Presidentin kuntoa koetellaan sovittelevan kampanjan jälkeen
Presidentinvaalien toisen kierroksen ääntenlasku oli jännittävän tasainen, mutta lopputulos ei lopulta yllättänyt. Mielipidekyselyt ennakoivat asetelman hyvin siitä lähtien, kun Alexander Stubbista tuli kokoomuksen ehdokas.
Sekään ei yllätä, että toisen kierroksen loppusuoralla vaalikuume alkoi nousta. Kun jäljellä on enää kaksi ehdokasta, joista toinen voittaa ja toinen häviää, politiikkaan voimakkaasti eläytyvä näkee asiat helposti mustavalkoisena kuin olisi kyse valinnasta oikean ja väärän väliltä.
Todellisuudessa Stubb ja Pekka Haavisto olivat matkan päästä katsoen lähellä toisiaan. Suomen seuraavien vuosien suunta ei riippunut siitä, kumpi heistä saa enemmän ääniä. Toki Stubbin ja Haaviston persoonissa, taustoissa ja taustajoukoissa oli eroja, mutta presidentin tehtävän näkökulmasta yhdistäviä asioita oli enemmän kuin erottavia.
Kampanjassa nähty sovinnollisuus ei ole maailmalla valtavirtaa. Siksi kannattaa tehdä ajatuskoe, mitä tapahtuisi, jos vaikkapa seuraavissa presidentinvaaleissa pääehdokkaat eivät olisikaan sovittelijoita vaan yllyttäjiä.
Jos suomalaisten mielipiteiden pieniä murtumia haluaa iskeä kiilalla isommiksi, kaksivaiheinen vaalitapa antaa siihen oivan tilaisuuden. Monista muista maista löytyy ikäviä esimerkkejä.
