy Riot koettaa toiminnallaan tolkuttaa: kyseenalaistakaa, ajatelkaa itse, ottakaa selvää.

Tajutaanko tämä?