Puoluesihteeri Rönnholm: On omituista vihjata, että Sdp:n vaalikamppailu olisi ollut harhaanjohtavaa
Sami Borg esittää näkökulmassaan ”Kirotut vaalit” (SK 4.4.2023) Sdp:tä kohtaan useita syytöksiä. Borg syyttää Sdp:tä pahimmillaan ”vaalihäirinnästä”.
Vastaan muutamiin tekstissä esitettyihin kantoihin. Sdp pyrki eduskuntavaaleissa hankkimaan mandaatin Sdp:n poliittiselle vaihtoehdolle ja sille, että puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin voi pyrkiä muodostamaan vaalien jälkeen uuden hallituksen – Marinin II:n.
Kannatusmittausten perusteella jokainen äänestäjä tiesi Sdp:n taistelevan vaaleissa kärkipaikasta perussuomalaisia ja kokoomusta vastaan. Sdp:n johtamat hallitusneuvottelut lähtisivät siitä, että menneellä kaudella harjoitettu oikeudenmukainen ja mielipidemittausten perusteella kansalaisten keskuudessa suosittu politiikka ei tee täydellistä u-käännöstä. Luonnollisesti yksikään puolue ei voi taata oman vaihtoehtonsa täydellistä toteutumista missään hallituksessa. Sellaista ei luvattu tälläkään kertaa.
Sdp ei ole taannut äänestäjille saman hallituspohjan jatkumista. Tämä on varmasti käynyt kansalaisille selväksi siinä vaiheessa, kun keskusta kieltäytyi jatkamasta samalla hallituspohjalla. Viestinnässä tai maksetussa mainonnassa Sdp ei ole puhunut taktisesta äänestämisestä, vaan puolueen viesti sosiaalisessa mediassa oli ”äänestä Sdp:tä”, jota tuskin voidaan pitää minkään puolueen osalta poikkeuksellisena kehotuksena.
Esimerkiksi hakukonemainonnassa kehotus oli ”Haluatko Sanna Marinin jatkavan pääministerinä? Äänestä SDP:tä”, joka ei myöskään liene kovin erikoinen istuvan pääministeripuolueen viesti.
Vaaleissa kävi kuten kävi. On omituista vihjata, että vaalikamppailu olisi harhaanjohtavaa, koska puolue luottaa kannatuksensa kasvuun vaalipäivään asti. En saa kiinni, olisiko Sdp:n siis pitänyt luovuttaa kampanjointi ja taistelu pääministeriasemasta, koska kokoomus ja perussuomalaiset olivat gallupeissa edellä ja suositella muiden puolueiden äänestämistä. Vai ehkä väittää, ettei hallituksen muodostajalla ole merkitystä?
Kuten Borg itsekin mainitsee, kolmen suurimman puolueen ero oli mittauksissa loppuun asti virhemarginaalissa. Satakunnassa viimeisen paikan siirtymä kokoomukselta Sdp:lle olisi vaatinut 800, Varsinais-Suomessa 1146 ja Uudellamaalla 8847 lisä-ääntä eli yhteensä 0,35 prosenttia koko maan kannatuksessa olisi parhaimmillaan keikauttanut hallitustunnustelijan paikan Sdp:lle.
Sami Borg ja Heikki Paloheimo ovat toimittaneet kirjan Vaalit yleisödemokratiassa: Eduskuntavaalitutkimus 2007. Olen samaa mieltä useiden Borgin ja Paloheimon johtopäätösten kanssa, kun he kyselyjen pohjalta analysoivat vuoden 2007 vaaleja ja äänestyskäyttäytymistä. Analyysin mukaan äänestäjällä on useita erilaisia motiiveja äänestää ”taktisesti”, kuten vaikkapa hänen aiemmin äänestämänsä puolueen menestyspotentiaali vaalipiirissä tai tyytymättömyys aiemmin äänestämänsä puolueen toimintaan.
Borgin ja Paloheimon pureskelemien kyselyjen mukaan tärkein puoluevalintaan vaikuttanut tekijä oli, että ”puolueella on päteviä henkilöitä hoitamaan maassa harjoitettavaa politiikkaa” ja toiseksi tärkein, että ”puolueella oli hyvä linja monissa viime aikoina esillä olleissa kysymyksissä”.
Borgin ja Paloheimon analyysi on toki jo reilun vuosikymmenen vanha ja koski vuoden 2007 vaaleja. Uskon kuitenkin kyseisten seikkojen olevan edelleen todella relevantteja monen äänestyspäätöksen perusteina.
Puoluebarometriaineistossa Marinin johtajuuteen ja Sdp:n asiaosaamiseen on näkyvissä vahva luottamus. Onkin hieman eriskummallista, että Borg kokee parhaaksi ohittaa nämä kokonaisuudet esittämissään syytöksissä. Myöskään presidentinvaalien tai Helsingin kuntavaalien ”pormestarivaalin” taktisen äänestämisen viestejä ei ole kyseenalaistettu aiemmin eikä nyt.
En mene muiden puolueiden vaalimenestyksen analysointiin, mutta Borgin mainitsemien kannatustaan menettäneiden puolueiden politiikan muutokset ja vaalimenestyksen tutkiminen aiemmissa vaaleissa voisivat tuoda analyysiin enemmän sisältöä kuin puheenjohtajien pettyneet kommentit pääministeripelistä. Borgin mukaan ”kyse on siitä, onko taktiseen äänestämiseen houkutteleva informaatio totuudenmukaista vai tarkoituksellisen harhaanjohtavaa”.
En tiedä mihin kaikkeen informaatioon viitataan. Sdp, tai käsittääkseni kaksi muutakaan vaalit voittanutta suurta puoluetta, ei ole teettänyt julkisuudessa referoituja kannatusmittauksia eikä näin ollen ole vastuussa niiden laadusta. Perustavanlaatuisempi kysymys onkin, onko esimerkiksi maakuntalehden analyysi jonkun puolueen ehdokaslistan ”heikkoudesta” ja siitä johtuvasta mahdollisesta paikan siirtymisestä toiselle puolueelle vaalihäirintää vai journalismia? Jälkimmäistä ei kai kuitenkaan olla kieltämässä.
En löytänyt vaalihäirinnälle yksiselitteistä määritelmää, joten tiedustelin asiaa oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläiseltä. Hän ystävällisesti vastasi, ettei sellaista ole hänenkään tiedossaan, mutta kansainvälisesti election interference on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran vakiintunut termi. Se käsittää muun muassa vaalivilpin, vieraan valtion puuttumisen, kyberhyökkäykset, valeuutiset, vihapuheen jne.
On varsin rohkeaa kuvata jonkun puolueen äänestyskehotusta vaalihäirinnäksi siitä akateemisesta asemasta, joka Sami Borgilla on dosenttina sekä ammatillisesta viitekehyksestä koko puoluekenttää edustavan Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjohtana. Ja yleisellä tasolla minusta on ylimielistä supistaa äänestäjät puolueiden viestinnän lampaiksi, jotka eivät tekisi valintoja omien ideologisten preferenssiensä – ja joskus taktisenkin harkinnan – perusteella.
Kirjoittaja on SDP:n puoluesihteeri.