Entä jos investointi ei toteudukaan?
Poliitikkojen on pidettävä päänsä kylmänä, kun paineet yritysten suunnasta kasvavat.
Lastenkasvatuksen tunnetut menetelmät ovat uhkailu, lahjonta ja kiristys. Samat keinot saattavat olla joskus käytössä myös edunvalvonnassa.
Maan hallitus on tilanteessa, jossa – toivon mukaan – ikävimmät päätökset ovat takana ja kauan kaivattu kasvu – toivon mukaan – on nurkan takana. Silloin poliitikko on erityisen herkkä edunvalvojien viesteille.
Seuraavat vaalit alkavat jo siintää horisontissa, joten huoli investointien peruuntumisesta painaa mieltä. Suklaatehtailijat, kaivosyritykset ja datakeskusten rakentajat pystyvät kertomaan, kuinka suuria lukuja ne pyörittävät suunnitelmissaan. Kukapa haluaisi saattaa niiden toteutumisen vaaraan?
Väkisinkin syntyy vaikutelma, että kun yksi taho onnistuu välttämään veronkorotuksen, pikavauhtia tilalle keksitty tulonlähde hermostuttaa seuraavan toimijan, joka myös pystyy vihjaamaan investointien perumisella. Oli kierteen lopputulos mikä hyvänsä, epävarmuutta ainakin on onnistuttu kylvämään. Sekin voi vähentää muiden yritysten halua ottaa riskiä.