Pisa-menestys romahti – tässä kootut selitykset

Suomalaisnuorten heikko menestys tuoreessa Pisa-tutkimuksessa on syystäkin herättänyt huolta suomalaisen peruskoulun kehityksestä. Pisa-tulokset ovat laskeneet vuoden 2006 maailmanennätystasolta noin 60 pisteellä eli yli puolella keskihajonnalla sekä luku- että laskutaidossa.

Selityksistäkään ei ole puutetta. Varsinkin somepalstoja selaamalla voi tosin yhtä hyvin huolestua suomalaisaikuisten kyvystä ymmärtää syitä ja seurauksia kuin suomalaisnuorten luku- ja laskutaidosta.

Jotta Pisa-tulosten muutosta voisi jollakin tekijällä selittää, tulisi kahden ehdon täyttyä. Ensinnäkin kyse pitäisi olla jostain sellaisesta, millä on vaikutusta tuloksiin. Pelkkä korrelaatio ei riitä. Toiseksi tämän tekijän olisi pitänyt muuttua negatiiviseen suuntaan.

Esimerkiksi koulujen resurssipula ei selitykseksi kelpaa. Koulujen resursseilla, eli vaikkapa luokkakoolla tai opettajien määrällä, voi hyvinkin olla vaikutusta oppimistuloksiin. Peruskoulujen oppilaskohtaiset menot eivät kuitenkaan ole Tilastokeskuksen mukaan vähentyneet vaan kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Siis reaalisesti, hintatason ja palkkojen muutokset huomioon otettuna.

Keskiarvoa heikommin Pisa-testissä pärjäävien maahanmuuttajataustaisten oppilaitten määrän kasvu sen sijaan olisi mahdollinen selitys. Nuoria, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomen ulkopuolella, oli 2,7 prosenttia 15-vuotiaista vuonna 2006. Vuonna 2022 ulkomaalaistaustaisten 15-vuotiaiden osuus oli jo 9,2 prosenttia.

Selvästi suurin yksittäinen ryhmä on Virosta muuttaneet. Viro oli muuten uusi Pisa-tähtioppilas.

Maahanmuuttokin selittää tulosten heikkenemisestä silti kovin vähän. Jos laskee uudestaan Opetus- ja kulttuuriministeriön Pisa-raportin vuoden 2022 tulosten keskiarvon käyttäen vuoden 2006 maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten oppilaitten osuuksia painoina, paranee matematiikan keskiarvo 4,1 pisteellä ja lukutaidonkin keskiarvo vain 5,7 pisteellä. 60 pisteen laskusta selittyy matematiikassa 6 ja lukutaidossa 10 prosenttia.

Maahanmuuttajien vaikutusta kantaväestön oppimistuloksiin on tutkittu maailmalla paljonkin, usein suurten muuttoaaltojen yhteydessä. Tulosten välillä on sen verran vaihtelua, että yhteenvedon tekeminen on vaikeaa.

Periaatteessa tällaista tutkimusta voisi yrittää Suomessakin, maahanmuuttajien määrässä on isoja eroja kuntien välillä. Vaikutusten pitäisi kuitenkin olla valtavia, jotta merkittävä osa Pisa-tulosten pudotuksesta tällä selittyisi.

Lupaavampia selityksiä Pisa-tulosten laskuun pitää siis etsiä muualta. Hyvistä hypoteeseista ei ole pulaa.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaisnuoret lukevat paljon aikaisempaa vähemmän, vaikka mukaan laskettaisiin myös esimerkiksi äänikirjat. Lukemisen väheneminen voi heikentää tuloksia myös esimerkiksi matematiikassa.

Vastaavasti erilaisten somekanavien seuraaminen ja nettivideoiden parissa vietetty aika on kasvanut. Tämä voi hyvinkin vaikuttaa keskittymiskykyyn ja sekä oppimiseen että suoraan koemenestykseen.

Valitettavasti kunnollista tutkimusnäyttöä ei kummastakaan ole helppoa saada. Tarvittaisiin hyvää dataa ja tapa erottaa lukemisen vaikutus osaamiseen osaamisen vaikutuksesta lukemiseen. Vielä vaikeampaa on eristää lukemisen vähenemisen tai netin käytön lisääntymisen vaikutus muista samaan aikaan tapahtuneista muutoksista. Teeman tutkimista ei yhtään helpota se, että vaikka Pisa-tutkimuksen tulokset ovat julkisesti saatavilla, niitä ei ole saanut linkittää mihinkään muuhun dataan.

Pisa-tuloksia kommentoineet somekirjoittajat ovat nostaneet selitykseksi muun muassa itseohjautuvan oppimisen, josta Aino Saarinen teki muutama vuosi sitten kasvatustieteilijäpiireissä kohua aiheuttaneen väitöskirjan.

Tämäkään tuskin Pisa-tulosten pudotusta selittää, eikä Saarinen väitöskirjassaan niin väitäkään. Tutkimuksessa raportoidaan yhteyksiä oppimistulosten ja itseohjautuvan oppimisen sekä digitaalisten oppimateriaalien käytön välillä. Kyse on korrelaatioista, ei varsinaista syy- seuraussuhteista. Aineistokin on vuosilta 2012–2015 eikä sillä oikein voi vuodesta 2006 alkanutta tulosten laskua selittää.

Myös Venla Berleliuksen ja Heidi Hullan pari vuotta sitten julkaistua tutkimusta markkinoitiin ainakin sosiaalisessa mediassa Pisa-romahduksen selittäjänä. Tutkijat itse eivät sitä tee. Tutkimuksessa selvitetään koulujen erojen kasvua, mutta ei yritetä selittää sillä oppilaiden välisten erojen kasvua saatika keskimääräisen tason muutoksia.

Toistaiseksi lienee siis pakko todeta, että suomalaisnuorten Pisa-menestyksen heikkenemisen syy on edelleen löytymättä. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa myös suunnan kääntämistä. Testaamatta on edelleen hyviä hypoteeseja Pisa-tutkimuksen otannan muutoksista, tutkimuksessa mukana olevien erityisoppilaiden määrästä, testin tosissaan tekevien oppilaiden osuuden muutoksista ja koronaepidemian aikaisten koulusulkujen vaikutuksesta.

Toisaalta kukaan ei varsinaisesti ole osannut selittää myöskään sitä, miksi suomalaisnuoret 2000-luvun alussa pärjäsivät vertailussa niin hyvin.

Loppukevennyksenä: koulunkin osaamisvaatimukset muuttuvat. Vanhempieni sukupolvi osaa edelleen luetella Pohjamaan joet: ”Oulu-, Siika, Pyhä-, Kala-, … ”. Ehkä lasteni sukupolvi pänttää aikanaan Pohjanmaan hyvinvointialueita: ”Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja, tietysti, pelekkä Pohojammaa”.