Risto Anttonen: Kuntien johtoon tarvitaan parlamentarismia
Kuntasektorin tuottavuuden parantaminen on yksi kolmesta isosta teemasta, kun asiantuntijat luettelevat Suomen lähivuosien haasteet. Kaksi muuta ovat työurien pidennys ja suomalaisen työn pärjääminen, johon liittyvät talouskasvu ja verotus.
Martti Hetemäen johtama työryhmä valmistelee verouudistusta, jonka ulkopuolelle kuitenkin jää työn verotuksen iso siivu, kunnallisvero. Kuntien menot ovat kasvaneet kahdeksan prosenttia vuodessa, ja pelkästään väestön ikääntymisen takia kunnallisveroon kohdistuu seitsemän prosenttiyksikön kasvupaine.
Kuntatalouden parantamista ei pitäisi katsoa vain palveluiden tuottamisen ja kuntien lukumäärän vaan myös johtamisen kannalta. Parlamentarismi ja yhden henkilön vaalipiirit voisivat ratkaisevasti parantaa kuntien johtamista.
Yrityksen toimitusjohtaja vie hyvin valmistellun päätösehdotuksen ulkopuolisista ammattilaisista kootulle hallitukselle, joka sen hyväksyy. Kaikki tietävät, kuka mistäkin vastaa.
Kaupungissa taas kaupunginjohtaja vie virkamiesehdotuksen luottamushenkilöistä kootulle hallitukselle, joka usein äänestää ehdotuksen nurin tai muuttaa sen. Esitys tuodaan valtuustoon, jossa sitä muutetaan ryhmien välisessä neuvottelussa tai isossa salissa. Ei ole harvinaista, että valtuusto sekä valmistelee että päättää talousarvion merkittävistä asioista yön pikkutunneilla hyvinkin sekavissa tunnelmissa.
Tämän jälkeen ei ole kovin selvää, kuka mistäkin vastaa.
Asiantilan korjaamiseksi ehdotan eräänlaista parlamentarismia. Kuntien kaksi pääsektoria ovat sosiaali ja terveys sekä sivistys. Kolme keskeistä tukisektoria ovat talous, henkilöstö sekä kehitys ja tekninen toimi.
Näille vähintään viidelle prosessille pitäisi olla ”sektoriministeri” eli vastuullinen kaupunginhallituksen jäsen. Tämä sektoriministeri seuraisi virkamiesvalmistelua ja puolustaisi oman sektorinsa osalta kaupunginhallituksen päätösehdotuksia valtuustosalissa. Sektoriministeriön eli koko hallituksen pitäisi nauttia valtuuston luottamusta.
Hallituksen puheenjohtaja, ”pormestari”, johtaisi yhä hallitusta ja kaupunginjohtaja kaupungin henkilöstöä. Sektoriministerillä tulisi olla työnantajansa kanssa sopimus, että hän saa käyttää luottamustoimeensa vaikkapa päivän ja pormestari kaksi päivää viikossa.
Työnantajien kannattaisi tähän suostua, sillä pätevät kuntapäättäjät olisivat kaikkien etu. Parlamentarismi voisi siten houkutella myös yksityisen kilpailusektorin kykyjä kunnallispolitiikkaan. Valtuutetut kun yhä enemmän ovat kunnan tai jonkin järjestön palveluksessa.
Kun kuntakenttää ja kuntalakia toivottavasti korjataan, avuksi voisi ottaa yhden henkilön vaalipiirit englantilaisen mallin mukaan. Kuntien lukumäärän vähentämistä vastustavien pääargumentti on päätöksenteon ja demokratian etääntyminen.
Mutta jos muutaman tuhannen ihmisen kylä muodostaisi vaalialueen ja kylästä valittaisiin valtuustoon vain yksi edustaja, asiat tulisivat ihmisiä lähemmäksi ja valtuutettujen taso nousisi. Samalla kunta-asioista tulisi puhtaammin kunta-asioita, eikä valtakunnan politiikka heijastuisi kuntiin.
Jääviyssäädökset ovat myös remontin tarpeessa. Yhä enemmän valtuutetut päättävät omissa asioissaan, toisten rahoilla. Tiedän tapauksen, jossa henkilö on kaupungin palveluksessa päällikkövirassa ja samalla päättää oman työnantajansa asioista valtuutettuna ja ison lautakunnan puheenjohtajana.
Lisäksi samainen henkilö johtaa kaupunkia suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa ja ajaa oman ammattiyhdistyksensä etua sen puheenjohtajana. Johan siinä aika kuluu itsensä kanssa palavereita pitäen.
Risto Anttonen
Kirjoittaja on teollisuusneuvos, joka työskentelee yritysjohtajana ja toimii luottamushenkilönä (kok) Porvoossa.