Arvottomat arvot

”Hallituksen tiedonantoprosessi onnistui päätarkoituksessaan: hallituksen koossa pitämisessä”, summasi Helsingin Sanomat ja tiivisti politiikan journalismin nihilistisen katseen kesän keskusteluun rasismista yhteiskunnallisena ongelmana.

Ilta-Sanomien mukaan eduskunnalle annettu tiedonanto voidaan tulkita ”kohua tyynnytteleväksi maineenhallinta­eleeksi”, joka lehden arvion mukaan ei kuitenkaan kitke rasismia. Iltalehdessä tiedonanto nähtiin kohun ”toppuutteluna”, jonka toivottiin päättävän ”Rkp:n hallitusarpomisen” ja ”PS:n rasismiflirttailun”.

Politiikassa on ytimeltään kyse arvojen kamppailusta. Kesä on kuitenkin osoittanut, että juuri arvoista puhuminen on Suomessa erityisen hankalaa.

Poliitikot kyllä – ainakin vaadittaessa – julistavat arvoja, mutta heti kun pitäisi selittää tarkemmin, tulee hiljaisuus, esiin kaivetaan lakikirja tai puhutaan epämääräisesti ”näistä asioista”.

Tämä voi tuntua paradoksaaliselta aikana, jolloin arvopuhetta on enemmän kuin koskaan. Yhdysvaltalaisella politiikan tutkijalla, professori Wendy Brownilla onkin ilmiölle diagnoosi: nihilismin dilemma. Brown kirjoittaa teoksessaan Nihilistic Times (2023), ettei nihilismissä ole kyse ­arvojen poissaolosta vaan arvojen trivialisoitumisesta ja välineellistymisestä.

Seurauksena arvoilta katoaa arvo.

Politiikan journalismi seuraakin mielellään politiikkaa kuin urheilua: valtakamppailuja, henkilövalintoja ja budjettipolitiikan nollasummapelejä. Tästä näkökulmasta arvokeskustelut lähinnä häiritsevät varsinaista politiikkaa.

Kun Yle uutisoi, että ”lähteiden mukaan Rkp:n ja perussuomalaisten kesken oli viimeiseen asti eri käsitys muun muassa vihapuheen ja rasismin määritelmistä”, kansalaisena on lupa odottaa, että poliitikot kykenevät ja suostuvat julkisesti avaamaan ja perustelemaan käsityksiään, kertomaan, mihin he pyrkivät ja mistä, ja miksi ovat eri mieltä.

Se, että hallituksen tiedonanto näyttää arvoja koskevan kamppailun lopettamiselta tai että Rkp spinnaa tiedonannon historialliseksi saavutukseksi, ei tue vaan rapauttaa demokratiaa. Se ruokkii nihilististä näkemystä politiikasta narsistisena ja vastuuttomana pelinä, jossa arvot ovat vain vallan välineitä.