Mäntyniemen pesänjakajat
Historian lehdet havisivat, kun joukko ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisäpiiriläisiä astui Helsingin Sanomissa esiin ja kritisoi presidentti Niinistöä Nato-jäsenyyden jarruttamisesta.
Presidentin julkinen kritisoiminen on Suomessa harvinaista, Kekkosen ajan varjo pitkä ja turvallisuuspoliittisen konsensuksen vaade vahva. Paavo Teittisen artikkelia lukiessa mieleen nousi Tamminiemen pesänjakajat, joka vuonna 1981 rikkoi kekkoslovakian tabuja. Silloinkin oltiin yhden presidenttikauden päätöksen ja uuden alun äärellä.
Julkisen keskustelun jonkinlaisesta käänteestä kertoo se, että niin moni artikkelissa puhuu avoimesti omalla nimellään. Joulukuussa 2014 Niinistön ”läksytykseen” joutuneet puoluejohtajat toki esiintyvät edelleenkin vain nimettöminä eivätkä perustele, miksi taipuivat Niinistön tahtoon eivätkä nostaneet Nato-kysymystä eduskuntavaalien teemaksi 2015.
Uutta ja positiivista on se, että presidentti Niinistö vastaa kritiikkiin ja antautuu keskusteluun.
Se ei ole ollut maassa tapana.
Talven presidentinvaaleihin artikkeli eittämättä vaikuttaa. Mäntyniemeen haluavat joutuvat tenteissä yksityiskohtaisemmin tilille omista aiemmista näkemyksistään.
Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteosta Nato-Suomessa saa toivottavasti lisää konkretiaa: miten ja missä jatkossa tehdään kansallista harkintaa. Miten puolustushallinnon toimintaa ja suhdetta poliittiseen päätöksentekoon voidaan julkisuudessa arvioida?
Vanhempaan suomettumiskeskusteluun taas vie Helsingin Sanomien artikkelin puhe Suomesta ”idän ja lännen välissä”. 1900-luvun kieli tuottaa kohtalokasta tunnelmaa, mutta Venäjä ei ole itä eikä Nato länsi. Itä on murtunut, ja länsimaissa tehtiin erilaisia linjauksia Venäjän suhteen.
Ylipäänsä vaaran vuosien kaltaiset historialliset analogiat kaventavat analyyttistä keskustelua.
Tamminiemen pesänjakajat kritisoi poliittista eliittiä, mutta ennen muuta se oli journalismin itsekritiikkiä: mistä uutismedia on vaiennut? Siihen kysymykseen ei Helsingin Sanomatkaan tarttunut. Paitsi turvallisuuspolitiikan eliitti ilmeisesti myös toimittajat katsovat voivansa puhua vapaammin nyt, kun Suomesta on tullut sotilasliiton jäsen.
Lukijana jää odottamaan pohdintaa siitä, mikä toimittajia pidätteli aiemmin.